Boundless Life, Pistoia, Italia

Boundless Life on maahanmuuttajien koulutukseen erikoistunut toimija. Vierailin heidän toimipisteessään Italian Pistoiassa ja seurasin heidän toimintaansa viikon ajan huhtikuussa 2024. Boundless Lifen toimintaperiaatteisiin kuuluu yhteisön rakentaminen ja kestävän kehityksen tukeminen koko perhe huomioiden ja he tekevät monipuolista yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. Halusin tutustua heidän laajaan konseptiinsa, joka tähtää siihen, että maahanmuuttajien tutustuminen paikalliseen toimintaan ja arjen elämään olisi mahdollisimman sujuvaa ja mutkatonta. Heidän omana tavoitteenaan on kehittää aikuisopiskelun näkökulmaa, ja tästä minulla oli viikon aikana heidän kanssaan monia hyviä keskusteluja.

Päivä 1. maanantai

Reissu alkoi aamuyön tunteina autoillessani kohti Helsinki-Vantaata lentokenttää. Lensin Tukholmaan, josta oli tarkoitus koneen vaihdon kautta jatkaa Firenzeen. Tukholman lentokentällä portille saapuessani kohdekenttänä lukikin Pisa. Selvisi, että Firenzessä sataa niin rajusti, että lento piti muuttaa Pisaan. Ensimmäinen seikkailu siis alkoi jo ennen Italiaa. Lentoyhtiö kuitenkin järjesti bussikyydin Pisasta Firenzeen, toki hyvin italialaisella aikataululla rauhakseen. Lopulta pääsin Firenzestä junalla Pistoian kaupunkiin ja perille asunnolle. Ilma oli sateinen, mutta iltaa kohti pilvipeite rakoili. Pääsin tekemään pienen jaloittelun ja hakemaan täytettä jääkaappiin loppuviikkoa varten. Parvekkeelta oli kivat näkymät.

Majoitukseni oli Airbnb:n kautta ja sitä vuokrasi 82-vuotias italialainen mamma. Hän asui myös asunnossa kanssani. Hän ei osannut englantia, mutta minun espanjalla ja google-kääntäjällä pärjäsimme hyvin. Illaksi Lidia valmisti minulle päivällisen ja sain tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja makuihin.

Tästä päivästä alkoikin Italian viileä viikko ja lämpötila heilui 15-20 asteessa normaalin 20-30 asteen sijasta. Myös sateita oli poikkeuksellisen paljon. Onneksi Boundless Life kohteena oli mielenkiintoinen ja minulle päivittäin järjestetty ohjelma piti muutoin kiireisenä. Aina auringon kurkatessa yritin mahdollisuuden mukaan nauttia kahviloista ulkosalla.  

Päivä 2. tiistai Asuntoni alakerrassa oli perheen lounasravintola ja meninkin sinne aamupalalle tuoreen focaccian tuoksun noustessa nenääni.

Aamiaisen jälkeen suuntasin tapaamaan Boundless Lifen yhteyshenkilöäni Petraa, joka toimii Pistoiassa koulun Education Managerina. Aamupäivän tutustuin kouluun Petran mukana. Hän pitää tunteja ja myös toimii koulutustoiminnan johtajana Pistoiassa. Petralla oli upeat maisemat työhuoneesta Toscanan kukkuloille. Ja koulurakennus itsessäänkin oli jo vaikuttava kivitalo.

Lounaan jälkeen Petralla oli palavereita. Minulle oli suunniteltu kulttuurikierros, joka sisälsi vierailun paikalliseen historian kirjastoon.

Siellä oli mm. Danten alkuperäinen Inferno. Kirjastossa oli myös kuriositeettina aito Danten koko kirja kirjoitettuna hiuksella yhdelle paperille pienoismallina. Tarina kertoo sen kirjoittaneen sveitsiläisen miehen, jonka pojan yhtäkkinen menetys vaurioitti näköhermoja niin, että hän pystyi kirjoittamaan aivan pientä tekstiä.

