Eurooppalainen identiteetti – oppimiskokemuksia maailmalta

27.10.2025 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kirjasto, Kulttuurihistoria, Teknologia

Tekoälykurssi Maltalla

Matkani Maltalle alkoi varhain sunnuntaiaamulla, kun lähdin köröttelemään syyssateessa kohti Helsinkiä. Reissuun lähteminen yksin oli varsin jännittävää, en ollut ikinä ennen matkustanut yksin ulkomaille.

Menomatka Maltalle oli varsin leppoisa, perillä tosin olin vasta lähemmäs klo 23 paikallista aikaa. Taksikyyti kentältä hotellille löytyi onneksi parissa minuutissa, kuljettajakseni osui vanhempi herrasmies, jolla oli harvinaisen reipas kaasujalka. Ensivaikutelmani Maltasta oli varsin vauhdikas! Hotellille päästiin kuitenkin turvallisesti ja pikaisen sisäänkirjautumisen jälkeen piti mennä jo äkkiä nukkumaan. Aamupala hotellissani tarjoiltiin tämän entisen palatsirakennuksen kattoterassilla, josta avautuikin kerrassaan henkeäsalpaava maisema yli Vallettan vanhojen kattojen kaupungin satamaan.

Aamupalan jälkeen suuntasin kohti Teachers Academyn Vallettan toimitiloja, jonne oli vain puolen kilometrin kävelymatka läpi Vallettan vanhan kaupungin. Kurssipaikka löytyi helposti, kurssitilat olivat nekin vanhassa palatsissa, hissittömän rakennuksen ylimmässä kerroksessa, josta sieltäkin ikkunoista avautui huikeat näkymä turkoosinsiniselle Välimerelle.

Kurssi alkoi ensin käytännön asioiden läpikäynnillä, viikon ohjelmaa, vapaa-ajan aktiviteetteja ja käytännön tietoa Maltasta ja Vallettan kaupungista. Kurssin vetäjänä toimi Nikolaus Conrad ja kurssin aiheena oli tarkemmin AI for School Leadership: Transformative Strategies for a Digital Age.

Seuraavana vuorossa oli jokaisen osallistujan oman organisaation esittely. Osallistujia oli itseni lisäksi Italiasta, Tšekeistä, Slovakiasta, Alankomaista, Norjasta ja Englannista. Valtaosa osallistujista oli opettajia, vaikka kurssi oli suunnattu koulujen muulle, kuin opettavalle henkilökunnalle. Tämä toki vähän vaikutti kurssiin sisältöön, hallinnollisten asioiden sijaan keskityimme melko paljon tekoälyyn opetuksen näkökulmasta.

Se aiheutti alkuun vähän hämmennystä, että kurssille osallistuneista viidestä italialaisesta kolme olivat käytännössä täysin englannin kielen taidottomia. Opettajaa se ei häirinnyt, hän osasi hyvin sujuvaa italiaa ja löysi vielä reaaliaikaisen tekoälypohjaisen simultaanitulkkaussovelluksen auttamaan. Testailin sitä vähän itsekin, mutta suomen kielen kääntäminen oli sillä vähän hitaanlaista ja käännöslauseet aika vaikeaselkoisia. Italialaiset olivat kuitenkin todella tyytyväisiä tulkkaustyökaluun, joten vika oli todennäköisesti siinä, että suomi on vaan vaikea kieli myös tekoälylle.

Kun esittelyt ja tulkkaukset olivat saatu hoidettua kuntoon, Nikolaus kävi lyhyesti läpi tekoälyn historiaa ja muuta taustoittavaa tietoa meille pohjustukseksi. Lisäksi hän järjesti pienen kyselyn, jolla selvitettiin miten paljon kukin oli jo tutustunut tekoälyyn omassa työssään. Hauskinta tässä kyselyssä oli ehdottomasti kyselyn toteuttamistapa. Saimme käsiimme ikään kuin peliohjaimet ja kyselyn kysymykset tulivat luokan eteen taululle. Siitä sitten saimme ohjaimesta väriä valitsemalla valita sopivimman vaihtoehdon annetuista vaihtoehdoista.

Kurssipäivä päättyi maanantaina vielä Vallettan kiertoajeluun, joka sisältyi kurssimaksuun. Pikkubussi kuljetti meidät noin puolen tunnin kierroksen Vallettan vanhassa keskustassa.

Tiistain kurssipäivä alkoikin sitten täydellä teholla. Nikolaus näytti meille videon kiinalaisesta koululuokasta. Videon luokassa on otettu käyttöön oppilaille pääpannat, joiden avulla opettaja pystyi valvomaan miten hyvin lapset keskittyivät annettuihin tehtäviin oppitunnilla. (Tekoäly kiinalaisessa koulussa Youtube). Videon katsomisen jälkeen meidät jaetiin pienryhmiin ja meille annettiin tehtäväksi löytää hyviä puolia järjestelmän käytöstä. Tehtävä ei ollut erityisen helppo, kun asetelma käännettiin näin päin, sillä video varmasti herättää ennen kaikkea järkytystä eurooppalaisissa. Ryhmätehtävät purettiin yhteisesti keskustellen ja keskustelun jälkeen olikin luontevaa puhua seuraavaksi tekoälyn käytön etiikasta.

Tekoäly on jo nyt väistämätön osa ihmisten arkea, emmekä edes välttämättä aina itse havainnoi käyttävämme tekoälypohjaisia sovelluksia. Tekoäly on oikein käytettynä erittäin tehokas tapa tehdä töitä, opettaa ja oppia, kun asiat tehdään harkiten ja järkevällä tavalla. Mutta suunnittelemattomasti toteutettuna tekoälyn käyttö voi luoda aika erikoisiakin skenaarioita. Varsinkin kouluympäristössä riskinä on, että päädytään kierteeseen, jossa opettaja laatii koulutehtävät tekoälyllä, opiskelijat käyttävät vastaamisessa tekoälyä ja kaiken huipentaa se, että opettaja myös tarkistaa vastukset tekoälysovelluksella. Tämän vuoksi on tärkeää, että luodaan strategiat tekoälyn käyttöön.

Saimme myös tehtäväksi pohtia mikä on se lisäarvo, jota tuotamme omassa työssämme ja joka työssämme on se osuus, mitä tekoäly ei voi korvata. Itselläni palvelusihteerinä vastaus oli varsin helppo, joskin vähän karu – kun järjestelmät kehittyvät nykyistä paremmiksi, minun panokseni voidaan helposti korvata tekoälyllä. Opettajille tämä kysymys ei ollutkaan niin helppo. Monelle ensimmäinen vastaus oli, että opettajaa ei voida korvata. Mutta kun seuraavaksi katsoimme videon koulusta, jossa opettajana ei olekaan enää ihminen, vaan opetus tapahtuu täysin tekoälyn avulla, epäilyksen siemen istutettiin useampaan mieleen. (Opettajaton luokka UK Youtube).

Tutkimusten mukaan tekoäly opettajana on erittäin tehokas, sillä se sopeutuu yksilöllisesti jokaisen oppijan omiin tarpeisiin, muuntuu ja mukautuu sen mukaan, missä kukin yksilö tarvitsee lisää tukea. Tekoäly on myös varsin puolueeton opettajana ja vapaa ennakkoluuloista. Ja mikä tekoälyssä on parasta, se ei tarvitse palkkaa, lomia eikä se sairastu tai vaihda työpaikkaa.

Aloimme keskustella siitä, miten varmasti hyvin moni on huolissaan siitä, miten tekoäly muuttaa yhteiskuntaa ja työelämää. Koska tekoäly ja robotit ovat jo täällä, näiden mullistusten keskellä on opittava elämään. On hyvä suhtautumistapa ottaa asiat haluun, ymmärtää ja oppia elämään uudessa todellisuudessa sen sijaan, että kieltäytyy ottamasta osaa muutokseen. Osa asiantuntijoista on jopa sitä mieltä, että tekoäly ja robotit ovat eniten ihmiskuntaa muuttava tekijä sitten tulen tai sähkön keksimisen. Meidän on ihmiskuntana keksittävä itsemme uudelleen, sillä todennäköisesti tulevaisuudessa ei ole mitään työtä, jota ei tekoälyllä varustettu robotti tekisi tehokkaammin, halvemmalla ja luotettavammin kun ihminen.

Tässä kohtaa tunnelma luokassa oli jo aika ankea. Nikolaus yritti keventää tunnelmaa näyttämällä meille pari videota. Ensimmäinen oli jokseenkin hyvä esimerkki siitä, millä tavoin kukin meistä voi edistää uusien ideoiden juurruttamista omassa työyhteisössä. Oheinen video kannattaakin katsoa ja pohtia onko työelämässä johtaja, ensimmäinen seuraaja vai vasta se, joka astuu mukaan vasta kun on nolompaa jättäytyä pois. Ensimmäisen seuraajan esimerkki (Youtube). Loppukevennyksenä tiistaina katsoimme vuoden takaisen The Daily shown sketsin tekoälystä, joka tiivistää huumorin keinoin päivän teeman. Jon Stewart On The False Promises of AI | The Daily Show (Youtube video).

