Kategoria: Kieltenopetus

Lämmön helliessä ruumista lämmitti mieltä vastaanotto El Carmelo-asuntolassa, kun alkamassa oli viikko Salamancan yliopiston taustaryhmän ideoimalla didaktiikan kurssilla. Konsortio löytyy netistä nimellä Hispania Studium, ja sama organisaatio järjestää opettajille kielitieteellisiä matkoja myös Burgosiin, Palenciaan ja Valladolidiin.

Lämpöä ei retkeltä puuttunut, sillä parhaimmillaan päiväsaikaan elohopea hipoi 40 astetta, mutta esim. pääkaupunki Madridiin verrattuna Salamancassa eduksi koituu korkea sijainti noin 800 metriä meren pinnan yläpuolella. Se takaa yöllistä helpotusta hellekammoisille.  Alhaisemmat yölämpötilat eivät olleet minunkaan tapauksessani huono asia, kun kävi selväksi, ettei huoneestani löytynyt ilmastointia.

Sunnuntaisen saapumisen jälkeen alkoi seuraavana aamuna ”Renascentium23”-nimellä kulkeva didaktiikan kurssini tasan kello yhdeksän, eikä kuumassa asuntolassa tarvinnut enää koko viikolla päiväsaikaan maleksia, sillä ohjelmaa riitti. Alkuun meille esiteltiin ikivanhan San Estebanin luostarissa sijaitseva luokkahuoneemme.  

Heti alkuun oli todettava, että kohdalle oli osunut erittäin idyllinen opiskeluympäristö. Sama pätee koko Salamancan kaupungin laajaan historialliseen osaan.

Opinahjoja näillä kulmilla riittää, eikä vähiten siksi, että maan vanhin yliopisto sai siellä alkunsa vuonna 1218. Kesäaikaan Salamancassa on noin 150 000 asukasta, mutta talvella luku nousee opiskelijoiden kanssa lähes 200 000:een, mikä on hyvä uutinen myös kaupungin 3500 baarille ja ravintolalle. 

Yksi tämän tyyppisen kurssin parhaita puolia on ehdottomasti kansainvälisyys. Nytkin yhteen oli kokoontunut opettajia ympäri maailmaa. Ennalta tuttujen perulaisen Marianon ja irlantilaisen Sophien lisäksi paikalla oli espanjan opetuksen ammattilaisia mm. Turkista, Kreikasta, Kolumbiasta, Puolasta, Ranskasta, Italiasta, Uzbekistanista ja Turkmenistanista.  

Salamancan keskustassa toimii useita yksityisiä kielikouluja, joissa opettajina on lähinnä paikallisia. Heidän kertomansa mukaan eniten espanjaa vieraana kielenä opiskellaan Euroopan maista  Italiassa, Puolassa ja Britanniassa. Muualla maailmassa kärkeä pitävät Yhdysvallat ja Japani. Nämä kansallisuudet erottuivat selvästi myös katukuvan nuorisoryhmissä, onhan Salamanca yksi Espanjan kielimatkailun ykköspaikkoja. Ilmiö poiki hedelmää myös meidän kurssillemme, sillä monet didaktiikan luennoitsijoista olivat hankkineet kannuksensa näissä isoissa kielikouluissa kansainvälisessä ympäristössä.  

Tunneilla tietoa ja kokemuksia jaettiin paitsi järjestäjien taholta niin tuttuun tapaan myös kollegoiden kesken. Näkökulmista ja mielipiteistä ei tullut pulaa jo kulttuurierojenkin takia, mikä teki päivistä todella mielenkiintoisia. Suomen maine koulutuksen edelläkävijänä vaikuttaa edelleen maailmalla pitävän, ja paljon mielenkiintoa kohdistui myös allekirjoittaneen näkemyksiin.  

Toivottavasti Suomessa jatkossakin ymmärretään laaja-alaisen kielikoulutuksen tärkeys globaalissa menossa menestyäksemme. Kieli kun on avain suhteiden luomiseen ja eri kulttuurien ymmärtämiseen.

Kurssipäivien aiheet olivat enimmäkseen tutun käytännön läheisiä kuten videot ja videopelit opetuksessa tai kuvien, musiikin ja mainosten käyttö tunneilla. Uudempia tuttavuuksia edustivat pelleilemisen tekniikat teatteriammattilaisen tuomisina tai psykologian teorian soveltaminen aiheeseen. Kaikki oli päivitettyä informaatiota tähän hetkeen, ja suurin osa löytyy myös verkon maailmasta. 

Itse luentojen ja oppituntien lisäksi pakettiin kuului lukuisia aktiviteettejä, jotka vahvistivat kokemusta. Meidän kurssimme poikkesi monissa kulttuurikohteissa, tapas-kierroksella ja flamencoa katsomassa sekä vielä itse sitä kokeilemassa tanssitunnilla.   

