Kategoria: Kädentaidot

Valkeakoski-opiston käsityönopettajien kurssi Hollannissa elokuussa 2023

Päivä 1.

Reissu alkoi junamatkalla Toijalasta Helsinki-Vantaalle sateisessa säässä. Lensimme Amsterdamiin ja kone oli aivan täynnä. Käsimatkatavarat eivät mahtuneet koneeseen vaan jouduimme laittamaan ne ruumaan.

Saavuttuamme Amsterdamiin huomasimme, että Schipholin lentokenttä on paljon isompi kuin Helsinki-Vantaa. Saimme laukut ruumasta ja ostimme automaatista junaliput Enschedeen. Junamatka kesti yhtä kauan kuin lentomatka, mutta se tuntui pidemmältä. Tukahduttavan kuumassa junassa ei ollut ilmastointia ja se oli aivan täynnä. Vaihdoimme junaa Hengalon upealla asemalla ja saavuimme illalla Enschedeen.

Ihana opettajamme Christine oli meitä vastassa asemalla. Hänen avustuksella kävimme kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeet ja saimme ohjeet kurssipaikalle. Pitkän päivän jälkeen vetäydyimme majapaikkaamme keräämään voimia ensimmäiseen kurssipäivään. Olimme varanneet huoneet Bed & Breakfast Koepelistä, joka sijaitsi kolmen kilometrin päässä kurssipaikasta.

Päivä 2.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Christine Van der Heiden työhuoneelle polkupyörillä, jotka saimme lainaan majapaikasta. Ensimmäinen kurssipäivämme alkoi yhteisellä palaverilla ja tutustumisella Katazome tekniikkaan. Katazome on vanha japanilainen sabluunatekniikka, jossa riisipastan avulla estetään värin tarttuminen kankaaseen. Halusimme tutustua erityisesti indigon käyttämiseen katazomen kanssa.

Teimme ensimmäiset koetyöt Christinen sabluunoilla ja tutustuimme erilaisiin pastoihin, joita saimme kokeilla. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös indigoliemen valmistaminen.

Haimme kaupasta päivälliseksi runsaat salaatit. Söimme ne majapaikkamme patiolla ja joimme lasilliset viiniä. Kotitehtäväksi saimme tehdä omat mallit ja ilta vierähti sabluunia hahmotellessa ja leikatessa.

Päivä 3.

Toisena kurssipäivänä pääsimme kokeilemaan kankaankuviointia omilla sabluunoilla ja teimme myös ensimmäiset indigovärjäykset. Päivä oli kiireinen ja työntäyteinen. Valmistelimme seuraavan päivän kankaat värjäämällä ne indigossa.

Kävimme illalla kävelyllä ja löysimme majapaikan vierestä pienen Ussalon kylän, josta sai taivaallista artesaanijäätelöä. Meillä kävi tuuri, kun saimme nauttia hienoista kesäilloista ja Hollannin kauniista luonnosta.

Päivä 4.

Kolmantena kurssipäivänä tutustuimme etsaustekniikkaan ja opettelimme poistamaan väriä indigovärjäyksestä. Saimme myös kokeilla  estopastan levittämistä pursottamalla. Indigon täyteinen päivä oli pitkä, mutta ikimuistoinen. Haikein mielin lähdimme ihanan opettajamme luota kohti uusia seikkailuita ja kotimatkaa. Kotiinviemisiksi saimme paljon tietoa, uusia taitoja ja tietysti myös upeat kankaat.

Yllätykseksemme saimme jokaisena kurssipäivänä lounaan kurssipaikalla, jonka Christinen herttainen tytär meille valmisti. Söimme lounaan puutarhassa ja saimme tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja makuihin.

Päivä 5.