Saimme kurssin järjestäjältä pääsyliput neljään museoon, joihin jokainen kävi tutustumassa omien aikataulujensa mukaan. Kävin tiistaina tutustumassa näistä kahteen. Ensin kiersin Maltan Suurmestarin palatsin, joka toimii nykyisin Maltan presidentin virallisena asuntona sekä museona. Palatsikokonaisuus on rakennettu vuosien 1500-1700 välisenä aikana ja on alun perin rakennettu Johanniittien ritarikunnan suurmestarin palatsiksi aikana, jolloin ritarikunta hallitsi Maltan saaria (1530-1768). Palatsi avattiin mittavien kunnostusten jälkeen tammikuussa 2024 yleisölle. Palatsissa oli muun muassa varsin vaikuttava kokoelma haarniskoja, miekkoja ja muita vanhoja aseita. Suurmestarin palatsin jälkeen kiersin vielä MUŻA – The National Community Art Museumin, jossa on koottuna maltalaista taidetta keskiajalta nykypäivään.

Vasta saneerattu suurmestarin palatsin käytävä

Keskiviikkona keskityimme erilaisiin tekoälytyökaluihin, joista harmittavasti iso osa on nykyisin maksumuurien takana, vaikka ne ovat alkujaan olleetkin maksuttomia. Tilanne elää melko vahdilla, sillä muutamakin edellisen kerran kurssilla esitelty maksuton työkalu olikin muuttunut parin viikon aikana maksulliseksi.

Olennaista tekoälyosaamisessa on tietää mikä työkalu soveltuu parhaiten mihinkin tarkoitukseen. ChatGPT, Copilot ja Gemini ovat ne ehkä parhaiten tunnetut tekoälysovellukset, mutta ne ovat vain pieni osa siitä, mitä kaikkea on tarjolla. Haasteena käyttäjälle on, että kehitys näissä on ihan hillittömän nopeaa, joten se mikä toimi eilen, ei ehkä enää tänään toimikaan, ainakaan samalla tavoin.

Tässä alla ihan muutama esimerkki käyttökelpoisista ja ainakin ehkä omaa työtä helpottavista tekoälysovelluksesta, jota kurssillamme esiteltiin:

PerPlexity ai ”Google steroideilla”, joka antaa hakutuloksen lisäksi linkit lähdedataan, josta tekoäly on koostanut vastauksensa. Hyvä työkalu esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden väliseen vertailuun tai laajaan aiheenmukaiseen tiedonhakuun.

NotebookLM:n avulla käyttäjä voi itse ladata jopa 50 lähdettä yhteen paikkaan ja NotebookLM laatii niiden perusteella tietokannan, jota voi erilaisin työkaluin lähteä tiivistämään oppimistarkoituksissa. Ladatut dokumentit voivat olla niin avoimen verkon lähteitä, mutta voit hyödyntää myös omia dokumentteja. Työkalu sopii hyvin siis laajojen kokonaisuuksien opiskeluun rajatusta materiaalista ja käyttäjä voi siis itse valita millä tavoin tätä tietomäärää opiskelee. Halutessaan NotebookLMn avulla käyttäjä voi laatia materiaalista vaikka podcastin tai halutessaan myös osallistua keskusteluun.

Julius.ai isojen datamäärien käsittelyyn, mm. tilastojen laadintaan. Datan pystyy noutamaan joko avoimesta verkosta tai lataamaan palveluun omista tiedostoista.

Keskiviikon lopuksi meille näytettiin video A Message from Ella, joka antoi meille pienen ravistelun siitä miten iso vastuu meillä jokaisella on digitaalisen turvallisuuden varmistamisessa. Videolla näytetään esimerkkejä siitä, mitä rikollinen mieli voi saada aikaan yhden ainoan sosiaaliseen mediaan ladatun kuvan pohjalta. Omien ja erityisesti lasten kuvien ja äänen lataaminen sosiaaliseen mediaan on paljon isompi riski, mitä moni välttämättä tulee ajatelleeksi.

Keskiviikon päätteeksi lähdimme yhteiskuljetuksella Mdinan kaupunkiin. Mdina on Maltan entinen pääkaupunki ja yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Mdinan kalkkikiviset rakennukset ja kapeat kujat olivat tunnelmallisia ja ihanan rauhallisia, kunhan malttoi kuljeskella vähän kauemmas pääkadulta. Mdinan lähellä oli myös vanhoja katakombeja, jonne meille oli tarjottuna ilmainen sisäänpääsy. Tämä ei ehkä ahtaanpaikankammoiselle ollut ihan paras mahdollinen tutustumiskohde, ahtauden ja ihmismäärän lisäksi luolissa oli hillittömän kuumaa ja kosteaa.

Torstaina ryhmämme jakautui kahteen, toinen ryhmä mietti turvallista ja lainsäädännön mukaista tekoälyn implementaatiota, adaptiota ja muita AI:n käyttöönottovaiheen kysymyksiä omissa organisaatioissaan. Oma ryhmäni taas pääsi käytännössä testaamaan erilaisia työkaluja ohjaajan kanssa. Laadimme muun muoassa yhdessä työkalun, minkä avulla opiskelijaa voi ohjata haastavien hakemuslomakkeiden täyttämisessä tekoälyavusteisesti. Lisäksi teimme muutamia pieniä pelejä. Päivän ehdottomasti hauskin osuus oli, kun loimme itse musiikkia Suna sovelluksen avulla. Kappaleiden sanat voi kirjoittaa itse, tai antaa sovellukselle aiheen. Tämän jälkeen käyttäjä valitsee musiikkilajin annetuista vaihtoehdoista ja näin meistä jokainen voi muuttua hetkessä musiikin tekijäksi.

Työpajan lopuksi meille heitettiin haaste, jossa meidän piti erottaa uutisfilmeistä tekoälyllä tehdyt videot oikeista. Ensin alkuun tehtävä oli helppo, mutta videon edetessä vaikeus taso kasvoi. Lopulta kouluttajakaan ei pystynyt enää ihan varmaksi sanomaan, oliko videoklippi aito vai ei (hän ei ollut itse koostanut videota). Pieniä merkkejä kuvien ja videon aitoudesta on vielä mahdollista erottaa, mutta tässäkin teknologia menee niin valtavaa vauhtia eteenpäin, että pian väärennetyn kuvamateriaalin erottaminen aidosta menee käytännössä mahdottomaksi.

Torstaina kävin omatoimisesti tutustumassa St Paulin katedraaliin, jonka lattia on täynnä marmorikivestä tehtyjä hautamonumentteja ja katto koristeltu pienintä nurkkaa myöten maalauksin ja kultakoristein. Kävijöitä varten oli laadittu todella hyvä audio-opastus, ja sen ansiosta minulla menikin aika pitkä aika kirkossa kiertelyyn.

Perjantaina olimme taas kaikki koolla yhtenä ryhmänä. Päivän teemana oli tekoälytyökalujen turvallinen käyttö tavoilla, joka hyödyttää työn tekemistä, muttei vaaranna tietosuojaa. Haasteena usein on se, miten tunnistaa tietosuojan kannalta turvallinen ja ei turvallinen sovellus toisistaan. Tätä pohtiessa on hyvä pitää mielessä, että lähes kaikki työkalut ovat Euroopan ulkopuolisessa omistuksessa, eivätkä näin ollen tue eurooppalaista GDPR säädöstä. Tärkeää on tunnistaa tekoälyn käytön riskit ja varmistaa se, että prosessit ja data suojataan tarpeeksi hyvin ilman, että tieto pääsee väärinkäytön kohteeksi.

Koulujen johdolla on tärkeä rooli opettajien kouluttamisessa tekoälyn tietoturvalliseen käyttöön. Varsinkin jos työskennellään alaikäisten kanssa, on syytä olla erityisen varovainen. Tallennettu data ei missään tapauksessa saa olla jäljitettävissä yksittäiseen lapseen. Erityisesti on hyvä pitää mielessä, että jo pelkkä ääni on korkean riskiluokan dataa, joten oppilaita ei voi päästää vastaamaan suullisesti annettuihin tehtäviin, vaikka lasta ei muutoin sovelluksessa yksilöitäisikään.

Tietoturvallisiakin vaihtoehtoja opettajan työtä keventämään on olemassa ja on parempi maksaa hyvästä työkalusta ja kannustaa niiden käyttöön, kun ottaa riski, että riskialttiita sovelluksia käytetään tiedon puutteen takia tai salaa. Tässä kohtaa keskusteltiin pitkään siitä, mistä työnantajan kannattaa maksaa, ehkä lisenssi, jolla säästää opettajan työaikaa muuhun työhön, kun yksittäisten harjoitustehtävien laadintaan tunteja kuukaudessa, voi olla parempi, kun tehdä asiat ”ilmaiseksi”? Onko työajan säästö ja stressin keventäminen myös rahan säästöä isossa kuvassa?

Tekoälyälykkyys on tämän päivän kansalaistaito ja koulumaailmassa on erityisen tärkeää suojata lasten dataa. Tulevaisuuden osalta on täysin mahdotonta sanoa, miten mitäkin tietoja voidaan käyttää väärin. Asiat voivat mennä todella pieleen todella helposti. Lapset ja nuoret ovat huomattavasti edellä meitä aikuisia, mitä tekoälyyn tulee, joten on sinisilmäistä uskoa, että loputtomiin opettaja erottaa tekoälyn laatimat vastaukset aidoista. Tekoälyllä voi jo nyt melko helposti luoda tekstiä, joka sisältää pieniä asia- ja kirjoitusvirheitä jopa käyttäjän omaa tyyliä imitoiden.