Salamancan viikko jätti sulateltavaa pitkäksi aikaa, sillä niin paljon sillä oli tarjottavana. Kaiken kaikkiaan kokemus oli inspiroiva ja siitä sai hyvää kokonaisvaltaista  oppia, joka ei voi olla osaltaan kehittämässä opettajaa ja ennen kaikkea ihmistä. Tämän tyyppinen matka sopii  kaikille kieltenopettajille, jotka haluavat päästä perille siitä, millaista on hyvä opetus didaktiikan nykyperiaatteiden mukaisesti.  

Espanjan terveisin, 

Jouni Karapalo, kurssilla heinäkuussa 2023

Kurssin järjestäjä: Hispania Studium

En lähtenyt toukokuun puolivälissä ensimmäistä kertaa Erasmus+ -hankkeen turvin kehittämään itseäni kielenkäyttäjänä ja ihmisenä sekä sitä kautta myös opettajana ja kouluttajana. En myöskään lähtenyt ensimmäistä kertaa kohti tuntematonta, joka nyt sijaitsi Andalusian Granadassa Sierra Nevadan vuoriston lumihuippujen kupeessa. Lunta siis, vaikka lämpöä päivällä +35 ja välillä jopa +40C!

Tarkalleen opinahjoksi valikoitui Castilan kansainvälinen espanjan kielen koulu, joka sijaitsi Albaicínin idyllisessä valkoseinäisten talojen hallitsemassa kaupunginosassa. Heti sinne päästyäni tajusin olevani ytimessä, oli löytynyt juuri sitä mitä hain. Kiitos tästä kollegalleni Päivi Niemelälle, joka auliisti vastasi epätoivooni löytää jotain erityistä.

Päiväni olivat viikon ajan ns. perinteisiä, mutta tiukasti hetkessä kiinni. Niin tiukasti, että unohdin jopa, että jääkiekon MM-kisat käynnistyivät samanaikaisesti kotikaupungissani Suomessa. Puolet vuorokaudesta meni espanjan kodissani vuoren huipulla kera perheen, johon kuului vanhempien lisäksi kaksi kouluikäistä lasta ja kolme koiraa. Sivusta katsottuna heidän elämänsä oli tyypillistä alueen arkea eli lähes räjähtävää energiaa vaativaa aktiivisuutta. Sain heiltä oman huoneen, ravintoa sopivasti ja paljon ajatuksia.

Toista puoliskoa vuorokaudesta hallitsivat koulun tunnit ja aktiviteetit. Opintotuokioita oli päivässä neljä tuntia yleensä kolmen hengen ryhmissä. Erinomaisia ja monipuolisia – niissä tarkasteltiin kieltä useimmiten hyvin eri kantilta kuin suomalaisissa espanjan oppikirjoissa. Ne eivät olleet luentoja vaan tunnit etenivät vahvasti keskustellen. Aiheina espanjan kielen hankalimmat solmut, mikä voi kuulostaa pahalta mutta epämukavuus muuttui aina voitoksi ja palkinnoksi.

Siestan jälkeen oli aktiviteettejä, joissa meidät opiskelijat pantiin käytännön töihin. Tästä esimerkkinä vierailu paikallisessa kauppahallissa, jonka myyjiltä piti tivata eri paikallisten ruokien ja suosikkituotteiden hintoja. Mainittakoon myös vierailu Espanjan esi-isien Fernandon ja Isabelin hautakappelissa. Tämä kuningaspari käynnisti prosessin, josta syntyi nyky-Espanja ja heidän ansiostaan Columbus pääsi Amerikkaansa.

Taakseni jäi rikas viikko ja kaipuu palata sinne ehkäpä oman opiskelijaryhmän kanssa. Prosessi on käynnissä. Andalusia jaksaa odottaa meitä ja me sitä.

Koulun tiedot:

Castila, Centro Internacional de Estudios Hispánicos · Plaza de San Nicolás 3 · 18010 GRANADA

Inicio

Escrito por Jouni Karapalo

• Paikka: Lyon, Ranska
• Aika: 15.7.-26.7.2019
• Kurssin nimi: Ranskan intensiivikurssi
• Kurssin järjestäjä: Alpadia Language School Lyon

Olin Erasmus+-ohjelman puitteissa viime heinäkuussa kaksi viikkoa ranskan kielen intensiivikurssilla Lyonissa. Päädyin menemään Lyoniin sen takia, että se oli yksi ranskan isoimmista kaupungeista, jossa en ollut vielä käynyt. Toki olin myös lukenut monista ranskan oppikirjoista Lyonin päänähtävyyksistä, ja siitä kuinka sitä pidettiin Ranskan gastronomia pääkaupunkina. Halusin kokea kaiken tämän itse paikan päällä. Olin ollut kaksi kertaa aiemmin Ranskassa yksityisissä kielikouluissa intensiivikursseilla ja olin kokenut ne erittäin hyödyllisiksi.