Päivä 3. keskiviikko Toisena toimintapäivänä tapasin Pistoian Boundless Lifen General Managerin Francesco Bizzozeron. Hän kertoi enemmän koko Boundless Lifen strategiasta ja tavoitteista. Tutustuimme Boundless Hubiin ja tapasin vanhempia. He kertoivat arvostavansa Boundless Lifen koulutusohjelmaa, joka pohjautuu suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja monialaiseen oppimiseen. Hubi sijaitsi upealla Piazzalla historiallisessa miljöössä, mutta sisällä oli uusitut ja modernit etätyötilat.

Illalla oli akateeminen info, jossa Petra esitteli koulutuksen taustaa ja sisältöjä tarkemmin. Vanhempia kiinnosti kovasti, kuinka eri tasoilta tulevat oppilaat saadaan edistymään saman opetuksen piirissä ja miten kunkin oppilaan kehitystä seurataan.

Päivä 4. torstai

Kolmas toimintapäivä oli museopäivä. Tein paikallisen kulttuurikierroksen Pistoiassa ja virallisessa kulttuurikaupungissa riittikin nähtävää. Myös paikallinen kaupungintalo oli upea historiallinen monumentti, jonka yhteydessä oli alakerrassa museo ja yläkerrassa toimistotilat kaupungin työntekijöille. Kaikki rakennukset kunnioittivat alkuperäistä rakennushistoriaa, vaikka sisältä saattoivat olla hyvinkin modernit.

Boundess Life tekee paikallisten näyttelyiden kanssa yhteistyötä. Kaikki vierailut, joita vanhempien ja lasten kanssa tehdään, hyödynnetään myös opetuksessa. Koulutussuunnitelmien taustalla on YK:n tavoitteet, joista etenkin kestävä kehitys korostuu Boundless Lifen toiminnassa. Ostin museopassin, jolla pääsi Pistoian neljään museoon. Tässä olikin nähtävää ja sisäistettävää. Kohteissa oli hyvät englanninkieliset materiaalit.

Päivä 5. perjantai

Neljäs toimintapäivä. Tänään oli pyhäpäivä Italiassa ja koulukin kiinni. Tälle päivälle Boundless Life oli suunnitellut minulle tutustumispäivän Firenzeen. Minulle oli laadttu GoogleMapsiin lista kiinnostavista paikoista. Firenzeen olikin helppo päästä suoraan Pistoian juna-asemalta. Matka kesti sen 30minuuttia junalla ja maksoi 5euroa. Firenze oli aivan täynnä ihmisiä ja nähtävää.

En mennyt maksullisiin kohteisiin vaan kiersin kirkkoja, katuja ja joen rantaa. Jokainen kuja ja rakennus oli kuin olisi taidenäyttelyssä. Ikävä kyllä myös aggressiivisia kaupustelijoita oli runsaasti ja kauneudestaan huolimatta Pistoian kohteet miellyttivät maltillista suomalaista enemmän. Hain lounaaksi sämpylän ja menin istumaan nurmikolle nauttimaan Toscanan kukkuloista ja Firenzen rakennustaiteesta vähän etäämmältä.

Päivä uuvutti runsaan kävelyn jäljiltä ja illalla olikin mukava istahtaa parvekkeelle nauttimaan illan auringosta ja paikallisesta Pistoian maisemasta.

Päivä 6. lauantai

Viides toimintapäivä. Tänään oli Boundless Lifen retkipäivä kohti marmorikaivoksia. Mukaan lähtivät lapset ja vanhemmat.

Tämäkin retki on osa opintosuunnitelmaa ja retken jälkeen käyntiä hyödynnetään opetuksessa mm. kuvaamataidon ja ympäristöopin tunneilla. Myös kestävän kehityksen keskustelu rakennetaan tästäkin kohteesta. Oli todella inspiroivaa ajatella, kuinka paljon mekin voimme hyödyntää opetuksessa lähiympäristöä ja sen kohteita tuomaan lisäulottuvuutta ja kunnioitusta omaa kaupunkia kohtaan.

