1.6. Lauantaina aamuyöllä meidän (Marika ja Sven Enwald) matkamme alkoi. Poikamme vei meidät autolla Helsingin lentokentälle, koska junat eivät liikkuneet sopivasti meidän lentokoneemme lähtöön nähden. Lento lähti klo 9.00. kohti Ateenaa. Olimme intoa täynnä. Kevät oli jo Suomessa ollut poikkeuksellisen lämmin ja samoin oli Ateenan laita. Yli 30 asteen lämpötila kietoi meidät syleilyynsä heti lentokoneesta ulos astuttua ja koko matkan saimme nauttia pilvettömistä päivistä ja lämpimistä illoista. Saavuimme Brazil-nimiselle hotellille klo 18.00. paikkeilla. Lähes 12 tunnin matkustaminen tuntui kehossa, joten lepäsimme hetken ja etsimme lähimmän ruokapaikan läheiseltä Viktorian aukiolta. Olimme valinneet Viktorian aukion lähellä olevan hotellin, koska Viktoria-metroasema on yksi Ateenan keskeisistä metrojen risteysasemista, josta pääsi jatkamaan kätevästi eri suuntiin. Viktorian alue on paikallisten asukkaiden asuttamaa aluetta ja sen metroaseman lähellä olevaa aukiota reunustavat ravintolat, joissa paikalliset asukkaat kävivät syömässä. Tunnelma oli autenttinen; perheet kokoontuivat aukiolla, lapset leikkivät ja vanhukset istuivat keskenään puistonpenkeillä iltamyöhään. Samalla sai myös kokemusta siitä, kuinka monikulttuurinen paikka Ateena tänä päivänä on ja on varmasti ollut jo antiikin ajoista asti. Erityisen paljon näki Afrikan ja Lähi-Idän alueilta tulleita asukkaita. Välillä tuntuikin siltä, että oli pikemminkin Syyriassa tai Turkissa kuin Kreikassa.
2.6.2024 Sunnuntaina pääsimme uusin voimin tutustumaan Ateenaan ja etsimään maanantaina alkavan kurssimme opetuspaikkaa, joka oli Akropolis-kukkulan eteläpuolella olevassa Nea Smyrni-nimisessä kaupunginosassa. Tiesimme, että kurssi alkaa maanantaina jo aamusta 9.30, joten oli hyvä selvittää etukäteen, millä metrolla kuljemme, kuinka kauan matka kestää ja missä opetuspaikka konkreettisesti oli. Kun paikka oli selvitetty, palailimme Viktorian aukiolle lounaalle edellisiltana jo hyväksi havaitsemaamme kreikkalaiseen ravintolaan, jossa myös paikalliset söivät edullisesti kreikkalaisia salaatteja, gyrosta, souvlakia ja täytettyjä pita-leipiä. Annokset olivat niin suuria, että kannatti tilata vain yksi annos, jonka söimme puoliksi ja tämä sääntö päti kaikkiin ruokapaikkoihin, joissa kävimme. Ymmärrettävästi Välimeren maissa pidetään siesta, varsinkin kesäisin, kun aurinko porottaa kuumaan asvalttiin ja kerrostaloihin, ja lämpötila nousee helposti yli 40 asteeseen. Siestan jälkeen tutustuimme Ateenan vanhimpaan kaupunginosaan Monastirákiin, josta tuli meille päivittäinen matkakohde. Monastirákin lukuisat kujat, nähtävyydet ja ravintolat ovat kerrassaan lumoavia. Monastirákin ydinalueelta avutuvat upeat näkymät Akropoliin kukkulalle ja autottomilla kävelykaduilla on todella rentouttavaa kävellä kreikkalaisen ruoan, oliivipuiden ja rosmariinin tuoksuja haistellen. Illallisen söimme jälleen Viktorian aukiolla olevassa ravintolassa.