Ennen matkaa täytyi selvittää, mihinkä kielikouluun menisin. Googlesta tulikin todella monta eri vaihtoehtoa Lyonissa sijaitsevista kielikouluista. Päädyin asiakkaiden antamien hyvin arvosanojen perusteella valitsemaan Alpadia Lyon nimisen koulun. Valitsin kurssiksi intensiivikurssin, johon kuului 25 tuntia opetusta viikossa arkipäivisin. Neljä tuntia opetuksesta oli yleisranskan kurssia, jossa harjoiteltiin kielioppia, luetun ymmärtämistä, kuullun ymmärtämistä ja puhumista. Yksi tunti oli pyhitetty pelkästään erilaisille puheharjoituksille pareittain/pienissä ryhmissä. Ranskan tuntien lisäksi koulu järjesti myös kurssien ulkopuolista tekemistä mm. museovierailuita, kaupunkierroksia, elokuvien katsomista ja urheilua. Osallistuin tällä reissulla kaupunkikierrokseen ja vastarintamuseo vierailuun. Majoituksen hankin itse Air BnB:stä ja olin todella tyytyväinen omaan asuntooni. Se sijaitsi hyvällä paikalla kolmannessa arrondissementissä n. 10 minuutin kävelyn päässä koululta.

Opetus tapahtui maksimiltaan 12 hengen tasoryhmissä. Ennen kurssia minun täytyi tehdä netissä taitotasotesti, joka koostui vaikeutuvista monivalintakysymyksistä ja lyhyen tekstin kirjoittamisesta. Testissä ei ollut ollenkaan puhutun kielen arviointia, mikä oli selkeä miinuspuoli. Kahdessa edellisessä kielikoulussa oli suullinen haastattelu opettajan kanssa, mikä vaikutti tasoryhmään sijoittamisessa. Jouduinkin ensimmäiseksi päiväksi itselleni liian helppoon ryhmään, mutta sain opettajan ja koulun johtajan puheilla käytyäni vaihdettua ryhmän paremmin itselleni sopivaksi.

Suosittelen kaikille lämpimästi oman kielitaidon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tällaista intensiivikurssia. Opetus kurssilla oli tasokasta, ja opettaja näki paljon vaivaa tuntien suunnittelemista varten. Opettajanani minulla oli nuori ranskalainen nainen Coralie, jolla oli erittäin motivoiva ja pätevä opetustyyli. Hän teetti tunneilla monipuolisia tehtäviä, jotka harjoituttivat tehokkaasti kielen eri osa-alueita. Teimme enimmäkseen DALF C1 (ranskan valtion hyväksymä virallinen kielidiplomi, jolla voi todentaa oman kielitaitonsa) tason kokeen kaltaisia tehtäviä. Ajattelinkin jossain vaiheessa suorittaa DALF-kokeen ihan oman mielenkiinnon takia. Aihealueina tunneilla oli mm. mainosanalyysi, erilaiset seurapelit, kulutusyhteiskunta ja ajankohtaiset uutiset. Pääpaino tunneilla oli puheessa, ja huomasin taas ranskan puhumisen sujuvoituneen mukavasti kahden viikon jälkeen. Tällaisilla kursseilla tapaa mukavasti yleensä myös muita opettajia, joiden kanssa voi vaihtaa hyvin opetuskokemuksia ja vertailla eri maiden opetuskulttuureita. Tällä kertaa omassa ryhmässäni oli opettajia Espanjasta, Sveitsistä ja Irlannista.

Miinuspuolena oli reissuni aikaan Euroopassa vallinnut helleaalto. Jälkimmäisellä viikolla celciukset nousivat useampana päivään 40 asteeseen, ja kaikissa luokissa ei ollut ilmastointia. Tämä teki opiskelusta melko hikistä puuhaa. Koululla oltiin kuitenkin sentään varauduttu helteeseen hommaamalla suihkupulloja ja tuulettimia luokkaan. Koulussa oli mielestäni myös hieman liikaa opiskelijoita tiloihin nähden, ja sen takia osa opetuksesta jouduttiinkin järjestämään viereisen ammattilukion tiloissa, jonne oli hieman pidempi matka majoituksestani. Onneksi ammattilukiolla oli ilmastointi luokassa, mikä toi hieman helpotusta helteeseen. Opiskelijoiden runsaan määrän vuoksi opetusta jouduttiin järjestämään myös iltapäivisin, ja toisella viikolla jouduinkin valitettavasti tähän myöhempään aikatauluun, jolloin opetus alkoi noin yhdelta päivällä ja loppui vasta n. 18.20 illan suussa, mikä hieman rajoitti omaa vapaa-aikaa ja kaupunkiin tutustumista.

Kaiken kaikkiaan kielikurssi Lyonissa oli erittäin onnistunut. Kielitaitoni ja kulttuuritietoni ottivat taas mukavan nykäyksen eteenpäin kahden viikon aikana. Tutustuin myös mukaviin uusiin ihmisiin ja sain nauttia hienosta Lyonin kaupungista.