Perjantaina lähdimme koko kurssiporukan kanssa yhdessä syömään läheiseen ravintolaan ja otimme vielä yhteiskuvan ennen kuin ryhmämme hajaantui omiin illanviettoihinsa. Itse kävin perjantaina tutustumassa Maltan arkeologiseen museoon, joka toimikin hyvänä alustuksena lauantain Gozon retkelle. Kurssin hintaan kuului nimittäin vielä lauantaille lauttaliput Gozon saarelle, jossa vietin koko päivän ajellen pitkin saarta Hop-on-Hop-off bussilla, tutustuin muinaisen temppelirakennuksen raunioihin, pölähdin keskelle auto-onnettomuutta ja maltalaisia hautajaisia ja turisin italialaisten turistien kanssa omalla hyvin kökköisellä pelkän Duolingon avulla opitulla italiallani.

Kaikkinensa viikko oli todella antoisa ja matka kaikkinensa oikein onnistunut. Itse kurssi oli todella silmiä avaava ja opin paljon pieniä käytännön kikkoja, joita jo nyt voin hyödyntää helpottaakseni omaa työtäni (myös tämän tekstin laadinnassa on käytetty tekoälyä). Malta kurssikohteena oli mukavan pieni, iltapäivisin ja iltaisin ehti tutustua hyvin saareen ja aktiviteettimahdollisuuksia oli tarjolla yllin kyllin, aika ei tosiaankaan tullut pitkäksi. Lisäksi Valletta oli turvallisen tuntuinen myös iltahämärässä yksin kuljeskellessa ja englannilla pärjää Maltalla erinomaisesti. Olen erittäin iloinen siitä, että uskalsin ottaa riskin ja lähteä yksin Erasmus+ kurssille ja jos vain uusi kiinnostava kurssi löytyy ja rahoitus järjestyy, niin lähden varmasti vielä uudelleenkin!

Teksti ja kuvat: Riikka Saharinen

9.9.20259.9.2025 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Opetusmenetelmät, Soft skills

Mastering Soft skills and Growing Emotional Intelligence using Mindfulness

Erasmus-kurssi Splitissä, Kroatiassa 3.8-9.8 2025

Osallistuin Erasmus+ -kurssille Splitissä, Kroatiassa elokuussa 2025. Teemana oli mm. mindfulness, stressinhallinta ja tunneäly, ja mukana oli osallistujia eri puolilta Eurooppaa. Paljon harjoituksia, keskusteluja ja oivalluksia.

Kroatia- kulttuurien kerrostuma

Kroatia on maa, jossa historia näkyy kaikkialla. Se on ollut osa Rooman valtakuntaa, Venetsian tasavaltaa, Itävalta-Unkaria ja Jugoslaviaa – ja nämä kaikki ovat jättäneet jälkensä rakennuksiin, ruokaan, kulttuuriin ja tapoihin. Nykyään Kroatiassa on noin 3,8 miljoonaa asukasta, ja pääkaupunkina toimii Zagreb. Maa liittyi EU:hun vuonna 2013 ja siirtyi euroon vuonna 2023. Virallinen kieli on kroatia, mutta etenkin nuoret ja turismin parissa työskentelevät puhuvat hyvin englantia.

Kroatia jakautuu kolmeen alueeseen: Keski-Kroatiaan, Slavoniaan ja Dalmatiaan. Kurssi pidettiin Splitissä, joka on Dalmatian keskus ja maan toiseksi suurin kaupunki, noin 160 000 asukkaallaan. Vanhakaupunki on rakennettu keisari Diocletianuksen palatsin raunioille ja koko alue on Unescon maailmanperintökohde.

Split, Kroatia. Kuvalähde: Google Maps, kuvakaappaus 29.8.2025
© Google, Maxar Technologies

Kurssi Splitissä – kulttuureja, keskusteluja ja läsnäolon harjoituksia

Dalmatialle ominaista on välimerellinen ilmasto, rento elämäntyyli ja vahva alueellinen identiteetti. Elokuussa kaupungissa oli runsaasti turisteja. Yksi taksikuski totesi: ”Turistit ovat meille aina tervetulleita.” Lämpötila pysytteli 30 asteen tuntumassa. Paikallinen sanonta ”pomalo”, joka tarkoittaa suunnilleen ”hiljaa hyvä tulee”, kuvaa hyvin paikallista elämänasennetta. ”Pomalo” näkyi myös kurssin rennossa ja kiireettömässä ilmapiirissä, joka tuki läsnäolon ja mielen rauhoittamisen harjoittelua.

Kurssille osallistui yli 50 henkeä eri puolilta Eurooppaa, mm. Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, Ruotsista, Suomesta, Tšekistä, Unkarista ja Saksasta. Samanaikaisesti oli useita saman kouluttajatahon Erasmus-kursseja eri teemoilla. Osa ohjelmasta oli yhteinen kaikille ryhmille, kuten yhteiset aloitustilaisuudet ja tietyt harjoitukset. Eri taustat ja kulttuuriset näkökulmat toivat keskusteluihin syvyyttä ja rikastuttivat oppimiskokemusta

Ensimmäinen yhteinen tapaaminen oli sunnuntai-iltana. Jokaisen osallistujan toivottiin tuovan mukanaan jotain pientä tarjottavaa kotimaastaan. Olin varustautunut Fazerin sinisellä suklaalla, ruislastuilla, lakritsilla ja xylitolipurukumilla – pieni valikoima suomalaisia makuja. Tarkoituksena oli järjestää yhteinen maistelutuokio, mutta valitettavasti se jäi tällä kertaa toteutumatta.

Osa kurssilaisista oli myöhässä, koska raju myrsky esti lentokoneiden laskeutumisen Splitiin. Yksi kurssilaisista, Tamara, kertoi olleensa keväällä oppilaitosvierailulla kotipaikkakunnallani VAAO:ssa – maailma tuntui hetken hyvin pieneltä. Lähetin Tamaran terveiset tenniskaverilleni, joka oli ollut järjestämässä kyseistä vierailua, ja hän lähetti lämpimät terveiset takaisin.

Ensimmäinen tutustumishetki alkoi leikkimielisellä ”euroviisukisalla”, jossa huudettiin eri maiden nimiä ja selvitettiin, mistä maista osallistujia oli eniten. Tämän jälkeen saman maan edustajat esittäytyivät vuorollaan, mikä teki tilaisuudesta hauskan ja lämminhenkisen.

Suomesta mukana olin minä ja kolme muuta osallistujaa: Laura ja Viivi Jyväskylän kesäyliopistosta sekä Teija Seinäjoen kansalaisopistosta. Lauran ja Viivin kanssa sovimme, että he pitävät ensi keväänä yhden luennon opistolla. Luento liittyy digijäämistöön. Teijan kanssa puolestaan kävimme mielenkiintoisia keskusteluja opistojemme käytänteistä.

Kurssin vetäjänä toiminut Dario johdatti ryhmän läsnäolon, stressinhallinnan ja kehotietoisuuden teemoihin tarinallisesti ja innostavalla otteella.

Kurssi oli käytännönläheinen ja kokemuksellinen. Ohjelmassa oli mindfulness-harjoituksia, joogaa, hengitystekniikoita ja erilaisia kehon ja mielen läsnäoloharjoituksia. Teemoina olivat muun muassa stressin säätely, kehotietoisuus ja arjen rauhoittaminen. Darion tapa opettaa oli tarinallinen – hän jakoi paljon omia kokemuksiaan ja kulttuurisia näkökulmia, jotka elävöittivät oppimista ja tekivät tunneista kiinnostavia.

Luokkahuone puistossa – kurssin kohokohta

Kurssin opetustilat vaihtelivat päivittäin eri puolille kaupunkia. Suurin käytännön haaste liittyi opetustilojen löytämiseen – tilat eivät usein sijainneet suoraan kadun osoitteessa, vaan sisäänkäynnit saattoivat olla rakennusten takana tai sivuilla.

Yksi parhaimmista päivistä oli opetuspäivä Marjanin puistossa, laajalla metsämäisellä virkistysalueella. Vaellus mäen huipulle kesti yli puoli tuntia, mutta näkymät palkitsivat.

Kaupunki, historia ja kulttuuri

Kurssilla teimme opastetun kierroksen Splitin vanhaan kaupunkiin ja Diocletianuksen palatsiin – yksi maailman parhaiten säilyneistä palatsikomplekseista. Palatsi ei ole vain museo, vaan elävä osa kaupunkia, jonka muurien sisällä toimii koteja, kahviloita, gallerioita ja kauppoja. Oppaamme johdatti meidät syvälle kaupungin historiaan ja auttoi näkemään, miten vahvasti menneisyys elää Splitin arjessa. Vanhat kiviseinät, kapeat kujat, kahvilat ja meri vieressä – ei ihme, että moni ihastuu kaupunkiin.

