Suora lento toukokuisena sunnuntai-iltana Vantaalta Madridiin, jossa Valkeakoski-opiston opiskelijoita odotti UPSA-yliopistoon kuuluvan Mester-instituutin järjestämä kolmen tunnin bussikuljetus kohti pohjoista Espanjaa. Siinä alkutahdit eksoottiselle viikolle, jonka vietimme Madridista 260 km:n päässä sijaitsevassa keskikoisessa espanjalaisessa kaupungissa Castilla y Leonin autonomiassa.
”Palencia on siis oikeasti olemassa, eikä ainoastaan väärinkirjoitettu muoto Valenciasta”, tokaisi pilke silmäkulmassa yksi ryhmämme mieshenkilö, kun vihdoin saavuimme puolen yön jälkeen kohteeseen. Siellä oli kadun kulmassa 15 opiskelijan ryhmäämme vastassa tulevan viikon monitoimimies Jorge González, joka johdatti meidät majapaikkaamme.
Palencia nimenä oli kyllä itselleni entuudestaan tuttu, ja olin vuosien varrella kuullut paljon hyvää paikan vieraanvaraisuudesta. Niinpä päädyimme tänä vuonna sinne espanjalaisten tuttavien kannustuksella.
Palencia on noin 80 000 asukkaan kaupunki ja samannimisen provinssin pääkaupunki. Mikään turistipaikka se ei todellakaan ole ja se sijaitsee suhteellisen pohjoisessa korkealla ylängöllä, mikä takasi meille sen, että samalla viikolla Suomessa oli huomattavasi lämpimämpää kuin Espanjan kohteessamme. Pian kävikin ilmi, että olimme saapuneet erittäin autenttiseen ympäristöön niin sään kuin monen muunkin asian puolesta. Myös majoitus oli autenttinen jopa eksoottinen – asuimme luostaria muistuttavassa miljöössä, joka tarkalleen toimi pappisseminaarina. Tuleville papeille se oli sisäoppilaitos aivan kuten meillekin viikkomme ajan. Yöpyminen, espanjan tunnit ja lukuisat ruokailut tapahtuivat kaikki Seminario Mayor Diocesanon huoneissa ja halleissa. Yksi viikon mielenkiintoisimmasta kokemuksista olikin tämän historiallisen ja valtavan rakennuksen esittely, jonka meille järjesti pappiskoulun johtaja Aurelio.Häneltä saimme muutenkin hyvää tukea paikalliseen kulttuurin perehtymisessä ruokapuolesta alkaen.
Ensimmäisen nukutun yön jälkeen pääsimme tositoimiin. Nautittuamme aamiaisen alkoi klo 0930 jokapäiväinen kielen opiskelu. Maanantaina aiheena oli espanjalainen arkielämä ja siinä selviytyminen kielellisesti. Tunnit piti monitoimimies Jorge, joka illansuussa johdatti meidät Palencian kaduille. Kaupunkiesittelyn jälkeen tutustuimme paikalliseen tapas-kulttuuriin.
Ruokaa ei retkeltämme puuttunut, sillä majapaikassamme tarjoiltiin päivittäin aamiaisen lisäksi myös runsas lounas ja illallinen. Usein saimme sitä kautta uusia makuelämyksiä ja arvokasta tuntumaa paikalliseen ruokaan.
Tiistaina aiheet olivat historiallisempia ja kävimme tutustumassa Palencian salaiseen aarteeseen: sen katedraaliin. Sitä pidetään yhtenä espanjan kauneimmista ja samalla yhtenä vähiten tunnetuista katedraaleista. Upea se olikin, ja erittäin kiintoisasta esittelystä huolehti itse paikan johtaja.
Hänen johdollaan pääsimme paikkoihin, joihin suurella yleisöllä ei yleensä ole asiaa. Mainittakoon, että katedraalissa on mm. taideaarteita, joita moni ei osaa odottaa. Yleensäkin Palenciassa on paljon muitakin hienoja kirkkoja kuten “luostarimme” lähellä sijaitseva La iglesia de San Miguel.
Seuraavina päivinä näimme lisää Palencian laajasta kulttuuri- ja taidetarjonnasta. Kuvataiteen osalta sieltä löytyy myös useita roomalaisvaikutteisia helmiä, ja arkikulttuuriin vahvasti liittyvä esille nouseva elementti on vesi. Kaupungin läpi virtaa Carrión-joki ja paikka kuuluu myös 1700-iuvulla rakennettuun kanavajärjestelmään. Canal de Castilla on vuosisatojen takainen valtava rakennushanke ja sen haara La Dársena ulottuu Palenciaan.
Kaupungin suurin taideteos on El Cristo del Otero – kolossaalinen kristuspatsas kaupungin laitamilla kukkulalla. Sen näkymä hallitsee kaupunkia ja se on myös Palencian symboli. Itse patsas on noin 30-metrinen ja yksi maailman isoimmista. Korkeammalle kohoavat vain vastaavat Puolassa ja Brasiliassa. Sen suunnitteli kuuluisa taitelija Victor Macho ja se valmistui vuonna 1930. Tyyli suunta on art decon ja kubismin välimuoto.
Näiden ulkoisten tekijöiden lisäksi on matkaltamme hyvä muistaa kanssakäyminen ja asioiden pohdinta ryhmän sisällä ja kontakti paikallisten kanssa. Jorge saikin vastailla uteliaiden suomalaisopiskelijoiden kysymksiin herkeämättä, sillä niin paljon riitti ihmeteltävää tässä autenttisessa espanjalaiskaupunigssa.
Lauantai oli viimeinen päivämme, ja sen vietimme lähes kokonaan retkellä. Kohteena oli Burgos, joka on vieläkin pohjoisemmassa. Se on parhaiten tunnettu katedraalistaan, jossa lepää Espanjan muinainen kansallissankari El Cid. Burgosissa aloitimme päivän kuitenkin aivan aikojen alusta, sillä vierailimme ensiksi ihmisen evoluution museossa. Iso ja vaikuttava paikka. Loppupäivä meni tutustuessa kaupungin historiaan, joka sisältää mm. sen, että Burgos oli aikoinaan Francon joukkojen pääkaupunki. Tärkeä pala historiaa, mikä auttaa nyky-Espanjan ymmärtämisessä.
Kaiken kaikkiaan ryhmämme hitsautui viikon aikana mukavasti yhteen ja monitoimimiehestäkin tuli yksi meistä. Jorge imi meistä varmasti monenlaisia vaikutteita ja oppi siinä sivussa hiukan suomeakin. Matkan pääkieli oli kuitenkin espanja, jota pääsimme käyttämään monipuolisesti ja monille tarttui varmasti mukaan eurooppalaisen kulttuuriperinnön ymmärtämisen lisäksi paljon kaivattuja sanoja ja ilmauksia tässä autenttisessa ympäristössä.
Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo, espanjan opettaja ja ryhmän vetäjä
oppimiskokemuksia maailmalta 