Teksti ja kuvat: Jussi Sihvonen

• Paikka: Dublin, Irlanti
• Aika: 19.-25.5.2019
• Kurssin nimi: Talking to People
• Kurssin järjestäjä: English Matters

Helteisestä Suomesta koleaan Dubliniin… näin starttasi Erasmus + -reissuni 19.5. 2019. Dublinissa lentokenttäbussi toi matkalaisen suoraan Spire-maamerkin juurelle, mistä oli kävelymatka yhden Euroopan vanhimman yliopiston, yli 400 vuotta vanhan, Trinity Collegen kampus-majoitukseen. Kansainvälinen ilmapiiri kielten sekamelskan siivittämänä kietoi ympärilleen saman tien, kun keskipäivän tunnit kuluivat turistiryhmien seassa kampusalueen viheriöitä sekä patsaita tutkiskellessa sekä Grafton Street-ostoskadulla irlantilaista, maailmallakin tuttua kitararockia kuunnellessa.

Alkuillasta tapasin toiset 62 English Matters –kursseille osallistujaa, joista kaksi muuta opettajaa oli matkustanut Suomesta ja loput kahdeksasta Euroopan maasta. Tapaamispaikkana oli monumentaalisen upea Clayton Hotel Ballsbridge, joka on aikoinaan toiminut mm. kouluna. Saimme tutustumisillan päätteeksi kuulla vielä kattavan paketin Irlannin historiasta, mikä toimikin hyvänä alustuksena koko viikon annille.

Hassu yhteensattuma oli lisäksi se, että majapaikkaan palattuani, iltapalan lomassa, surffailin Ylen sivuille vastaamaan kyselyyn, jossa saisin selville toisen eurooppalaisen kotimaani. Vastaus oli yllätys, yllätys: Irlanti.

Kurssi vauhtiin

Maanantaina viikon mittainen kurssini ”Talking to People: Inquiry-based and Cooperative Learning Methodology” alkoi 14 eurooppalaisen kollegan kanssa Trinity Collegen yliopistoalueella. Kurssin järjestäjällä, espanjalaisella English Matters –organisaatiolla, on yli 20 vuoden kokemus mm. eurooppalaisten opettajien ammattitaidon kehittämiseen tähtäävistä täydennyskoulutuksista ja viikon sisältö olikin mielestäni huolella laadittu ja järjestelyt kaikkinensa toimivat hyvin.

Saimme laajasti taustatietoa, perehdytystä sekä hyödyllisiä vinkkejä cooperative learning ja inquiry-based learning –strategioista ja harjoittelimme itsekin opiskelijan asemassa mm. Think, Pair, Share –menetelmää sekä Jigsaw-ryhmätyöskentelyä. Ensimmäinen oli strukturoidumpi versio yhteisestä keskustelusta (brainstorming) johonkin teemaan liittyen niin, että ensin minuutin verran jokainen kirjoitti ylös vaikkapa yhteistoiminnallisen oppimisen hyviä puolia, minkä jälkeen ajatuksista juteltiin ensin parin kanssa ja sitten koko ryhmässä parisen minuuttia. Jälkimmäinen palapeliä muistuttava ryhmätyöskentelytapa vaati opettajalta hieman enemmän valmisteluja, sillä ensin alkuperäisessä ryhmässä jaettiin aiheet kaikille ja sitten jakauduttiin näiden aiheiden perusteella uudestaan ns. asiantuntijaryhmiin, joissa tehtävänä oli perehtyä ryhmän aiheeseen mahdollisimman hyvin, jotta sen voi opettaa jälleen alkuperäisessä ryhmässä muille jäsenille. Käsiteltävän sisällön lisäksi mielenkiintoisinta metodologia-kurssilla oli se, että opiskelijan asemaan hypätessään opettajakin pääsee sisälle ryhmätyöskentelyn maailmaan pohtimaan kelle tahansa oppilaalle tai opiskelijalle tuttuja ryhmädynamiikan kiemuroita ja omia vahvuuksiaan tiimityöskentelyssä.

Oli pysähdyttävää huomata, että toisaallakin Euroopassa koulutusasioista puhuttaessa esiin nousee samankaltaisia huolenaiheita esimerkiksi lasten ja nuorten lukuharrastuksen puutteesta. Irlantilainen opettajamme olikin valinnut peräti kaksi kirjallisuus-teemaa paikallisten dublinilaisten haastatteluihin pohjaavien (inquiry-based learning) ryhmäprojektiemme aiheiksi. Muut tehtävänannot koskivat irlannin kieltä ja taidetta. Irlanti ja maan kulttuuri olivat vahvasti läsnä kaikissa kurssin sisällöissä, myös videoesimerkkitapauksissa, joiden avulla näimme, kuinka käsittelemämme metodologiat heräsivät eloon paikallisissa luokkahuoneissa ja millaisia ajatuksia oppilailla itsellään oli noussut oppilaita osallistavista, vastuuttavista tiimityöskentelytavoista. Hieman päivien päätteeksi tuntui, että yhteiselle keskustelulle olisi voinut varata lisää aikaa, mutta onneksi juttua saattoi jatkaa iltaisin ryhmäläisten sekä fish and chips –annosten seurassa vaikkapa pubeissa.

