Valkeakosken kaupunginteatterin job shadowing -kohteena oli Teater Innlandet Hamarissa, Norjassa. Minna lähti Norjaan hakemaan ideoita harrastajanäyttelijöiden ohjaamiseen ja teatterin johtamiseen, Markku taas valo- ja äänisuunnitteluun. Sannin tavoitteena oli tutustua puvustamon työhön ja Annen teatterin markkinointiin ja toimiston työhön.
Maanantai 8.4.
Lähdimme junalla kohti Helsinkiä, josta jatkoimme matkaa yölaivalla Tukholmaan. Matkustamme vihreästi eli skippaamme lentokentät ja -koneet ja saamme aikaa maisemien katseluun ja keskusteluun, mikä on mukavaa!
Tiistai 9.4.
Aamulla heräsimme Tukholmassa, josta lähdimme junalla Göteborgin kautta Osloon, jossa vaihdoimme junaa päästäksemme Hamariin. Hamarissa turhauttavan iltapalan etsimisen jälkeen nukuimme yön Thon Victoria -hotellissa. Matkapäivä oli pitkä ja puuduttava, asemien vessat ja snack-baarit tulivat tutuiksi.
Keskiviikko 10.4.
Päivä kului tutustuessa Teater Innlandetin toimintaan todella kattavasti Runen johdolla. Teatteri on kiertueteatteri, kuten useat teatterit Norjassa. Esitykset harjoitellaan kotiteatterissa, missä on myös ensi-illat ja muutamia esityksiä. Sen jälkeen teatteri pakkaa esityksen autoihin ja lähtee rundille. Esityspaikat maakunnassa ovat ilmeisesti seurantalotyyppisiä paikkoja, joissa näyttämöiden koko on suurin piirtein sama. Tämä helpottaa lavasteiden suunnittelua. Rune esitteli tietokoneohjelmaa, jota hän käyttää hyväkseen lavasteita suunnitellessaan. Kätevä!
Teater Innlandet toimii Hamarin kulttuurikeskuksen yhteydessä. Tilat ovat meidän mittapuulla prameat! Verstaalla oli tietokoneella ohjelmoitavat kapineet vanereiden leikkaamiseen ja muotoiluun ja olipa siellä myös 3D-tulostin. Puvustossa oli töissä kuusi ihmistä, vaikka koko teatterissa oli vain viisi näyttelijää. Tuli ison hatunnoston paikka meidän puvustajallemme Sannille, joka toimii puvustossa yksin vastuullaan parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 30 näyttelijää, joilla on vielä useita rooleja!
Teatterin toimistossakin oli väkeä näyttävä määrä; pelkästään tuottajia oli kuusi, sen lisäksi markkinointihenkilökunta, lipunmyyjät sun muut. Meillä teatterisihteeri ja teatterinjohtaja vastaavat kaksin samoista hommista. Samaten tekniikassa oli Teater Innlandetissa suuri määrä väkeä, siinä kun meillä on Markku. Tuli semmoinen olo, että ollaan me aika aikaansaapa yksikkö! Oli kiva tavata myös teatterinjohtaja Thorleif Linhave Bamle. Hoksattiin, että meillä on yhteisiä tuttuja ja että kenties tapaamme Tampereen Teatterikesässä.
Pääsimme myös seuraamaan Pinokkion harjoituksia.
Kun kaikki osa-alueet teatteritoiminnasta on käyty läpi, isäntämme Rune kierrättää meitä Hamarin kaupungissa katsomassa tärkeimmät nähtävyydet. Illan saamme viettää Runen ja hänen vaimonsa Annukan vieraina heidän mökillään, jossa myös saunomme ja yövymme.
Torstai 11.4.
Aamulla lähdimme junalla Osloon. Oslossa tutustuimme hulppeaan oopperataloon, missä näyttämön pinta-ala oli mykistävät 8000 neliömetriä eli 0,8 hehtaaria – toki siitä vain kuudesosa oli näkyvää näyttämöä. Visiteeraamme myös Munch-museossa ja Vigelandin veistospuistossa ja muutoinkin tutustumme Osloon kävellen.
Perjantai 12.4.
Ohjelmassa oli tutustuminen Norjan kansallisteatteriin, Ibsenin kotinäyttämöön Nationaltheatretiin. Oppaana meillä oli aivan huipputyyppi, nuori näyttelijä ja teatterin jokapaikanhöylä Ola. Ola tunsi talon ja sen historian. Kiinnostavaa! Oli kuitenkin surullista nähdä, kuinka huonossa kunnossa teatteri oli. Ulkovuorauksen tiiliä oli tuettu kanaverkoilla, etteivät ne ropise kadulle, yleisölämpiön kauniiden kalusteiden punaiset silkkiverhoilut repsottivat, kuninkaallisen perheen taukohuoneen kullattujen tuolien jouset törröttivät yms. yms. Kuulimme myös Olalta, että valtio vie jälleen tukia pois teatterilta ja henkilökuntaa vähennetään. Siinä taas yksi rikas valtio, joka ei kauheasti piittaa kulttuurinsa vaalimisesta. Noloa!
Saimme kiksejä kun pääsimme istumaan samalla sohvalla, jolla Henrik Ibsen on istunut ja näpelöimään samaa pianoa, jota Edward Grieg on soittanut. Näyttelijälämpiössä saattoi todellakin aistia historian havinan!
Illalla menemme Nationaltheatretiin katsomaan Karusell-näytelmää. Kiesus mikä meininki! Katsojaetiketti on todella toisenlainen kuin Suomessa. Suurin osa katsojista tulee päällysvaatteissa katsomoon ja lähestulkoon kaikilla on eväät mukana. Ilmeisesti teatteri koettaa paikata kehnoa talouttaan satsaamalla alkoholin myyntiin. Katsojilla on lasikaupalla viiniä, kuohuvaa ja olutta katsomossa. Esityksen taso on myös sitä luokkaa, että tarpeen yleisön ”päihdyttämiseen” ymmärtää – rakkaushuolia, kanahormoneja ja vanhoja klassikkosävelmiä… Mutta yleisö on tyytyväisen oloista; naurua, kiljumista, taputusta ja tömistelyä. Me olemme lähinnä hämmentyneitä. Olisi ollut hienoa, jos olisimme sattuneet paikalle ajankohtana, jolloin ohjelmistossa olisi pyörinyt joku Ibsenin kipale. No, onhan tämäkin toki ikimuistoinen elämys.
Lauantai 13.4.
Minna, Sanni ja Anne lähtivät kohti Tukholmaa junalla. Markku jäi vielä päiväksi Osloon tyttärensä luokse. Tukholma ei kuulu Erasmus-ohjelmaamme, mutta haluamme hyödyntää vapaaillan ja käymme katsomassa Kungliga Dramatiska Teaternissa Frederico Carcia Lorcan klassikkotragedian Yerma. Hieno, visuaalisesti todella tyylikäs esitys. Pääosassa on Wallander-elokuvista meille tuttu naispoliisi Nina Zanjani. Upea näyttelijä! Yövymme Tukholmassa ja su 14.4. lähdemme aamulla laivalla kohti Turkua, josta junalla Toijalaan.
Oli todella antoisa reissu! Opetti ja avasi silmiä. Sai tuntemaan ylpeyttä omasta pikku talostamme ja ylipäänsä suomalaisesta teatterista. Bonuksena uudenlainen yhdessäolo työtovereiden kanssa. Olemme tiivis yhteisö ja tämä yhteinen Erasmus-opintomatka hitsasi meitä vielä tiiviimmäksi jengiksi. Kiitos!
oppimiskokemuksia maailmalta 