Aamulla taksi vei meidät Enscheden juna-asemalle. Ihmettelyiden jälkeen osasimme ostaa liput automaatista ja matka kohti Amsterdamia ja kotia alkoi. Tällä kertaa juna oli täynnä iloista formulakansaa ja joilla juhlat olivat alkaneet jo aikaisin aamulla. Lentomme oli myötätuulessa ja saavuimme Suomeen alle kahdessa tunnissa.

Pärjäsimme reissussa hienosti englannin kielellä ja iloksemme sitä osattiin hyvin myös Enschedessä. Enschede on 160.000 asukkaan kaupunki lähellä Saksan rajaa.

Kiitollisin Erasmus-matkaterveisin Tiina, Jaana ja Johanna

Teksti ja kuvat: Johanna Nuorela, Jaana Hokkanen ja Tiina Lindström

Sanna Paranko

• Paikka: Birmingham, Englanti
• Aika: 1.-4.8.2019
• Tapahtuman nimi: The Festival of Quilts

Kauan odotettu matka Birminghamiin 1.-4.8.2019 alkoi touhukkaasti. Lentokentän remontista huolimatta löysin matkakumppanini Kaisan nopeasti. Kerrankin oli iso laukku mukana! Sitten nopeasti turvatarkastuksen läpi ja kahvit nenän eteen. Silloin tajusin, että olin unohtanut noutaa etukäteen forexille tilaamani punnat! Ystävälliseltä virkailijalta sain tietää, että voin mennä takaisin, kunhan tulen uudelleen turvatarkastuksen läpi. Homma hoitui ja sain puntani. Kahvikin oli sopivasti jäähtynyt! Lopulta matkalaukkukaan ei saapunut perille ajoissa, mutta se onkin toinen tarina se.

Amsterdamin kentällä, kun odotimme koneen vaihtoa, eteemme käveli 3 tilkkuihmisen näköistä naista. He kysyivät olemmeko menossa Birminghamiin. Kun vastasimme myöntävästi, he sanoivat muistavansa meidät kahden vuoden takaa, jolloin olimme edellisen kerran Birminghamissa. Hämärästi minäkin heidät muistin! Heidän mielestään olimme tulleet aivan eksoottisen kaukaa, Suomesta saakka. Tapasimme nuo naiset vielä monesti festivaalien eri käänteissä. Harmitti kun en ottanut yhteystietoja heiltä. Olisi ollut kiva vaikka vierailla jossain hollantilaisessa tilkkutapahtumassa. No teimme treffit taas kahden vuoden päähän!

The Festival of Quilt (Europe´s ultimate quilting destination)-tapahtumassa jätimme suosiolla näyttelyiden katsomisen muihin messupäiviin, koska halusimme nähdä kaikkea uutta! Olin jo kotoa lähtiessä päättänyt että täältä messuilta ostan accuquilt go-laitteen, jolla palojen leikkaaminen tiettyihin blokkeihin käy kätevämmin. Osuimme accuquilt- laitteita myyvään osastoon, mutta jäljellä oli vain esittelylaite! Tein siitä edulliset kaupat ja vannotin säilyttämään laitteen minulle sunnuntaihin asti, jolloin tulisin sen hakemaan. Näin sitten teinkin ja säästin pitkän pennin (tai euron), kun vältyin tulleilta ja erityisesti postimaksuilta. Laite painoi kyllä kuin synti, kun sitä hinasin hotellille sitten sunnuntaina.

Perjantai kului kuin siivillä, ja löysin monia kivoja ohjeita ja edullisesti myös batiikkikaitalepaketteja. Punnan alhainen kurssi vaikutti mukavasti kankaiden hintaan. Mitään mullistavaa uutuutta emme bonganneet, sillä olen ollut skarppina monessa tapahtumassa mukana ja uutuus harvoin pääsee yllättämään minut. Creative gridsin viivotinkauppaa ei taaskaan ollut, sen sijaan ruler foot -mallineita oli myynnissä joka kolmannella kojulla ja long arm -tikkauskoneita myös. Ne ovat selkeästi jalkautuneet koteihin ainakin Englannissa.