Irlannin kulttuuria – kirjallisuutta, musiikkia ja elokuvaa

Pari päivää kurssin kestosta oli omistettu irlantilaiselle kirjallisuudelle, minkä puolesta puhui se, että maasta on lähtöisin jopa neljä Nobelin kirjallisuuden palkinnonsaajaa. Opiskelimme esimerkiksi W.B. Yeatsin runoja ensin yhteistoiminnallisesti luennoilla, mutta saimme myös tilaisuuden vierailla kattavassa Kansalliskirjaston näyttelyssä, jossa Yeatsin elämä ja hänen työnsä konkretisoituivat huikealla tavalla. Lisäksi tutustuimme irlantilaiskirjailija Edna O´Brienin teokseen ”Country Girls”, josta tehtyä elokuvafilmatisointia analysoimme myös. O´Brienin kirja oli valittu tämän vuoden ”Dublin – One city, one book” –teokseksi ja sen kautta opettajamme tutustutti meidät irlantilaiseen, katoliseen kulttuuriin ja menneisyyteen.

Irlantilainen taidepläjäys sisälsi myös vierailun galleriaan, jossa esillä oli maailmankuulujen Monet´n sekä Renoir´n maalaukset. Näillä retkillä ja taiteen avulla monikulttuurinen ryhmämme hitsautui paremmin yhteen, sillä vietimme suurimman osan päivistä yhdessä. Yhteisiä puheenaiheita oli helppo löytää, olipa kyse sitten eri maiden kulttuurisista perinnöistä tai sosiaalisesta mediasta ja siihen liittyvistä kokemuksista eri puolilla maailmaa. Havaitsimme, että olemassa voi olla taruakin ihmeellisempää totuutta, sillä kurssilla kaksi opettajaa olivat toisistaan tietämättä samalta Ranskan hallitsemalta Réunion-saarelta Intian valtameressä, mutta tapasivat vasta nyt, vaikka toinen opettajista oli opettanut jopa tämän toisen ryhmäläisemme lasta! Maailma on todellakin toisinaan pieni.

Tunteisiin vetoavaa kulttuurien välisyyttä koimme saadessamme kattavasti tietoa Irlannin ja Pohjois-Irlannin konfliktista, joka valitettavasti edelleen näkyy väkivaltaisina pommi-iskuina pohjoisessa. Historia aiheen ympärillä on pitkä ja monimutkainen, tarinat kertovat inhimillisistä menetyksistä, jotka ovat piirtyneet myös eri taiteenlajeihin. Silmäkulmat kostuivat monella tulkitessamme U2:n Sunday, Bloody Sunday –kappaleen sanomaa kuultuamme ensin oikeista tapahtumista lyriikan taustalla. Taiteen tarjoamat keinot ja monipuolinen käyttö opetuksessa olivatkin kurssin mieleenpainuvinta antia.

 

Hyvinvointia, paljon opittavaa ja uusia ystävyyksiä

Kurssi ylitti odotukseni ja tarjosi ammatillista kehitystä opetusmetodologisista näkökulmista, kielitaidon ylläpitoa, Irlannin kielikulttuurialueeseen tutustumista sekä sosiaalisia kontakteja. Suomalaisen koulujärjestelmän edustajana saattoi hyvillä mielin vastailla lukuisiin koulutuspolkuamme ja opetustamme koskeviin kysymyksiin ja näin jakaa suomalaista tietotaitoa Eurooppaan. Monet eri maista tapaamani kollegat olivatkin joko jo vierailleet maassamme saamassa oppia suomalaisesta koulusta tai olivat vähintään kiinnostuneita tulemaan esimerkiksi English Mattersin järjestämille kursseille Suomeen. Irlantilaisesta koulukulttuurista huomionarvoista oli, että jokaisen oppitunnin aluksi opettaja selkeästi esitti tunnin tavoitteen ja mitä tultaisiin tekemään. Keskustelimme paljon oppilaan/opiskelijan oman äänen kuulemisesta oppimisen lähtökohtana ja nivomisesta opetukseen, joten teemat tuntuivat kovin tutuilta suomalaisen opettajan korviin. Oli ilo olla osa tätä yhteistä eurooppalaista kokemusta ja kiitollisena heitin hyvästit monelle kollegalle, tietäen, että yhteydenpito jatkuu.

Teksti ja kuvat: Teija Hiltunen-Rikkola

• Paikka: Academia Mester, Salamanca
• Ajankohta: 17.6 – 01.07.2018
• Kurssin nimi: Curso Superior para profesores de español

Oli sunnuntai ja 17. kesäkuuta, kun nousin aamukymmeneltä aurinkoisessa Pirkkalassa lentokoneeseen ajatellen, että jo illalla minulla olisi seuraavan kahden viikon ajan uusi koti ja perhe. No, kahdentoista tunnin kuluttua iltakymmeneltä sain sitten lämpimän vastaanoton eräässä kerrostaloasunnossa Luoteis-Espanjassa. Maailma on pieni – el mundo es un pañuelo.