Matkaa kaivokselle oli puolitoista tuntia ja ajo kukkuloille oli vaikuttava. Oli hieno nähdä rinteeseen rakennettuja taloja terrakotta-ruukkuineen. Myös serpentiinitiet ylös vuoristoon itsessään olivat aikamoinen suoritus bussikuskille sekä katsojalle. Korkeanpaikankammoinen mieheni olisi varmasti kärsinyt matkasta, itse nautin!

Päivä 7. sunnuntai

Kotiinlähtö koitti heti aamusta. Lidia vei minut ystävällisesti juna-asemalle, josta matka kohti lentokenttää junalla alkoi. Junamatkustaminen onkin Italiassa ilmeisen edullista ja kätevää. Tämä matka oli mahtava tilaisuus tutustua Italiaan vähän pienemmässä mittakaavassa. Italian vuoden 2017 kulttuurikaupunki Pistoia on tyyliltään Toscanalle tyypillinen keskiaikaiskaupunki. Sitä ei ehkä mainita Toscanan kauneimpia kyliä ja kaupunkeja listatessa, mikä on harmi, sillä kaupunki on hyvin säilynyt, sympaattinen, eläväinen ja juuri sopivan kokoinen.

Teksti ja kuvat: Sofia Welling

Valkeakoski-opiston opistosihteerit Norjassa

Vasemmalta oikealle Irene Prusti, Anne Ketonen, Rafidah koululta, Essi Järvinen ja Susanna Helin

Valkeakoski-opiston opistosihteerit tekivät job shadowing -matkan Norjaan 9.-11.5.2022. Opintovierailun kohde Porsgrunn Voksenopplaeringssenter on aikuisten koulutuskeskus. Keskuksen toiminnanjohtaja Miriam Håland toivotti meidät meidät tervetulleeksi ja oli järjestänyt päiviimme ohjelman. Saimme tutustua myös esim. taidekoulun toimintaan. Norjassa on laki, että jokaisen kunnan on tarjottava taideopetusta (tanssi, teatteri, musiikki) kansalaisilleen. Porsgrunnin kaupungin lapsista ja nuorista 15% osallistuu kaupungin tarjoamaan taidekoulun opetukseen. Taidekoulun rehtori esitteli oppilaitosten kestävän kehityksen ohjelman, mihin oli valittu meillekin kovin tuttuja tavoitteita.

Uusi suunnitelma oli tekeillä ja materiaalia löytyi runsaasti, mutta koska edellistä suunnitelmaa ei oltu juuri arvostettu eikä ilmeisesti hyödynnetty, niin rehtori suunnitteli uuden olevan hyvin vähätekstinen, enempi vain kuvia.

Koulutuskeskuksessa opetettiin pääasiassa maahanmuuttajia, joiden yhteiskuntaan sopeutumiseen satsataan paljon aikaa ja varoja. Kieliopintojen lisäksi jokaisen maahanmuuttajan täytyi opiskella 75 tuntia ”yhteiskuntaoppia”.

Norjalaisten aikuisten on myös mahdollista täydentää perustaitojaan, mutta heidän osuutensa ei ole kovin iso. Aikoinaan kaupungin isot tehtaat olivat työllistäneet ihmiset suoraan peruskoulusta, joten koulutuksen tarve ei silloin ollut kovin tärkeä. Edelleenkin kaupungin työttömyysprosentti on pieni. Tehtaiden varjopuolena saastuttaminen, mitä tosin oli jo saatu vähennettyä

Meidät otettiin hyvin vastaan, norjalaiset ovat rentoja ja ystävällisiä. Tuli useinkin ajatus, että ihmisiä kohdellaan heidän ehdoillaan. Esim. otetaan huomioon maahanmuuttajien tarpeet ja yhteiskunnasta vähän syrjään joutuneet yritetään saada takaisin heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Kävimme vierailemassa ”kirkon kahvilassa”, jossa esim. kuka tahansa pystyi ostamaan korvamerkittömän lounaan, minkä pystyi kuka tahansa käyttämään. Valitettavasti luottokortit eivät siellä toimineet, muuten olisimme voineet osallistua. Samassa tilassa toimi myös kirpputori.