Läsnäoloa, oppimista ja yhteyksiä

Viikon aikana opin paljon – sekä mindfulnessin käytänteistä että kulttuurisista eroista ja yhtäläisyyksistä. Split tarjosi oppimiselle ihanteellisen ympäristön: kaupunki, jossa historia, luonto ja nykyaika kohtaavat ainutlaatuisella tavalla. Kurssi muistutti siitä, miten tärkeää on pysähtyä, olla läsnä ja jakaa hetkiä ihmisten kanssa, jotka tulevat eri puolilta maailmaa mutta jakavat saman kiinnostuksen kasvuun, hyvinvointiin ja ymmärrykseen.

Lopuksi. Harjoituksia arkeen

Kurssilla tutustuimme useisiin helppoihin ja hyödyllisiin harjoituksiin, joita voi hyödyntää arjessa hyvinvoinnin tukena. Alla on neljä konkreettista esimerkkiä:

1. Neliapila-harjoitus – omien vahvuuksien tunnistaminen

Tee näin:
Piirrä paperille neliapila. Kirjoita jokaiseen lehteen yksi oma vahvuutesi – esimerkiksi luonteenpiirre, taito tai ominaisuus, josta olet ylpeä.

Tämä harjoitus vahvistaa itsetuntemusta ja muistuttaa omista voimavaroista, erityisesti silloin, kun tarvitset rohkaisua tai tukea.

2. Sateenkaarikävely – väriä ja läsnäoloa arkeen

Tee näin:
Tarkastele ympäristöäsi ja etsi asioita eri väreistä. Mistä näet:
Punaista
Oranssia
Keltaista
Vihreää
Sinistä
Violettia

Voit tehdä tämän kävelyllä, bussimatkalla tai vaikka kotona. Halutessasi voit myös piirtää tai kirjoittaa löytämäsi värit ylös. Tämä harjoitus lisää läsnäoloa, vahvistaa aistihavaintoja ja auttaa pysähtymään nykyhetkeen kiireenkin keskellä.

3. Mindfulness-strategia: 5–4–3–2–1-tekniikka

Tee näin:
Keskity tietoisesti seuraaviin aistikokemuksiin:
🔹 5 asiaa, jotka näet
🔹 4 asiaa, joihin voit koskettaa
🔹 3 asiaa, jotka kuulet
🔹 2 asiaa, jotka haistat
🔹 1 asia, jonka maistat

Voit tehdä tämän missä vain – esimerkiksi stressaavassa tilanteessa, rauhoittuaksesi tai keskittyäksesi. Tekniikka ohjaa huomion kehoon ja ympäristöön, auttaa irrottautumaan huolista ja palauttaa keskittymisen tähän hetkeen.

Harjoitus: Kontrollin ja vaikutusmahdollisuuksien kartoitus

Tavoite:
Tunnistaa, mihin asioihin elämässäsi voit vaikuttaa, mitkä ovat hallintasi ulkopuolella ja mitkä ovat epäselviä. Harjoitus auttaa suuntaamaan energiaa asioihin, joihin sinulla on todellista vaikutusvaltaa.

Ohjeet vaiheittain:

Piirrä iso pilvi paperin keskelle, koko paperin leveydeltä.

Jaa paperi kolmeen alueeseen:

Yläosa: Asiat, joihin voit vaikuttaa tai jotka ovat omassa kontrollissasi.

Keskellä oleva pilvi: Asiat, joista et ole varma – ne voivat olla osin hallittavissa tai tuntua epäselviltä voitko vaikuttaa niihin.

Alaosa: Asiat, joihin et voi vaikuttaa – ne ovat kontrollisi ulkopuolella.

Kouluttaja luettelee erilaisia asioita. Sinun tehtäväsi on arvioida ja kirjoittaa jokainen asia siihen kohtaan paperilla, minne se mielestäsi kuuluu.

Esimerkkejä lueteltavista asioista:

Mitä syön

Energiani päivän aikana

Miten käytän sosiaalista mediaa

Uutiset

Muiden ihmisten mielipiteet minusta

Menneisyys

Tulevaisuus

Sää

Tämä harjoitus auttaa hahmottamaan, mihin asioihin kannattaa keskittyä ja käyttää energiaa. Kun tunnistat asiat, joihin voit vaikuttaa, voit toimia niiden suhteen aktiivisesti. Samalla opit päästämään irti asioista, jotka eivät ole hallinnassasi.

Teksti ja kuvat: Tarja Kiuru

12.8.202512.8.2025 Johanna Esittävä taide, Eurooppalainen identiteetti, Job shadowing, Teatteri

Tšekkiläistä teatteria Prahassa – Job shadowing -matka huhtikuussa 2025

Markku Tuomala Valkeakosken kaupunginteatterista tutustui tšekkiläiseen teatteriin Erasmus+ job shadowing –matkallaan.

Prahalaisia maisemia – raitiovaunuja, perunapannukakkuja ja vanhoja rakennuksia. Kaarlen silta ja Pyhän Vituksen katedraali sekä näkymä “Stalinilta”. Ja hotellini Vinohradská –kadulla.

Kohteinani olivat Činoherní klub ja Pod Palmovkou -teatterit Prahassa ja erityisenä kiinnostuksen aiheena se, minkälaisin teknisin resurssein ja valmiuksin teatteria tehdään Prahan kaltaisessa teatterikaupungissa – 1,7 miljoonan asukkaan kaupungissa, jossa on yli kahdeksankymmentä ammattiteatteria.
Päätin toteuttaa matkani vähäpäästöisesti ja matkustin Tšekkiin junalla Ruotsin, Tanskan ja Saksan halki. Matka otti toki aikansa – lähdin maanantaina 21.4. iltakuuden maissa Tampereelta ja olin perillä Prahassa keskiviikkona aamupäivällä puoli yhdentoista aikaan paikallista aikaa. Matka-aikaa pidensi vielä Berliinin ja Prahan väliltä kadonnut öinen junayhteys, jonka vuoksi jouduin odottelemaan aamun junavuoroja Berliinin rautatieasemalla lähes kuusi tuntia.

Rautatieasemia – Hampuri, Berliini, Malmö, Praha ja Leipzig

Perilletulopäivälleni en onneksi ollut laatinut sen kummempaa ohjelmaa, sillä matkustamisen jälkeen oli tarve levätä. Päiväunien jälkeen tutustuin Vinohradská –kadulla sijainneen hotellini lähiympäristöön, josta löytyi niin tarvittavat ruokakaupat ja ravintolat kuin paljon muutakin kukkakaupasta kakkukahvilaan.

Torstaina 24.4. menin aamupäivällä Činoherní klub –teatterille, joka sijaitsee aivan Prahan keskustassa, Venceslauksen aukion poikkikadulla. Rakennus on pieni ja epäteatterimainen – tavallinen harmaa talo kapealla kadulla. Minut otti vastaan teatterin tekniikan päällikkö, production manager Karel Koláček, joka oli vierailuni isäntä. Alkajaisiksi hän esitteli minulle teatterin tiloja – teatteri toimii kaupungin omistuksessa olevassa kiinteistössä, näyttämötilat olivat maan alla (mikä on aika kätevä ratkaisu siinä mielessä, että teatteritila ei kaipaa ikkunoita eikä päivänvaloa). Karel kertoi, että he olivat kunnostaneet hiljattain teatterin yleisötilat omin voimin ja että nyt ne olivat vihdoin viihtyisät. Teatteri toimi kolmen vierekkäisen talon kellaritiloissa ja he havittelivat nyt vielä yhtä kellaria seuraavasta rakennuksesta. Kaikki talot olivat kaupungin omistuksessa ja kellarit tyhjillään ja käyttämättöminä. Näin teatteri pyrki saamaan lisää varasto- ja työtilaa, molemmille kun oli (ja tuntuu aina olevan) tarvetta.
Ohjelmamme muuttui hieman suunnitellusta, koska teatterin yli 40 vuotta vanha ilmastointi- ja lämmityslaitteisto oli lakannut toimimasta edellisenä iltana ja se oli saatava toimimaan ennen illan esitystä. Karel oli hankkinut paikalle korjaajan ja joutui menemään hänen kanssaan konehuoneeseen avustamaan ja valvomaan korjaustyötä. Niinpä meidän päivämme jäi hieman lyhemmäksi kuin oli alun perin kaavailtu – mutta minun ohjelmani jatkuisi kuitenkin illemmalla, kun palaisin teatteriin seuraamaan illan esityksen pystytystä.

Lounastauon jälkeen palasin teatterille, jossa tällä kertaa minua oli vastassa valo- ja äänimestari Milan Pastyřík. Hänellä ei ollut aluksi käsitystä siitä, miksi minä olin paikalla eikä etenkään siitä, mitä häneltä odotettiin siinä tilanteessa. Kerroin, mistä job shadowingissa on kyse ja sanoin, että kävelen hänen perässään, katson mitä hän tekee ja kyselen kysymyksiä. Sanoin myös, että mikäli kävelen liian lähellä tai kyselen liikaa, saa sanoa. Tämä tieto helpotti Milania, hänellä oli vain vajaa tunti aikaa saada työnsä tehtyä ja hän oli pelännyt, että minun läsnäoloni viivästyttäisi aikataulua. Sen sijaan autoin pystytyksessä apukäsinä samalla, kun kyselin Milanilta hänen työhistoriastaan. Siinä jutellessamme ilmeni, että hän oli parisenkymmentä vuotta sitten käynyt Suomessa, Tampereen Teatterikesässä keikalla Činoherní klubin kanssa ja itse asiassa entisessä työpaikassani Tampereen Työväen Teatterilla.