Olin saapunut Salamancan kaupunkiin, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin, että siellä sijaitsee maan vanhin yliopisto (peräisin 1200-luvulta) ja, että siellä puhutaan ”mitä puhtainta” espanjaa – ainakin paikallisten itsensä mielestä 😊. Nettikuvien perusteella paikka oli mielestäni tavallinen keskikokoinen kaupunki Espanjan laajalla ja omalla tavallaan karulla ylängöllä, mutta ajan myötä tämä mielikuva haihtui ja paikasta kuoriutui todellinen helmi vanhoine osineen, jokineen, katedraaleineen ja monumentteineen.

Jo yli 200 vuotta ennen Kristuksen syntymää perustettu Salamanca on nykyään todella eloisa 150 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee reilun kahden tunnin ajomatkan päässä Madridista, eivätkä turistilaumat ole sitä vielä saavuttaneet. Se kuuluu Castilla y Leonin autonomiseen alueeseen, jonka kieli ”el castellano” on myös nyky-espanjan alkulähde.

Siinä puitteet Johannan ansiokkaasti hankkimalle apurahalle ja sen myötä Erasmus+ -kurssilleni, jonka olin valinnut erään tsekkiläisen kollegani suosituksesta. Eikä valintaa tarvinnut katua. Heti maanantaina marssin kaupungin keskustaan Academia Mesteriin kello yhdeksältä, ja paikallinen kielikoulu vaikutti yhtä vilkkaalta kuin paikallinen kauppahallikin. Kuhinan aiheuttivat pääasiassa amerikkalaiset opiskelijaryhmät, joita oli Mesteriin saapunut runsain mitoin lähinnä Etelä-Kalifornian isoista yliopistoista.

Oma luokkani löytyi lopulta akatemian uumenista ja siellä minua odotti noin kymmenen hengen iloinen kollegajoukko, jonka jäsenistä suurin osa oli myös ison veden takaa. Eurooppalaisuutta edustivat lisäkseni ryhmässä pari puolalaista, jotka häipyivät ensimmäisen viikon jälkeen. Toisella viikolla jäin sitten ainoaksi vanhan mantereen edustajaksi mm. teksasilaisten, kalifornialaisten, puertoricolaisten, venezuelalaisten ja ecuadorilaisten joukkoon. Mikäs siinä oli ollessa, kun Suomen maine vaikutti olevan tahraton niin koulutus-  kuin yhteiskunnallisessakin mielessä.

Opettajille suunnatun kurssin arkiohjelma koostui luokkaopetuksesta välillä klo 0900-1300 ja ilta-aktiviteeteistä, jotka olivat monipuolisia ja vaihtelivat kestoltaan. Ja jos aikaa jäi niin sitä vietettiin tietysti MM-futiksen parissa perheeni isännän seurassa Espanjan maaleja juhlien tai sen kohtamaa huonoa onnea kiroten.

Viikonloppuna teimme kaksi kokopäiväretkeä alueen muihin kyliin ja kaupunkeihin. Lauantaina oli pääkohteena Segovia, joka tunnetaan lähinnä roomalaisten rakentamasta akveduktistaan. Siellä vierailimme amerikkalaisen opiskelijalauman kera.

Opettajamme Mesterissä, Asunción ja Jorge, olivat mahtavia tyyppejä, ja he loivat nopeasti hyvän ryhmähengen ja sitä kautta meillä oli alta aikayksikön mm. whatsapp -ryhmä, jolla tiedotus päivän virallisista ja epävirallisista kuvioista hoitui kätevästi. Tunneilla käytiin läpi uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ja sitä kautta tuli paljon uusia virikkeitä esim. netin hyödyntämiseen luokassa. Myös elokuvan ja kirjallisuuden käyttö oli usein esillä. Kurssin teemana oli hauskuus oppimisessa. Opetus oli kaikkiaan erittäin käytännönläheistä ja dynaamista. Vuorovaikutteisuus oli runsasta, mikä tuotti jatkuvasti uusia näkökulmia opettamiseen. Voinkin sanoa, että tämä rönsyilevä toteutus täytti kaikki odotukseni. Maassa maan tavalla. Tunneilla puhuttiin estottomasti kaikesta mahdollisesta – myös politiikasta: Trumpin kannattajia ei ryhmästä löytynyt.

Yllätysbonuksena pääsimme toisella viikolla osallistumaan Salamancassa pidettyyn kansainväliseen espanjan kielen kongressiin. Se sisälsi valtavan määrän kieleen ja opetukseen liittyviä luentoja ja työpajoja sekä näyttelyosaston, jossa sai tavata kirjakustantajia ja erilaisten kielikoulutusten järjestäjiä. Oli mahtavaa nähdä elävänä henkilöitä ja tahoja, joiden juttuja on tullut seurattua netistä. Kongressin synnyttämä aika- ja runsaudenpula olikin reissun ainoa miinus.

Tämä kansainvälinen kongressi ja kurssin kirjava osallistujajoukko takasivat sen, että espanjan kielen monet kasvot tulivat kahden viikon aikana hienosti esille. Kieli on kaikkia varten, ja juuri kuten maailmankielelle on hyvin ominaista, ei ole vain yhtä espanjan kieltä eikä yhtä tapaa käyttää sitä. Toki siellä Espanjan sydänmailla puhutaan melko ”puhdasta” espanjaa tai ainakin selkeää sen versiota. Se on vähän niin kuin suomea puhutaan Suomen Ateenassa murteita unohtamatta 😉.