Perjantai-iltana kävimme katsomassa musikaalia Birminghamissa. Sitten tuli vihdoin se lauantaiaamu, jota olin odottanut 15.4. alkaen. Se oli päivä, jolloin piti olla sormi liipasimella päästäkseen haluamilleen kursseille. Kursseja oli yli 400, joten en kyllä kaikkien aiheita jaksanut edes lukea, mutta nämä joille pääsin olivat juuri sitä mistä toivoin lisäoppia. Ensimmäinen oli Patricia E Simmonsin Template Mania. Tuo pirteä nainen aloitti opetuksen kertomalla kuinka hänen matkalaukkunsa oli hävinnyt Atlannin ylityksellä. Hän suri eniten kannettavaa tietokonettaan, jota ei ollut päässyt käyttämään muutamaan päivään.

Patricia oli itse suunnitellut ainakin osan niistä viivaimista, joita kurssilla käytettiin. Monta uutta niksiä tuli ja pärjäsin ihan mukavasti vauhdissa mukana. Viivaimilla tikatessa on tosi tärkeää että on se slippery mat eli sellainen liukas matto siihen koneen pöydälle, että kangas luistaa hyvin. Jotkut käyttävät esim. Clas Ohlsonin leivonta-alustaa joka on silikonista valmistettu. Monet viivainten myyjät myyvät myös niitä tikkausjalkoja, mutta suosittelen ehdottomasti ostamaan ruler foot jalan oman koneen valmistajalta. Kaikennäköiset vippaskonstit voivat jopa rikkoa koneen! Myös apuviivat, joko suorat tai ympyrän säteet, riippuen viivaimista ovat tärkeitä. Ja se merkkauskynä! Niitä on monenlaista, mutta mitään takuuvarmaa en osaa sanoa. Sen sijaan erilaisia kauhukertomuksia olen kuullut siitä kuinka viivat tulevat eri sääolosuhteissa tai ajan myötä takaisin.

Siirryin toiselle kurssille, joka oli Diane Henryn (myös amerikkalainen) The Structure of Stencils: Long Arm Quilting. Kone oli Handiquilter Amara-merkkinen. Se oli siis sellainen pitkäkainaloinen pelkästään tikkaukseen tehty kone, jonka edessä työskenneltiin seisovillaan. Opettaja kertoi ensin paljon merkitsemisvälineistä ja neuvoi kivan konstin millä saa jonkun tikkauskuvion kätevästi piirrettyä kankaalle. Olin vähän outo lintu tuossa porukassa, sillä kaikilla muilla oli jo ostettuna tuo kone ja he opettelivat siihen lisäniksejä, ja minä olin ihan ensikertalainen tuollaisen koneen kanssa. Halusin kokeilla ja oppia uutta. Opettaja suhtautui minuun kovin ystävällisesti ja kun vielä kävi ilmi että olin tullut kaukaa Suomesta, hän oli ylitsevuotavan ystävällinen! Tikkaaminen oli vaikeaa, koska kone liikkui niin kovin herkästi ja se langannostotemppuilu tuntui jotenkin hankalalta äkkiä oppia. Jonkunlaisia kuvioita sain sentään aikaan ja ihastelin toisten kurssilaisten aikaansaannoksia, sillä hehän olivat jo kotona harjoitelleet. Kanssani samalla koneelle oli eräs rouva, joka työkseen tikkaa muille. Eikä se täydellisesti häneltäkään onnistunut. Jos oikein ymmärsin, niin tuolla koneella ei voinut tehdä muuta kuin vapaatikkausta, tietenkin erilaisia piirrettyjä kuvioita noudattaen.