3.6. Maanantaina alkoikin sitten hyvin mielenkiintoinen Europassin järjestämä kurssi keinoälyohjelmista. Kurssia veti asiasta erittäin innostunut vetäjä Vasiliki Plati. Hän oli koulutukseltaan sekä ala-asteen opettaja että tietotekniikan maisteri. Niinpä hän osasi hyvin selkeästi opettaa uusien keinoälyohjelmien käyttöä. Hän oli rakentanut myös hyvin kiinnostavan kurssiohjelman. Saimme tutustua reiluun kymmeneen eri keinoälyohjelmaan kurssin aikana. Kurssiohjelman läpikäymisen jälkeen aloitimme itsemme esittelyllä. Kukin piti noin 10-15 minuutin mittaisen esittelyn itsestään, opetustyöstään ja opetuskäytännöistä omassa maassaan. Sven ja minä esittelimme Valkeakoski-opiston toimintaa ja omaa opetustamme siellä sekä vapaan sivistystyön roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Kurssille osallistui erittäin hauska porukka eri maista; Espanjasta, Portugalista, Sloveniasta, Tsekistä, Saksasta, Puolasta, Luxemburgista ja Yhdysvalloista. Kuulimme kiinnostavia alustuksia mm. Luxemburgissa sijaitsevasta kansainvälisestä koulusta, jossa opetetaan lapsia heidän äidinkielellään (myös suomenkielistä opetusta). Samoin kiinnostavan näkökulman toi Texasista saapunut osallistuja, joka opetti yksityisessä The Kinkaid school -nimisestä oppilaitoksessa, jossa 12-vuoden opiskelun kokonaiskustannukset ovat puolen miljoonan dollarin luokkaa. Oli todella mielenkiintoista kuulla eri maiden koulujärjestelmistä, yhtäläisistä ongelmista ja toisaalta erilaisista haasteista. Arvostus suomalaista koulujärjestelmää kohtaan kyllä kasvoi. Puolen päivän aikaan jokaisena kurssipäivänä söimme koulurakennuksen viereisessä kahvila-leipomossa tuoretta kreikkalaista leivonnaista, Bougatsaa kahvin kanssa. Bougatsa on filo-taikinasta tehty joko makea tai suolainen leivonnainen. Suolaisessa voi olla täytteenä pinaattia ja fetajuustoa ja makeassa esimerkiksi vaniljakreemiä. Juttelimme myös jo ensimmäisenä päivänä keinoälyn eettisistä ongelmista, kuten siitä mitenkä keinoälyn käyttäminen tulee mahdollisesti vaikuttamaan oppilaiden kykyyn kirjoittaa itsenäisesti. Oli todella mielenkiintoista kuulla myös, miten eri maissa keinoäly on otettu opetuksessa käyttöön ja minkälaisia erilaisia ohjeistuksia keinoälyn käytöstä on. Yhteistä eri maiden käytännöille oli se, että oppilastöissä tulee mainita, miten on käyttänyt keinoälyä omassa tekstissään. Tekoälyn käytön ilmoittaminen perustuu vielä melko vahvaan luottamukseen ihmisten rehellisyydestä. Jatkossa opettajien pitää ehkä miettiä muunlaisia tapoja kontrolloida oppilaiden osaamista kuin kirjalliset työt. Tämä puolestaan kertoo siitä, että keinoälyn myötä myös opetus-, suoritus- ja arviointikäytäntöjä joudutaan jatkossa radikaalista kehittämään ja muuttamaan koko koulutusjärjestelmässä.