-jouni

JK: Sen verran innostuin Salamancasta ja Academia Mesteristä, että niistä tuli nyt ensi kevään matkakurssin kohde. Toukokuussa 2019 suuntaamme Mesterin hoiviin Valkeakoski-opiston opiskelijoiden kanssa. Lisätietoja allekirjoittaneelta.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo

• Paikka: AIL Madrid
• Ajankohta: 1.-7.6.2018
• Kurssin nimi: Encuentro de Profesores ELE

Erasmus+ -kurssini järjesti Cervantes-instituutin akkreditoima kielikoulu AIL Madrid, joka sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla Madridin ydinkeskustan tuntumassa. Noin 3,2 miljoonan asukkaan suurkaupungin keskusta vaikutti nimittäin laajahkolta. Koulun kurssitarjonta ulottuu aina espanjan alkeiskursseista natiiveillekin suunnattuun täydennyskoulutukseen ja koulussa on opiskellut perustamisvuodesta 2006 lähtien n. 20 000 ”hispanofiiliä”. Toinen AIL-kielikouluista sijaitsee Málagassa. Koulun tilat olivat modernit ja valoisat, ja ne sijaitsivat kahdessa eri rakennuksessa. Joissakin luokissa seinän takana samaan aikaan pidetty oppitunti kuului jonkin verran myös viereiseen luokkaan. Espanjalainen ratkaisu tähän oli nostaa molemmissa luokissa vain äänenkorkeutta😊! Jokaisella opiskelijalla oli oma henkilökohtainen toimistosihteeri, jonka kanssa viestittely sujui helposti ja ystävälliseen sävyyn ennen matkaa, sen aikana ja vielä jälkeenpäinkin. Vierailu uudessa suurkaupungissa ja erityisesti lähtö sinne tuntui helpolta, kun viestintään paneuduttiin niin perusteellisesti!

 

Espanjanopettajille suunnattuun tapaamiseen oli mahdutettu viidelle päivälle sopivasti ohjelmaa. Opettajien opetustapa oli hyvin vuorovaikutusta ruokkivaa: kuulimme ensin koulun opettajien esityksiä ja opetusvinkkejä, mutta hetimiten meiltä toivottiin kommentteja läpikäydyistä asioista ja pääsimme luonnollisesti tekemään harjoituksia. Aiheinamme olivat esim. jokapäiväiset sanonnat, uusi sähköinen opetusalusta Nearpod, nuorison motivointi kieltenopiskeluun ja kieliopin sisäistäminen tilanneyhteyden mukaan. Muita mielenkiintoisia teemoja olivat myös espanjaan laaditut kansainväliset kielikokeet, puhumiseen rohkaiseminen ja visuaalisen muistin aktivointi oppimisessa. Itselle ehkä antoisimmat osiot olivat alustus kulttuurierojen sisäistämisestä ja kunnioittamisesta toisilta oppien sekä opetustuntien rakenteen seuraamiseen annetut tarkkailutehtävät. Tavat lähestyä ja opettaa aihekokonaisuuksia eri oppimistasojen mukaan tuntuivat parin tarkkailutunnin perusteella hyvin samanlaisilta kuin meillä Suomessa. Tunneilla tunsin olevani ”vieraileva kollega”. Myös digitaalisista työkaluista saimme hyvän listauksen kohdistettuna erityisesti espanjan opettamiseen, mutta huomioimme myös perinteisemmät ”kivi, paperi, sakset”- tyyliset tavat ja materiaalit opetusaiheen työstämisessä. Erityisesti värikkäiden lahjalaatikoiden käyttäminen opetuksessa toi sanaston opetteluun mukaansatempaavaa juhlantuntua. Osallistujajoukko, jossa kokemuksia vaihdettiin, oli kansainvälinen. Opettajia oli Puolasta, Suomesta, Unkarista, Brasiliasta, Meksikosta, Espanjasta ja Italiasta. Koulutusjärjestelmien vertailu käytäntöineen oli yksi iso puheenaihe niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.

Koulu järjestää kielikoulutuksen lisäksi kulttuuriin, historiaan ja sosiaaliseen yhdessäoloon painottuvia kursseja/lisäaktiviteettejä, joista meidän ohjelmassamme oli yksi ravintola-, kaksi museo- ja yksi ulkoilmakäyntiä. Ensimmäiselle päivälle oli järjestetty ”jäänsärkijäksi” yhteislounas El Parador del Jamón-ravintolassa, jossa tutustuimme toisiimme paremmin. Madridissa ilmakuivattu kinkku on vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässä! Tosin kasvisruokailijatkin löysivät itselleen annokset. Museoretkillä oppaina olivat eri asiantuntijat ja erityisesti el Reina Sofía -museo museokauppoineen teki mielenkiintoisen vaikutuksen. Madridin monipuolinen kulttuuritarjonta olisi tarjonnut vapaa-ajalle lisää virikettä, mm. Shakiran konsertin ja Pride-tapahtuman ilmaiskonsertteja, mutta ihan kaikkea ei ehtinyt noin lyhyellä aikaa nähdä, kuulla ja kokea.