Kahden ylärivin kuvat Činoherní klubista, Karel esittelee varastoja ja työtiloja, Milan suuntaa valoja katossa. Alarivin kuvat Pod Palmovkousta, lattiatasolta ja näyttämötornista

Toisena job shadowing -päivänäni pääsin tutustumaan toiseen teatteriin, vähän kauempana keskustasta Palmovkan kaupunginosassa sijaitsevaan Pod Palmovkou -teatteriin. Se oli tiloiltaan ja henkilöstöltään hieman suurempi ja kalustoltaan vähän modernimpi kuin Činoherní. Siellä minut otti vastaan nuori valoteknikko Adam Vašata. Hän pyyteli anteeksi heikkoa englannintaitoaan, mutta se oli turhaa, me tulimme varsin hyvin juttuun. Kiertelimme taloa ja hän esitteli minulle teatterin uudempaa kalustoa. Meillä oli aikaa tutustua paikkoihin sillä välin, kun näyttämötyöntekijöiden ryhmä laittoi illan esityksen lavasteet pystyyn. Sitten paikalle ilmestyi myös muuta teknistä henkilökuntaa ja kävinkin pitkiä keskusteluja niin kahden ääniteknikon kuin yhden video-operaattorinkin kanssa (häpeäkseni tunnustan, että heidän nimiään en pystynyt painamaan mieleeni). Varsinkin viimeksi mainittu oli mainio tyyppi, hän halusi esitellä heillä käytössä olleen videojärjestelmän perin pohjin ja intoutui siinä niin, että joutui laittamaan illan esityksen videot uudelleen ajokuntoon esittelynsä jäljiltä.
Jäin katsomaan tuon esityksen, se oli nimeltään ”Žítkovské bohyně” ja se pohjautui Kateřina Tučkován romaaniin, joka on suomennettu nimellä Viimeiset jumalattaret. Tšekin kieli aiheutti vaikeuksia, mutta esitys oli hieno, etenkin sen äänimaailma teki vaikutuksen.

Lauantaina minulla oli vapaapäivä, sen käytin tutustumalla mm. Prahan linnaan ympäristöineen. Kaupungin historia ja perimä välittyivät sieltä vahvasti. Sunnuntaina varhain aamulla aloitin paluumatkani, joka päättyi maanantaina myöhään illalla, kun saavuin junalla Tampereelle.
Sen lisäksi, että junalla matkustaminen on ekologista, siten myös pystyy hahmottamaan, millaisten matkojen päässä vaikkapa Kööpenhamina, Berliini ja Praha ovat. Että aamupalalle Eurooppaan on oikeasti matkaa.

Itämereltä Elben laaksoon ja siinä välissä Tanskanmaata.

Teksti ja kuvat: Markku Tuomala

6.6.20256.6.2025 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kirjasto, Kulttuurihistoria, Soft skills

Positiivisen ajattelun kurssi Firenzessä 6.4.-13.4.2025

Matkani alkoi sunnuntaiaamun herätyksellä epäinhimilliseen aikaan puoli kahdelta yöllä. Olin muutaman tunnin jopa nukkunut matkakuumeen poltteesta huolimatta. Amsterdamissa koneen vaihto sujui joutuisasti, ja hetken kuluttua laskeuduimmekin Firenzen lentokentälle. Yhteydet Firenzessä ovat loistavat: hotellilta ajaa raitiovainu keskustaan noin kymmenen minuutin välein ja lipun hinta on kohtuullinen 1,70 €.

Hotelli Aurumin huone tuotti pettymyksen varustelutasollaan ja pienuudellaan, mutta itsepä hotellin valitsin. Illan vietin koluten Firenzen sokkeloisia kujia nauttien aurinkoisesta säästä ja ihaillen vanhoja rakennuksia ja kaikkialla vastaan tulevia patsaita.

Maanantaiaamuna suuntasin odottavin mielin kohti Europass Teacher Academyn tiloja 1830-luvulta peräisin olevassa, jo nuhjaantuneessa Palazzo Gallettissa. Paikalle oli kerääntynyt 14 kurssilaista ja eloisa brasilialais-italialainen opettajamme Roberta Begliomini. Ensimmäinen tehtävämme oli esittäytyä muille. Osoittautui että olin ainoa pohjoismainen saksalaisten (5), ranskalaisten (4), espanjalaisten (2) ja portugalilaisten (2) joukossa. Kaikki muut myös työskentelivät kouluissa.

Roberta oli hauska ja avoin ihminen, jonka ote opetukseen oli keskusteleva ja kannustava. Hänen opetusmenetelmässään yhteisten pohdintojen ja parityöskentelyn lisäksi käytettiin lämmittelytehtäviä ja energisoijia eli herättelyä tekemällä pieniä liikunnallisia harjoitteita. Parikseni osui aluksi portugalilainen Ana, jonka lempeän olemuksen varassa oli turvallista paneutua tehtäviin.

Kurssin aluksi keräsimme miellekartan positiivisesta psykologiasta ja opetuksesta. Löytämiemme sanojen joukkoon Roberta lisäsi vielä kunnioituksen. Määritelmällisesti positiivinen psykologia tieteellisenä lähestymistapana tutkii ihmisen ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä keskittyen vahvuuksiin ja rakentaen hyvää sen sijaan, että korjaisi pahaa.

Roberta esitteli meille sivuston therapistaid.com, josta löytyy terapeuttien käyttöön suunniteltuja välineitä, joita voi käyttää myös arkielämässä. Seuraavaksi tutustuimme PERMA-malliin, joka muodostuu sanoista Positive Emotions, Engagement, Relationships, Meaning ja Accompishment. Näistä itseäni kiinnosti etenkin kohta merkitys, jossa kannustettiin elämään omien arvojen mukaista elämää, ymmärtämään oma roolinsa maailmassa ja positiivisen vaikutuksen jättäminen muihin. Suomalaiselle hyvä muistutus oli osuus, jossa kannustettiin asettamaan tavoitteita, edistymään saavutuksissaan ja juhlimaan pieniä ja suuria menestymisiä.

Olin ennen matkaa ollut huolissani siitä, miten tylsää olisi joka päivä syödä yksin, mutta vielä mitä: heti ensimmäiselle, herkulliselle italialaislounaalle lähdimme kuuden hengen saksalais-ranskalais-suomalais-portugalilaisessa seurueessa.

Kokopäiväinen keskustelu englanniksi oli ensimmäisenä päivänä paitsi innostavaa myös uuvuttavaa jatkuvan mielessä tapahtuvan käännöstyön vuoksi. Lounaan jälkeen tarpeen olikin rauhoittumishetki yksin hotellissa. Illalla suunnistin kohti Ponte Vecchiota, keskiaikaista siltaa, joka ihmeen kaupalla löytyikin sokkeloisten kujien takaa. Ylitin Arno-joen ja kiipesin puistoon, josta oli upea näköala Firenzen historialliseen keskustaan. Huolimatta siitä, että liikkeellä oli tuhansia ihmisiä, törmäsin puistossa kurssilaiseemme.

Tiistaiaamun avaus oli fiiliskierros eli valitsimme omia tunnelmiamme kuvaavan kuvan erilaisten ilmeikkäiden lampaiden kuvista. Edellisen päivän PERMA-malliin lisäsimme tekijän H eli terveyden.

Keskustelimme myös negatiivisesta sisäisestä puheesta. Mielenkiintoinen oli ajatus, että keskittymisemme negatiiviseen voi olla evoluution kannalta tärkeiden selvitymisvaistojen aiheuttamaa. Tiedotusvälineet osaltaan lisäävät negatiivisuuteen keskittymistä uutisoinnillaan. Sosiaalinen media taas saa meidät vertaamaan elämäämme muihin. Suomalaiselle kiinnostavaa pohdintaa oli se, kehittyykö historiallisesti kovia kokenut kansakunta muita pessimistisemmäksi.

Kirjoitimme lapuille kiitollisuudenaiheitamme ja teimme niistä luokan eteen kiitollisuustaulun, joka sai olla paikoillaan koko kurssin ajan. Tutustuimme syvemmin resilienssin käsitteeseen, jossa keskeistä on se, millaisia tulkintoja teemme vaikeuksistamme ja ongelmistamme ja millaisia reaktioita ja toimintaa tulkintamme saavat aikaan. Teimme myös pienen mindfulness-harjoitteen.

Kurssin jälkeen suuntasimme myöhäiselle lounaalle pienemmässä, kolmen hengen seurueessa. Keskustelu oli keskieurooppalaisen henkevää ja polveilevaa, kun pohdimme taidetta, työtä, feminismiä ja politiikkaa. Olin hieman huolissani muiden sujuvasta kyvystä kuvailla tuntemuksiaan ja ajatuksiaan tasaisesti soljuvilla englanninkielisillä lauseilla, kunnes kuulin, että kumpikin lounaskumppanini oli koulutukseltaan englannin kielen opettaja.