4.6. Tiistaina lähdimme konkreettisesti kokeilemaan ChatGPT:n käyttöä ja tutustuimme myös Copilotin käyttöön. Vasiliki pyysi meitä vertailemaan Copilotia ja ChatGPT:ta ja havaitsimme vähän vaihdellen, että molemmat ovat hyviä ja antavat jossain määrin erilaisia vastauksia, eli molempia kannattaa käyttää varmistaakseen mahdollisimman monipuolisen tiedonhankinnan. Molemmat voivat erehtyä eli on ehdottoman tärkeätä varmistaa myös muista lähteistä tiedon paikkaansa pitävyyttä. Meillä oli kaikilla omat kannettavat tietokoneet mukana ja teimme näitä harjoituksia omalla tietokoneella. Suunnittelimme näiden ohjelmien avulla oman opetuksen järjestämistä. Toiset tekivät luentorunkoja, toiset tenttikysymyksiä ja keskustelimme kokemuksistamme. Koimme, että opettajan työhön keinoäly tarjoaa loistavan apuvälineen, joka nopeuttaa monia työskentelyvaiheita. Päivän päätteeksi Vasiliki opetti meille kreikan kielen sanoja, joilla selviämme ravintoloissa ja antoi hyviä vinkkejä missä kannattaa käydä syömässä.
5.6. Keskiviikkona opiskelimme hyvien hakulauseiden (prompt) muodostamista ja opimme, että mitä yksityiskohtaisempi haku muodostetaan, sitä parempia vastauksia myös saadaan. Esimerkiksi voidaan määritellä minkä tasoista kurssia rakennetaan. Riippuen siitä onko esimerkiksi kyse 12-vuotiaista oppilaista vai aikuisopiskelijoista, keinoäly luo eri ikäisille samasta aihepiiristä sopivia opintokokonaisuuksia ja tehtäviä. Opimme Diffit-ohjelman käyttöä, jonka kautta voi esimerkiksi eriyttää erilaisille oppijoille opetusmateriaalia. Vasiliki opetti myös, miten keinoälyä voi käyttää tehtävien, taulukoiden, kaavakuvioiden ja arviointien apuvälineenä. Saimme keskiviikkona valitsemamme vapaaliput niihin kulttuuriaktiviteetteihin, joihin meistä kukin halusi osallistua. Sven ja minä valitsemme vapaalipun Akropolis-museoon ja Hop-on, hop-off- bussikierrokselle, jonne aioimme mennä lauantaina. Keskiviikkona menimme illalla Monastirákin alueelle syömään illallisen ja nauttimaan pimeässä yössä valaistusta Akropoliin kukkulasta. Innostuimme kuuntelemaan aivan ainutlaatuisen loistavaa katusoittajaa, joka antoi meille käyntikorttinsa ja paljastui, että hän oli Voice of Greece-ohjelmaan osallistunut laulaja.
6.6. Torstaina kokoonnuimme Ateenan Teacher’s Academyn edessä ja jatkoimme yhdessä bussilla Ateenan kulttuurikeskukselle Stavros Niarchos Foundation Cultural Center, jossa toimivat muun muassa Kreikan kansallisooppera ja Kreikan kansalliskirjasto. Rakennus oli arkkitehtonisesti todella hieno moderni rakennus, johon kuului laaja puisto- ja vesialue. Rakennus on valmistunut vuonna 2016 ja se edustaa ekologisen rakentamisen huippua Kreikassa. Vasiliki oli hyvin ylpeä rakennuksesta ja sen ympäristöstä. Kävelimme kulttuurikeskukseen siihen liittyvän kasvitieteellisen puiston läpi ja Vasiliki jakoi meidät ryhmiin. Kunkin ryhmän johtajan kännykkään ilmaantui tehtäviä, joita piti suorittaa kulttuurikeskuksen ympäristössä. Tämä ryhmätyö oli hyvä esimerkki siitä, miten oppimista voi elävöittää kännykän avulla ja silti tehtävä oli sosiaalinen ja jopa ryhmän sisäistä ryhmähenkeä lisäävä. Saimme myös käyttää keinoälyohjelmia tehtävien suorittamisessa.
