Erasmus Plus koulutukseni suuntautui Etelä-Ranskaan Sevennien vuoristoon Roy Hart- äänikeskukseen. Olen osallistunut äänityöpajoihin siellä aiemminkin, mutta viime käynnistäni on jo useita vuosia. Paikka on kaukana suurista kaupungeista vehreän luonnon keskellä. Perille päästyäni olin onnesta soikeana jo siitä että olin paikassa, joka on itselleni niin merkityksellinen. Kun kymmenpäiväinen koulutus alkoi, olin yhä vakuuttuneempi siitä että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kyseessä oli Advanced Pedagogic Group- ryhmän tapaaminen. Se on kolmen vuoden ajan kahdesti vuodessa kokoontuva ryhmä, jossa tänä syksynä osa oli meitä ensi kertaa pedagogisessa ryhmässä olevia, osa taas oli jo kuudetta kertaa paikalla. Nuorin osallistuja oli 32-vuotias, vanhin 65. Meitä oli yhteensä 12.
Asuimme kahden hengen huoneissa ja teimme ruokaa yhteiskeittiössä. Osallistujia oli Suomen lisäksi Ranskasta, Saksasta, Sveitsistä ja Italiasta. Opettajamme olivat kaksi pariskuntaa, jotka edustavat eri Roy Hart-opettajien ikäpolvea. Carol ja Saule ovat 80-vuotiaita ja Edda ja Laurent vähän yli viisikymppisiä. Työskentelykielet olivat englanti ja ranska. Kurssin teemana oli syvä kuuntelu.
Aamut alkoivat kehon ja äänen lämmittelyillä. Niitä veti joko joku opettajista, tai joku pidempään opiskelleista ryhmäläisistä. Viimeisenä aamuna me uusimmat teimme yhdessä improvisoidun alkulämmittelyn. Lämmittelyt koostuivat ringissä tehtävistä fyysisistä harjoitteista, tilassa ryhmänä liikkumisesta tai parityöskentelystä.
Päivä jatkui yksilötunneilla, joilla opettaja työskenteli pienryhmässä yhden oppilaan kanssa kerrallaan, mutta muut neljä olivat todistajina oppilaan kokemukselle ja prosessille. Joskus opettaja saattoi myös pyytää jonkun oppilaan avuksi. Opimme koko ajan myös opettamisesta seuratessamme opettajan tekemistä.
Iltapäivällä lämpimimpään aikaan oli lounastauko. Lämpöasteita oli lähemmäs 30. Lounaan jälkeen oli vuorossa atelier eli työpaja vaihtelevasta teemasta. Ennakkotehtävämme oli ollut opetella ulkoa englanninkielinen runo. Usein iltapäivän työskentely liittyi tekstin luovaan käyttämiseen. Teimme myös kuunteluun liittyviä pariharjoituksia ulkona silmät sidottuina.
Kuuntelu teemana kattoi niin oman sisäisen kuuntelun, kuin vaikkapa käsillä tapahtuvan toisen hengityksen tai lihasjännityksen kuuntelun.
Alkuillasta keskustelimme eri teemoista, esimerkiksi opettamiseen liittyvistä haasteista tai siitä miten Roy Hart Centre toimii ja mitä APG-ryhmä käytännössä tarkoittaa.
Ensimmäisellä tapaamiskerralla kaikki uudet esittävät muille Personal Storyn, tarinan jossa on jotakin heille syvästi henkilökohtaista. Tarina voi olla ensimmäinen siemen Personal Projectille, joka on esitys, jonka osallistujat valmistavan kolme vuotta myöhemmin viimeiselle kerralle. Omakohtaisen tarinan kertominen oli jännittävää ja monet tarinat liikuttivat kuuntelijoita.
Osa työpajoista, yksilötunneista ja aamulämmittelyistä oli pidempään opiskelleiden näytetunteja, jotka olivat aina opettajien valvomia. Ennen tunnin alkua ryhmästä valittiin kaksi palautteen antajaa, jotka tunnin loputtua puhuivat omasta kokemuksestaan opetuksesta. Edda painotti palautteen annossa kysymysten esittämistä ennemmin kuin väitteiden tai mielipiteiden. Koin palautetilanteet opettavaisina ja hyvin strukturoituina, koska oli selkeää, ketkä palautetta antavat eikä keskustelu mennyt yleiseksi hälyksi.
Päivät olivat fyysisiä ja psyykkisestikin välillä raskaita äänen ja laulun henkilökohtaisuuden takia. Nukkumaan mentiin usein viimeistään kymmeneltä. Yhteiset ja yksinäisetkin retket lähiseudun luontoon tuntuivat tärkeiltä ja palauttavilta. Eräänä iltana ehdotin kolmelle muulle hiljaista kävelyä vuorelle. Kokemus oli ihana. Tuli kuunneltua luonnon ääniä, mutta myös huomattua miten paljon turhaa puhetta suusta tulee ihan muuten vaan.
Tärkeä osa äänityöskentelyä oli myös musiikki. Lauloimme moniäänisiä kappaleita, tällä kertaa georgialaisia. Ne opeteltiin aina korvakuulolta ja niiden laulaminen ryhmässä oli todella nautinnollista. Myös iltaisin kokoonnuimme välillä syömään yhdessä ja laulamaan. Ihmiset eri maista olivat kiinnostuneet kuulemaan millaista suomalainen kansanmusiikki on.
Tällä kurssilla sain myös ensimmäistä kertaa ryhmäopetusta siinä, miten pianoa voi hyödyntää Roy Hart Centre äänityöskentelyssä.
Kurssin aikana meillä oli yksi vapaapäivä. Lähimmässä kylässä on maanantaisin markkinat, joten vapaapäivä sijoittui maanantaille. Ostimme kojuista hedelmiä ja vihanneksia ja istuimme kylän aukion kahvilassa. Iltapäivän minä ja ryhmä muita opiskelijoita vietimme joen rannalla uiden ja piknik-eväitä syöden.
Koska meille kaikille osallistujille ihmisääni on intohimo, syntyi luottamuksellinen ilmapiiri ryhmässä nopeasti ja tunnen nyt saaneeni monta uutta ystävää. Moni heistä on nähnyt minusta laulutunnilla asioita, joita harvempi ystäväni Suomessa on todistanut. Tunnen että olen nyt kokonaisemmin minä, kuin vielä pari viikkoa sitten. Toivon että osaan säilyttää itseni kuuntelun vielä täällä kotonakin. Haluan myös osaltani opettajana jakaa kokemusta kokonaisvaltaisesta hengityksen, äänen, mielen ja kehon yhteydestä, jota Ranskassa koin.
Teksti ja kuvat: Marja Skaffari
oppimiskokemuksia maailmalta 