Olin tyytyväinen valitsemaani perhemajoitukseen. Asunto sijaitsi Salamancan liikekaupunginosassa n. 4,5 kilometrin päässä ydinkeskustasta ja n. 2,5 kilometrin päässä koululta. Perheen rouva oli Venezuelasta kotoisin, joten tietämykseni Venezuelasta lisääntyi jonkin verran. Perheen eläkeläisisäntä oli vetovastuussa ruoanlaitossa, joka oli hänen vahvuutensa selvästi. Repertuaari oli laaja ja kasvis/kala/lihavaihtoehdot olivat hyvin kansainväliset. Joskus klo 21-22 tuntui hieman myöhäiseltä, tosin sopivan ”viileältä” illallisajalta. Lounaalla tuli käytyä lähes päivittäin, varsinkin kun kolmen ruokalajin lounasmenú lisukkeineen maksoi vain n. 9 euroa! Julkisista liikenneyhteyksistä erityisesti metro kaikkine ”mustekalalonkeroineen” oli mieluinen selkeydessään, nopeudessaan ja edullisuudessaan. Kaupungilla liikkuminen kävellen oli helpohkoa pienen paperisen(!) opaskirjan ja koululta saamieni ennakko-ohjeiden avulla, vaikkakin juuri kun ajattelin osaavani reitit ulkoa ja koin helpottunutta, liki natiivin kykyä suunnistaa kohteisiin apuvälineittä, olinkin taas #turistihukassa. Etäisyyksien hahmottaminen oli hankalaa kartalla ja juhlavat rakennukset muistuttivat arkkitehtuuriltaan ja väriltään erehdyttävästi toisiaan. Paikalliset kyllä neuvoivat ystävällisesti, jos opaskirjan kartankaan avulla tilanne ei hahmottunut. Madridilaiset vaikuttivat ystävällisiltä ja tietyllä tavalla ”tavallisilta”, helposti lähestyttäviltä ihmisiltä. Minkäänlaista epämiellyttävää tilannetta ei tullut vastaan kaupungilla tai metrossa liikkuessa yksinkään; tosin yöajasta minulla ei kokemusta ole.

Mikä oli kurssin anti? Kielitaidon koheneminen oli tietysti yksi saavutettu tavoite. Kielellinen syöte oli tällä kertaa suurempi, koska majoituin perheessä. Kulttuurillinen tietous lisääntyi ja syveni huomattavasti. Oppiminen oli läsnä kaikkialla; sekä tehdessäni yksin huomioita kadulla mm. ihmisistä, arkkitehtuurista, teksteistä ja tavoista että yhdessä muiden kanssa keskustellessa ja ratkoessa tehtäviä. Osallistujien kanssa pidämme yhteyttä Whatsapp-ryhmässä säännöllisesti. Voimme kysyä mistä tahansa kielellisestä asiasta ja aina joku vastaa omien kokemustensa pohjalta. Tämän ryhmän kanssa ovat mm. audiovisuaalisuus ja huumori olleet tärkeitä elementtejä. Erityisesti espanjaa äidinkielenään puhuvien vitsit ovat olleet haastava mutta ilahduttava laji! Olemme jakaneet ottamiamme valokuvia keskenämme, ja erityisesti erään valokuvausta harrastavan kollegan valokuvista tulee aarreaitta opetukseen. Vastaavasti toivon, että olen tehnyt myönteisellä tavalla omaa kotimaatani hieman tunnetummaksi tapaamieni ihmisten keskuudessa.

Opettajan ei tarvitse koko ajan olla keksimässä mitä omintakeisinta pyörää uudelleen. Opiskelijoiden omien kokemuksien ja mielipiteiden työstäminen harjoituksissa on hyvin olennaista, olipa kyseessä minkäikäinen luokka tahansa. Tärkeintä on aktiivinen, toiset hyväksyvä vuorovaikutus ihmisten välillä, tapahtuipa se digitaalisten ja/tai ”antiikkisempien” (sanan myönteisessä merkityksessä) työskentelymenetelmien avulla. Kaikki sujuu hyvin, kun opetuksen eteen on tehty työtä, sille omistaudutaan ja kun opetuksessa ollaan valmiita tekemään kompromisseja.

Vierailin pääkaupungissa varsinaisesti nyt vasta ensimmäistä kertaa ja sain kuvan, että Madrid on kielellisesti standardiespanjan kehto, joka kätkee kulttuurillisesti mm. Espanjan erilaiset ruokaerikoisuudet ja ihmiset huomaansa. Kansainvälisessä ja rennossa ilmapiirissä jokaisella on tilaa hengittää. Madrid oli ja on tiedonjanoisen opettajan keidas😊!

Teksti: Päivi Niemelä