Päivän aikana kuulimme muilta kurssilaisilta, että he olivat ostaneet lippuja Akropolis-kukkulan näyttämöllä esitettävään Verdin Tosca-oopperaan, ja päätimme, että yritämme itsekin saada liput paikan päältä ennen esitystä. Meillä oli onnea ja pääsimme katsomaan Ateenan mustassa ja lämpimässä yössä Verdin oopperaa satumaisessa ympäristössä, Akropoliin kukkulan Herodes Atticuksen odeionilla eli laulu- ja musiikkiteatterissa. Tosca-ooppera oli suuri elämys visuaalisesti ja musiikillisesti. Oli taianomaista istua kaksi tuhatta vuotta vanhan teatterin katsomossa, jossa on istuttu antiikin ajoista lähtien.
7.6. Perjantaina opimme keinoälyä hyödyntäviä kuvankäsittelyohjelmia, mm. Leonardo– ohjelman käyttöä. Myös näiden ohjelmien oppiminen oli erittäin mielenkiintoista, koska se mahdollisti sellaisten kuvien luomisen, joita ei löydy netistä. Jälleen vertailimme ohjelmia ja keskustelimme niistä. Saimme perjantaina todistukset kurssiin osallistumisesta ja otimme valokuvia. Puolin ja toisin jaettujen kiitospuheiden päätteeksi annoimme Vasilikille koko ryhmän puolesta pinkin maljakukan, joka sopi hänen innokkaaseen ja inspiroivaan opetustyyliinsä. Sovimme, että menisimme koko ryhmä yhdessä syömään illalla Monastirákin alueelle kreikkalaisen illallisen. Koko ryhmä oli todella mukava, mukana oli innokkaita juttelijoita ja oli erittäin kiinnostavaa kuulla mm. eri maiden yhteiskunnallisista tilanteista. Kaiken kaikkiaan ilta oli myös taianomainen, kun istuimme syömässä lämpimässä ilmassa ulkoterassilla katsellen valaistua Akropoliin kukkulaa.
8.6. Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen Hop-on, hop-off-bussilla Ateena-kierrokselle. Kierros alkoi Akropolis-kukkulalta ja jatkoimme Ateenan halki Ateenan Rivieraksi kutsutulle alueelle. Jäimme Vougliagménin kaupungin alueella pois ja söimme lounaan upealla Vougliagméni-järven rannalla olevassa ravintolassa. Paluumatka ei käynyt yhtä jouhevasti, koska jouduimme jostain syystä odottamaan kaksi tuntia bussia. Palattuamme Ateenaan menimme Akropolis-museoon. Emme käyneet Akropolis-kukkulalla, koska lämpötila oli noin 40 astetta ja olimme siellä jo pari vuotta sitten käyneet. Akropolis-museo oli myös meille jo tuttu, mutta museo häikäisi jälleen upealla kokoelmallaan ja asettelullaan. Kummatkin koimme jälleen, että museo on yksi hienoimmista museoista Euroopassa. Teokset ovat hienosti esillä ja yläkerran lasinen kerros, josta näkyy Parthenon, on hieno, koska siellä alkuperäiset Parthenonin veistokset on asetettu alkuperäiseen mittakaavaan.
9.6. Sunnuntaina lensimme takaisin Suomeen. Erasmus+ kurssi oli erittäin hyödyllinen, saimme hyvän perehdytyksen keinoälyn käyttöön ja sen mahdollisuuksiin ja samoin ymmärsimme myös keinoälyyn liittyviä haasteita hyvin monipuolisesti. Opimme myös Kreikasta ja Ateenasta uusia asioita, muun muassa miten Syyrian pakolaisuus ja jo pitkään Kreikkaa vaivanneet elintason haasteet näkyvät katukuvassa. Tutustuimme hotellimme henkilökunnan, ravintoloiden pitäjien sekä erityisesti kurssimme vetäjän Vasilikin kautta kreikkalaiseen ystävällisyyteen, lämpöön ja vieraanvaraisuuteen. Erityisen mieleenpainuvia olivat keskustelut kurssilaisten kanssa.
Teksti ja kuvat: Marika Enwald ja Sven Enwald
oppimiskokemuksia maailmalta 