Keskiviikon kurssipäivän teema oli positiivinen kommunikaatio, visuaalinen ja verbaalinen kommunikaatio sekä vakuuttava kommunikaatio. Aamupäivällä puhuimme huumorin merkityksestä työssä. Siitä kotiin viemisinä voisi olla erilaisten leikillisten tiimihaasteiden ja luovien tehtävien käyttäminen työilmapiirin vahvistamisessa. Pääsin opettamaan muita laskemaan suomeksi viiteen ringissä seisten ja rytmissä käsiämme heilutellen. Tehtävän ideana oli tehdä muista, eurooppalaisia valtakieliä puhuvista kielellisiä noviiseja ja luoda ymmärrystä uutta kieltä vasta opettelevia kohtaan. Opimme vakuuttavasta kommunikaatiosta, että siinä puhuja puolustaa omia tarpeitaan ja tunteitaan, mutta myös kuuntelee ja kunnioittaa toisen tarpeita.

Kurssipäivän päätteeksi kävimme tutustumassa Biblioteca delle Oblateen eli öylätin kirjastoon (entisessä luostarissa) ja joimme kahvit sen terassilla. Lounaan jälkeen jatkoin Galleria dell’Accademiaan katsomaan Davidin patsasta ja Michenangelon kesken jääneitä, yhä kiveen vangituksi jääneitä hahmoja. Olin varannut englanninkielisen opastetun kierroksen, jonka nimi oli Skip the line with Elvis, mikä herätti mielikuvia joukosta amerikkalaisturisteja seuraamassa Elvis-imitaattoria kulttuuriaarteiden keskellä, mutta onneksi vain amerikkalaisten joukko piti paikkansa. Elvis osoittautui hyvin ammattitaitoiseksi oppaaksi ja David juuri niin kauniiksi kuin kuvista voi päätellä – kokonsa vuoksi vain vaikuttavammaksi.

Illaksi olimme sopineen kurssilaisten kanssa tapaamisen Move On-ravintolassa Il Duomon aukiolla. Move On oli levykauppa ja ravintola, jossa levyhyllyjä oli sijoiteltu ravintolan seinämille ja musiikkiostoksilla olijat kuljeskelivat ravintolaseurueiden joukossa.

Torstaina tutkimme havaintojemme rajoja yrittämällä sanoin kuvailla tarkkaan erilaisia kuvia. Meille näytettiin aitona tekoälyn luoma kuva miehestä tupakoimassa hampurilaisravintolan pöydässä ja kysyttiin mitä näemme. Havaintojamme kertoessamme oivalsimme, miten helposti olimme siirtyneet puhumaan tulkinnoistamme, emme siitä, mitä todella näimme.

Aktiivisen kuuntelun merkitystä kokeilimme kertomalla parillemme jonkin meille tärkeän asian ilman että hän sai reagoida puheeseemme mitenkään. Harjoitus tuntui niin kamalalta, että se sai lupaamaan kiinnittävänsä jatkossa parempaa huomiota aktiiviseen kuunteluun.

Isolla porukalla syödyn myöhäisen lounaan jälkeen lähdin tutustumaan Basilica di Santa Croceen. Kirkko oli paitsi viehättävä, myös todellinen elämys historian ystävälle: sieltä löytyivät sekä Michelangelon, Macciavellin että Galileo Galilein haudat! Kirkon jälkeen lähdin tutustumaan kunnolla Oblaten kirjastoon. Vaikka itse paikka entisenä luostarina oli pylväskäytävineen ja muurin ympäröimine pihoineen juhlallinen, kirjastona sen suurin anti oli pohjoismaisten kirjastojen toiminnan arvon muistaminen. Lastenosastolta löysin puheliaan ja ystävällisen virkailijan. Opin muun muassa, että Italiassakin kirjastoalan palkat ovat suhteessa koulutukseen matalat.

Viimeisenä kurssipäivänä, perjantaina puhuimme positiivisista tiloista sekä sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Ulkoista motivaatiotahan ovat esimerkiksi palkka ja asema, sisäistä vaikkapa työn tuoma tyydytys.

Todistustenjakoseremonian jälkeen suuntasimme viininmaistelutilaisuuteen. Turistibussi kuljetti meitä pitkin Toscanan kumpuilevaa, keväisen vehreää maaseutua. Ensimmäisellä viinitilalla Poggio ai Laghissa maistelimme viinien lisäksi tilan tuotteisiin kuuluvia balsamicoja. Cantune 2 Super Tuscans -tilalla tunnelma oli virallisempi ja viinit kalliimpia. Paluumatkalla viini oli tehnyt tehtävänsä ja englannin kielen käyttöä ujostelleetkin osallistuivat innokkaasti keskusteluun. Kurssikavereista eroaminen rautatieasemalla oli haikeaa, vaikka meille jäi whatsapp-ryhmä ja kyläilykutsuja puolin ja toisin.

Lauantaina tutustuin jo aamupäivällä mahtavaan tuomikirkkoon, Il Duomoon. Sisälle kiemurtelivat joka päivä valtavat jonot pitkin piazzaa, joten lippujen ostaminen etukäteen oli välttämättömyys. Il Duomon sisällä olevan suuren, koristeellisen kellon logiikkaa en olisi äkkiä oivaltanut ilman apua. Kello oli jaettu 24: ään tuntiin, se kulki vastapäivään ja numerot kasvoivat vastapäivään. Oppaan mukaan viisarin osoittama luku vähennetään 24:stä ja näin saadaan tuntimäärä seuraavaan auringonlaskuun. Kirkon valtavan kupolin freskot olivat niin eläviä, että tuntui kuin hahmot kiipeäisivät alas kupolista.

Monista positiivisen psykologian havainnoista tiesi ennestään jotakin, mutta kurssin taika oli saada ajattelemaan vakavammin aiheita ja pohtimaan, miten niitä soveltaa. Syvällinen keskustelu haastoi sekä englannin kielen taitoa että omaa ajattelua. Kurssilla onnistuttiin luomaan turvallinen tila, jossa ajatusten esittäminen oli mutkatonta. Mikä sitten oli parasta kurssilla? Ihmiset, keskustelut, oppiminen, kaupunki, ruoka, lämpö – aivan kaikki. Suosittelen!

Teksti ja kuvat: Laila Uusitalo

23.5.2025 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kieltenopetus, Kulttuurihistoria, Opiskelijaliikkuvuus

Opiskelijoiden kanssa Madridin itsehallintoalueella

Huhtikuun alku oli Madridin seudulla ja etenkin läheisessä vuoristossa sään puolesta vielä epävakainen ja vaihteleva, mutta se ei Erasmus+ – vierailumme mielenkiintoa heikentänyt. Saavuimme maaliskuun viimeisenä sunnuntaina majapaikkaamme San Lorenzossa yömyöhällä. Hotellimme Miranda & Suizo oli ylhäällä vuorilla vajaan tunnin ajomatkan päässä Espanjan pääkaupungista. Kulttuuri- ja opintovierailulle oli lähtenyt Valkeakoskelta kymmenen opiskelijaa Erasmus-tuen turvin.

Heti maanantaina suuntasimme junalla naapurikaupunkiin Collado-Villalbaan, jossa isäntiemme päämaja sijaitsi. Siellä meidät vastaanotti Escuela Oficial de Idiomas –opisto (EOI), jossa paikallisille on tarjolla runsaasti eri tasoisia vieraiden kielten kursseja.

Toiminta on samantyylistä kuin Suomessa kansalaisopistoissa, mutta EOI:n tarjonta rajoittuu englannin, saksan, ranskan ja japanin kieliin. Huhtikuu valikoitui retkemme ajankohdaksi pitkälti sen takia, että toukokuu on opistossa pyhitetty kokeille.

Maanantain ohjelmaan kuului myös “fiesta” eli juhlat koululla, jossa tapasimme myös useita aiemmin helmikuussa Valkeakoskella vierailleita espanjalaisia Erasmus-opiskelijoita.

Collado-Villalbassa olimme kahtena päivänä mukana tunneilla, ja meno oli kiitettävän interaktiivista. Espanjalaiset olivat meistä erittäin kiinnostuneita, ja opiskelijamme pääsivät vastaamaan heidän Suomea koskeviin kysymyksiinsä. Kielinä keskusteluissa käytettiin sekä espanjaa että englantia. EOI:lla on myös toinen toimipiste San Lorenzon kaupungissa, ja siellä seurasimme tunteja keskiviikkona. Päivän erikoisuutena oli japanin kurssi, joka on saavuttanut yllättävää suosiota.

Collado-Villalbaan paikkakuntana tutustuimme laajemmin alkuviikosta paikallisten johdolla. Se on 60 000 asukkaan kaupunki, josta monet käyvät pääkaupungissa töissä. Paikka toimii myös porttina Sierra de Guadarrama- vuoristoon, jossa madridilaiset käyvät viikonloppuisin virkistäytymässä. Lähin laskettelukeskus oli vain 15 kilometrin päässä.

San Lorenzo puolestaan on pienempi (25 000 asukasta) ja huomattavasti historiallisempi ja kuuluisampi, sillä sieltä löytyy yksi Espanjan merkittävimmistä nähtävyyksistä: El Escorialin luostarilinnoitus, jossa vietimme torstaina useita tunteja oppaan tarinoita kuunnellen.