Sunnuntaipäivä ehdittiin vielä melkein kokonaan olla messuilla, sillä koneemme lähtö oli vasta iltasella. Aloitimme nyt näyttelytöiden katsomisella. Niitä oli oikeesti satamäärin, joten millään ei vaan määräänsä enempää jaksa katsoa. Varsinkin kuvaamista pyrin rajoittamaan, koska näköjään niitä ei juuri tule jälkikäteen katsottua ja ne vaan täyttävät kaikki muistit ja pilvenlonkareet. Suurin osa töistä näkyy kyllä joillain festivaalien virallisillakin sivuilla. Sellaisen havainnon tein että selvästi nyt ovat ihmiset hankkineet niitä long arm – koneita, koska se ihan silmämääräisesti näkyi. Mielestäni 2 vuotta sitten oli huomattava määrä töitä tikkautettu sellaisella isolla koneella, mutta nyt näkyi että oli itse tikattu ja viivaimia ja ruler footia oli myös kovasti opittu käyttämään. Niissä näkyy kyllä usein olevan se ns. kuoliaaksitikkaamisen vaara. Kun kerran on systeemi opittu niin tikataan sitten ihan joka nurkka täyteen. Toinen silmiinpistävä asia löytyi sitten tikkaamisen toiselta laidalta. Ylllättävän paljon löytyi tosi vähän tikattuja töitä, ja muutama tosi epäonnistunutkin tikkaus. Jossakin reunat liekottivat ihan älyttömästi. Itse en olisi ainakaan kehdannut antaa sellaista työtä näyttelyyn. Käsintikkaus myös näyttää Englannissakin olevan katoavaa kansanperinnettä. Käsintikattuja töitä oli mielestäni todella vähän. N. 10 vuotta sitten kun Hilkka Dorey piti kursseja Mäntyharjulla, hän näytti meille aina videoita tuolta Birminghamin näyttelystä. Silloin oli tosi tarkasti käsintikattuja töitä ihan valtaosa.

Näyttelyiden katsomisen jälkeen oli vielä yksi huippuhetki odotettavissa. Olin nimittäin saanut Pfaffin maahantuojalta kutsun tulla tutustumaan uuteen tikkauskehykseen, jonka saa asennettua ainakin Pfaffin lippulaivakoneeseen ”Performance iconiin” . Sitä esiteltiin tietysti tuolla messuilla. Samanlainen kone oli myös Husqvarnan osastolla koska Husqvarnan lippulaivakone on rungoltaan kai lähimain sama kuin Pfaffi. Treenasin siis ensin Huskun koneella. Oli vaikea nähdä mihin seuraavaksi mennään kun kangas hyppi silmissä. Onneksi tämä pulma poistui kun menin Pfaffin osastolle. Siellä kangas oli kunnolla pingotettu, eikä se pomppinut yhtään. Tikkaaminen tuntui aivan unelmaisen helpolta verrattuna edellisen päivän Long Arm -kokeiluun! Sitä oli kevyt ja helppo ohjata ja sillä sai kauniita kuvioita aikaan. Ainoa ongelma tässä koneessa on se että se varsinainen tikkausalue on kerrallaan kuitenkin melko kapea, eli kuviot täytyy suunnitella niin että kuviot toistuvat usein. Tietysti harjoittelu auttaa tässäkin asiassa, enkä todellakaan ole mikään asiantuntija ainakaan vielä tässä asiassa, mutta toivon että pääsen opettelemaan vaikka Suomessa vielä tuolla tikkauskehyksellä tikkaamista.

Paluu kotiin sujui hyvin vaikka oltiin taas jo lähdössä myöhässä. Ja mitä eniten jännitettiin…laukut tulivat samalla lennolla ja kaikki ostokset olivat ehjiä. Arkeen paluuta helpotti hiukan mukavat kaupanpäällyskassit: ”Tekijät tekee” ja ”Toinen laukkuni on käsintehty”

Sydämellinen kiitos Kaisalle matkaseurasta ja käytännön järjestelyistä. Viimeistään kahden vuoden päästä uudestaan! Hollantilaiset tilkkuihmiset odottavat meitä!