Oppaanamme toimi suurimman osan aikaa Rafidah Baba Ahmad, Malesiasta noin 15 vuotta sitten Norjaan muuttanut ja saman aikuisoppilaitoksen aikoinaan käynyt. Hänen tittelinsä oli saksbehandler eli asioiden käsittelijä eli opistosihteeri. Rafidah kuljetti meitä autolla yhtenä sateisena päivänä Kissasaarelle ja poikkesimme myös hänen kotonaan (pihassa samat kierrätysastiat kuin meillä). Saarella oli myös paljon aikuisoppilaitoksen opiskelijaryhmiä etsimässä polun tehtävärasteja.

Opimme vasta viimeisenä päivänä olemaan varovaisia, mistä asioista Rafidahille kannatti mainita. Essi ihasteli hienoa kalliota ja sittenhän kurvattiin etsimään sateessa kallion seinästä fossiilia. Hieno kokemus, mutta toukokuussa hiihtoladun reitin tutkiminen ei suomalaisille niinkään. Mitäs Anne kysyi hiihtämisestä. Ihana välitön, aurinkoinen ja innostunut ihminen!

Pääsimme tutustumaan aikuisoppilaitoksen toimistoon ja hämmästelimme, kuinka paljon löytyi yhtenäisiä käytäntöjä.

Ei ollut ehtinyt tämäkään matkalasku ajoissa palkkoihin, vaan oli maksettu myöhemmin.

Toimisto oli perjantaisin kiinni, silloin tehtiin sitä kaikkea muuta, mutta opiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta maksaa kurssimaksu Vipps.

Kansallispäivää juhlitaan Norjassa näyttävästi. Käyntimme aikana kaupunkia koristeltiin jo kovasti ja meille ylpeänä esiteltiin kansallispukuja, joita yleisesti käytetään monissa juhlissa, myös kansallispäivänä. Lapset ovat päivän tärkeimpiä esiintyjiä ja juhlijoita. Lapsille järjestetään lisäksi vuosittain erityinen lastenpäivä.

Sekalaista kestävästä kehityksestä

  • käytössä samat kuvat kuin meillä Suomessa
  • kaupunkiin oli valittu uutuutena ilmastokoordinaattori, jonka työ oli vielä kovin alussa, mutta hänellä oli jo paljon ajatuksia ja suunnitelmia. Esim. oli tutkittu, mitkä asiat ovat omassa kaupungissa huonommin kuin muissa kunnissa ja oli pyritty niitä parantamaan
  • uudet pyörätiet oli kustannettu tieveroja perimällä (asia tuli esille useaan kertaan: oli sekä tärkeä että kiukkua herättävä ja maksua myös yritettiin vältellä)
  • julkisen liikenteen hyödyntämistä pyritään lisäämään, esim. järjestämällä sitä asuinalueiden lähelle, jotta keskustan ilma pysyisi parempana (koronan jäljiltä ihmiset vielä vierastivat busseja ja pyörätelineetkin olivat lähes tyhjiä)
  • pyörille oli laitettu ympäri kaupunkia hienot telineet, joiden välissä oli mietelauseita.

Kaupungin yleinen siisteys herätti huomiomme ja saimme siihen muutaman selvityksen. Ensinnäkin Norjassa saa alkoholia nauttia vain kotona tai ravintolassa. Tupakointi ja nuuskan käyttö on kielletty työajalla, emmekä kyllä onnistuneet bongaamaan kuin yhden tumpin tai yleensä ottaen roskan koko reissulla.

Lounasseura vaihteli, emmekä kehdanneet ottaa yhtään kuvaa, mutta tästä kauneimmasta iltakattauksesta nautimme hartaasti. Yhteinen reissu tiivistää yhteishenkeä. Siksipä harrastimme lähes kaiket vapaa-ajat yhdessä syömistä tai kortinpeluuta. Shanghai!

Teksti ja kuvat: Irene Prusti