Sekä Collado-Villalba että San Lorenzo sijaitsevat noin kilometrin korkeudessa, mikä näkyi lämpötiloissa ja vehreydessä – Villalbassa kevät oli selvästi pidemmällä, koska se on San Lorenzoa noin sata metriä alempana.

Vierailumme sisälsi kiitettävän paljon kulttuurihistoriallista antia ja kosketusta paikallisten opettajien ja oppilaiden kanssa. He kertoivat auliisti omasta arjestaan ja opastivat meitä käytännön kuvioissa. San Lorenzon opettajat kuljettivat meidät autoilla pyynnöstämme esim. Francon mausoleumia katsomaan läheiselle vuorelle.

Matkan viimeisenä päivänä tutustuimme Madridiin parin EOI:n opettajan kanssa.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo

4.9.20244.9.2024 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kieltenopetus, Opiskelijaliikkuvuus

Palencia – autenttinen kulttuurielämys

Suora lento toukokuisena sunnuntai-iltana Vantaalta Madridiin, jossa Valkeakoski-opiston opiskelijoita odotti UPSA-yliopistoon kuuluvan Mester-instituutin järjestämä kolmen tunnin bussikuljetus kohti pohjoista Espanjaa. Siinä alkutahdit eksoottiselle viikolle, jonka vietimme Madridista 260 km:n päässä sijaitsevassa keskikoisessa espanjalaisessa kaupungissa Castilla y Leonin autonomiassa.

”Palencia on siis oikeasti olemassa, eikä ainoastaan väärinkirjoitettu muoto Valenciasta”, tokaisi pilke silmäkulmassa yksi ryhmämme mieshenkilö, kun vihdoin saavuimme puolen yön jälkeen kohteeseen. Siellä oli kadun kulmassa 15 opiskelijan ryhmäämme vastassa tulevan viikon monitoimimies Jorge González, joka johdatti meidät majapaikkaamme.

Palencia nimenä oli kyllä itselleni entuudestaan tuttu, ja olin vuosien varrella kuullut paljon hyvää paikan vieraanvaraisuudesta. Niinpä päädyimme tänä vuonna sinne espanjalaisten tuttavien kannustuksella.

Palencia on noin 80 000 asukkaan kaupunki ja samannimisen provinssin pääkaupunki. Mikään turistipaikka se ei todellakaan ole ja se sijaitsee suhteellisen pohjoisessa korkealla ylängöllä, mikä takasi meille sen, että samalla viikolla Suomessa oli huomattavasi lämpimämpää kuin Espanjan kohteessamme. Pian kävikin ilmi, että olimme saapuneet erittäin autenttiseen ympäristöön niin sään kuin monen muunkin asian puolesta. Myös majoitus oli autenttinen jopa eksoottinen – asuimme luostaria muistuttavassa miljöössä, joka tarkalleen toimi pappisseminaarina. Tuleville papeille se oli sisäoppilaitos aivan kuten meillekin viikkomme ajan. Yöpyminen, espanjan tunnit ja lukuisat ruokailut tapahtuivat kaikki Seminario Mayor Diocesanon huoneissa ja halleissa. Yksi viikon mielenkiintoisimmasta kokemuksista olikin tämän historiallisen ja valtavan rakennuksen esittely, jonka meille järjesti pappiskoulun johtaja Aurelio.Häneltä saimme muutenkin hyvää tukea paikalliseen kulttuurin perehtymisessä ruokapuolesta alkaen.

Ensimmäisen nukutun yön jälkeen pääsimme tositoimiin. Nautittuamme aamiaisen alkoi klo 0930 jokapäiväinen kielen opiskelu. Maanantaina aiheena oli espanjalainen arkielämä ja siinä selviytyminen kielellisesti. Tunnit piti monitoimimies Jorge, joka illansuussa johdatti meidät Palencian kaduille. Kaupunkiesittelyn jälkeen tutustuimme paikalliseen tapas-kulttuuriin.

Ruokaa ei retkeltämme puuttunut, sillä majapaikassamme tarjoiltiin päivittäin aamiaisen lisäksi myös runsas lounas ja illallinen. Usein saimme sitä kautta uusia makuelämyksiä ja arvokasta tuntumaa paikalliseen ruokaan.

*Tunneilla myös tanssittiin ja näyteltiin mm. Caperucita Roja (Punahilkka).*

Tiistaina aiheet olivat historiallisempia ja kävimme tutustumassa Palencian salaiseen aarteeseen: sen katedraaliin. Sitä pidetään yhtenä espanjan kauneimmista ja samalla yhtenä vähiten tunnetuista katedraaleista. Upea se olikin, ja erittäin kiintoisasta esittelystä huolehti itse paikan johtaja.

*Värikästä tarinaa riitti katedraalin johtajan suusta*

Hänen johdollaan pääsimme paikkoihin, joihin suurella yleisöllä ei yleensä ole asiaa. Mainittakoon, että katedraalissa on mm. taideaarteita, joita moni ei osaa odottaa. Yleensäkin Palenciassa on paljon muitakin hienoja kirkkoja kuten “luostarimme” lähellä sijaitseva La iglesia de San Miguel.

Seuraavina päivinä näimme lisää Palencian laajasta kulttuuri- ja taidetarjonnasta. Kuvataiteen osalta sieltä löytyy myös useita roomalaisvaikutteisia helmiä, ja arkikulttuuriin vahvasti liittyvä esille nouseva elementti on vesi. Kaupungin läpi virtaa Carrión-joki ja paikka kuuluu myös 1700-iuvulla rakennettuun kanavajärjestelmään. Canal de Castilla on vuosisatojen takainen valtava rakennushanke ja sen haara La Dársena ulottuu Palenciaan.

Kaupungin suurin taideteos on El Cristo del Otero – kolossaalinen kristuspatsas kaupungin laitamilla kukkulalla. Sen näkymä hallitsee kaupunkia ja se on myös Palencian symboli. Itse patsas on noin 30-metrinen ja yksi maailman isoimmista. Korkeammalle kohoavat vain vastaavat Puolassa ja Brasiliassa. Sen suunnitteli kuuluisa taitelija Victor Macho ja se valmistui vuonna 1930. Tyyli suunta on art decon ja kubismin välimuoto.

Näiden ulkoisten tekijöiden lisäksi on matkaltamme hyvä muistaa kanssakäyminen ja asioiden pohdinta ryhmän sisällä ja kontakti paikallisten kanssa. Jorge saikin vastailla uteliaiden suomalaisopiskelijoiden kysymksiin herkeämättä, sillä niin paljon riitti ihmeteltävää tässä autenttisessa espanjalaiskaupunigssa.

Lauantai oli viimeinen päivämme, ja sen vietimme lähes kokonaan retkellä. Kohteena oli Burgos, joka on vieläkin pohjoisemmassa. Se on parhaiten tunnettu katedraalistaan, jossa lepää Espanjan muinainen kansallissankari El Cid. Burgosissa aloitimme päivän kuitenkin aivan aikojen alusta, sillä vierailimme ensiksi ihmisen evoluution museossa. Iso ja vaikuttava paikka. Loppupäivä meni tutustuessa kaupungin historiaan, joka sisältää mm. sen, että Burgos oli aikoinaan Francon joukkojen pääkaupunki. Tärkeä pala historiaa, mikä auttaa nyky-Espanjan ymmärtämisessä.

Kaiken kaikkiaan ryhmämme hitsautui viikon aikana mukavasti yhteen ja monitoimimiehestäkin tuli yksi meistä. Jorge imi meistä varmasti monenlaisia vaikutteita ja oppi siinä sivussa hiukan suomeakin. Matkan pääkieli oli kuitenkin espanja, jota pääsimme käyttämään monipuolisesti ja monille tarttui varmasti mukaan eurooppalaisen kulttuuriperinnön ymmärtämisen lisäksi paljon kaivattuja sanoja ja ilmauksia tässä autenttisessa ympäristössä.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo, espanjan opettaja ja ryhmän vetäjä

7.8.2024 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kieltenopetus, Kulttuurihistoria, Opetusmenetelmät

Espanjanopettaja Baskimaassa: Erasmus+ -matkani Bilbaoon ja San Sebastiániin 4.-11.5.2024

Espanjan eri maantieteelliset, kielelliset, gastronomiset ja ylipäänsä kulttuurilliset kasvot saivat uutta lisäsisältöä tutustuessani Baskimaahan toukokuussa 2024. Atlanttiset lehtimetsät, vaikeakulkuiset vuoriketjut, arkkitehtuuri punaruskeine tiilikerrostaloineen ja lukuisat venepoukamat saivat ajatukseni Bilbaoon saavuttaessa pikemminkin Etelä-Norjaan ja miltei epäilin, olinko varmasti matkannut Espanjaan, kun perinteistä kuivempaa maisemaa palmuineen ja valkoisine kalkkitaloineen ei katseeni havainnut. Alkuihmettely meni kuitenkin pian ohi nähdessäni ensimmäisen palmun kaupungin eräässä rantapuistossa😊.

Matkalaukkuni ei ehtinyt Schipholista mukaani, joten voin kävellä kevyesti selkeässä Bilbaon keskustassa jo heti lentokenttäbussista jäätyäni.

Kaupungin kuuluisa maamerkki Guggenheim-museo oli helppo löytää. Mielikuvitustani ruokkivat museon eri teokset mm. Warholilta, mutta suurimman annin antoi ehdottomasti itse rakennus jokimaisemineen ja useine siltoineen. Ulkoympäristön näyttävyyden kruunasi museon vieressä oleva kukista ja teräksestä koostettu taideteos The Puppy.

Bilbao on ollut vanha merellinen kauppa- ja teollisuuskaupunki, joka on laajentunut dynaamiseksi ja aikaansa seuraavaksi kansainväliseksi taide- ja arkkitehtuurikaupungiksi. Monet isoista ja erityisesti matkailijalle tärkeistä rakennuksista kuten linja-autoasema sijaitsevat maan alla. Jalkapallo on täälläkin päin Espanjaa hyvin näkyvästi esillä ja paikallisen jalkapallojoukkueen Athletic Bilbaon kotistadion sijaitsi hotelliani vastapäätä. Bilbao vaikutti hyvin lapsi- ja perheystävälliseltä kaupungilta, jossa lapset näkyivät ja kuuluivat kulkevan sulavasti ja kohteliaasti erilaisin menopelein keskustassa. Erityisesti lapsiperheille suunnattuja tapahtumia, aktiviteettejä ja leikkikenttiä oli useita. Baskimaalta jäi mieleen yleisesti myös baskien urheilullisuus, sillä molemmissa kaupungissa harjoiteltiin ja kisailtiin erityisesti kestävyysurheilua niin soudussa, juoksussa kuin pyöräilyssä.

Varsinaiseen päämatkakohteeseeni eli noin sadan kilometrin päässä Bilbaosta sijaitsevaan San Sebastiániin lähdin seuraavan päivänä bussilla. Kuljettaja ei liikaa jarruja kuluttanut ja ainakin kiemurtelevissa vuorensolissa vauhti tuntui hurjalta. Majoitukseni sijaitsi kaupungin keskustassa, josta Tandem-kielikouluun oli kahden kilometrin kävelymatka. Kurssi oli kohdistettu ei-natiiveille espanjanopettajille ja minua oli informoitu jo etukäteen, että kurssin ajankohdan vuoksi olisin ainut osallistuja kyseisellä viikolla. Otin yksilöopetuksen kuitenkin etuoikeutena ja keskityin monipuoliseen vuorovaikutteisuuteen.

Kurssilla opettivat useat paikalliset opettajat ja jokaisella oli asiaankuuluvasti omat toimintatapansa. Koin ilmapiirin tunneillani olevan kollegiaalinen ja mielipiteitäni kuunneltiin kiinnostuneesti. Luonnollisesti heidän antamansa vinkit, selitykset ja tehtävät on kirjattu ylös; hyväksi havaittuja käytänteitä sisällytän opetukseen tilanteittain esim. kulttuurin ja kieliopin saralla. Jokaisen opintokurssin jälkeen jää koettuja asioita ja vaikutelmia hautumaan mieleen pitkäksi aikaa. Kielikoulun monenikäiset opiskelijat ovat peruskielikursseille tullessaan hyvin eri tasoisia ja edustavat hyvin erilaisia kulttuuritaustoja. Mielestäni koulun opettajat osasivat mukauttaa opetuksensa seuraamilleni ryhmille niin, että jokainen kurssilainen sai mahdollisimman hyvän annin tasollaan. Kursseille voi tulla mukaan minä maanantaina hyvänsä.

Luokkaopetuksen lisäksi oli mahdollista osallistua retkille. Olin mukana kaupunkikävelyllä, kauppahallissa ja pinchoilla yhdessä muiden kielikoululaisten ja oppaiden kanssa. Koska viikko on lyhyt aika näinkin laajaan ohjelmasisältöön, en ehtinyt esim. lähteä ihailemaan vanhoja baskialuksia Pasaia-satamakaupunkiin enkä vielä opetellut surffaamaan. Rantakatua juostessani laji näytti hyvinkin helpolta😊 ja surffaajien oma ranta la Zurriola viihtyisältä ja nuorekkaalta. Ympärillä olevat värikkäät talot loivat rennon ilmapiirin; surffaajien varusteita ja vaatteita myyviä liikkeitä oli kaupungissa useita. Kaupungin kansainvälisesti tunnettu ylpeydenaihe on kuitenkin kuvassa keskellä näkyvä la Concha-uimaranta, jolla ihmiset ovat viihtyneet jo vuodesta 1929 ja jonka sanotaan pohjustaneen nykyisen rantalomaperinteen muuallekin. Kaupungin tyylikkäissä rantamaisemissa ovat viihtyneet myös Espanjan kuninkaalliset ennen ja nyt. Rantakadun tunnelma oli hyvin kansainvälinen ja erityisesti elokuvafestivaaliaikaan syyskuussa ihmisvilinästä voisi bongata kansallisia ja kansainvälisiä tähtiä. Ravintoloiden ja kahviloiden hintataso oli yllättävän kohtuullinen.

Baskimaan ilmasto on hyvinkin sateinen, erityisesti muuhun Espanjaan verrattuna, ja toukokuussa lämpötilat vaihtelivat +14 ja +26:n välillä. Biskajanlahdelta puhaltava merituuli voi olla ankara. Välillä oli parempi unohtaa sateenvarjo ja turvautua mieluummin kuoritakkiin. Meren äärellä on lukuisia taideteoksia paikallisilta taiteilijoilta ja erityisesti kuvanveistäjä Chillidan omintakeinen tyyli tuli tutuksi monissa yhteyksissä. Paikallisessa taiteessa ja käsitöissä toistuvat usein meri-, laiva- ja yleisesti luontoaiheet. Merenkulun merkitys on ollut ja on edelleen tärkeä kulttuurillisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti.

Lopuksi on vielä mainittava erikseen baskilainen ruokakulttuuri. Kiertäminen pintxo-ravintolasta toiseen on Baskimaalle tyypillinen perinne. Paikalliset, usein pienet ja ulkopuolelta huomaamattomat ravintolat, ovat erikoistuneet omiin valttikortteihinsa, joista ne tunnetaan. Ohessa nautitaan yleensä paikallisia juomia eli siidereitä ja txacoli-valkoviiniä. Makumuistoihini jäivät pinchojen lisäksi mm. herkullinen juustokakku ja monipuoliset leipomotuotteet yleensä sekä suklaasta tehdyt taidemakeiset.

Kotimaahan palatessani näin lentokentällä erään yrityksen mainossloganin: ”Thinkers, do your thing”. Pidin sitä osuvana ja kannustavana lopetuksena matkalleni. Aina tulisi olla aikaa, voimaa ja rohkeutta ajatella uusia asioita uusista näkökulmista ja toteuttaa tekemisiään sen mukaan. Mitä tuoreemmille ja pohdiskelua herättävimmille ajatuksille altistuu yksin ja yhdessä, sitä parempaa ja mielekkäämpää on varmasti myös tekeminen.

Kiitos mukavista tuumaustuokioista, Baskimaa!

¡Muchas gracias! = Eskerrik asko!

Teksti ja kuvat: Päivi Niemelä

13.5.202413.5.2024 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Job shadowing, Kestävä kehitys

Boundless Life, Pistoia, Italia

Boundless Life on maahanmuuttajien koulutukseen erikoistunut toimija. Vierailin heidän toimipisteessään Italian Pistoiassa ja seurasin heidän toimintaansa viikon ajan huhtikuussa 2024. Boundless Lifen toimintaperiaatteisiin kuuluu yhteisön rakentaminen ja kestävän kehityksen tukeminen koko perhe huomioiden ja he tekevät monipuolista yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. Halusin tutustua heidän laajaan konseptiinsa, joka tähtää siihen, että maahanmuuttajien tutustuminen paikalliseen toimintaan ja arjen elämään olisi mahdollisimman sujuvaa ja mutkatonta. Heidän omana tavoitteenaan on kehittää aikuisopiskelun näkökulmaa, ja tästä minulla oli viikon aikana heidän kanssaan monia hyviä keskusteluja.

Päivä 1. maanantai

Reissu alkoi aamuyön tunteina autoillessani kohti Helsinki-Vantaata lentokenttää. Lensin Tukholmaan, josta oli tarkoitus koneen vaihdon kautta jatkaa Firenzeen. Tukholman lentokentällä portille saapuessani kohdekenttänä lukikin Pisa. Selvisi, että Firenzessä sataa niin rajusti, että lento piti muuttaa Pisaan. Ensimmäinen seikkailu siis alkoi jo ennen Italiaa. Lentoyhtiö kuitenkin järjesti bussikyydin Pisasta Firenzeen, toki hyvin italialaisella aikataululla rauhakseen. Lopulta pääsin Firenzestä junalla Pistoian kaupunkiin ja perille asunnolle. Ilma oli sateinen, mutta iltaa kohti pilvipeite rakoili. Pääsin tekemään pienen jaloittelun ja hakemaan täytettä jääkaappiin loppuviikkoa varten. Parvekkeelta oli kivat näkymät.

Majoitukseni oli Airbnb:n kautta ja sitä vuokrasi 82-vuotias italialainen mamma. Hän asui myös asunnossa kanssani. Hän ei osannut englantia, mutta minun espanjalla ja google-kääntäjällä pärjäsimme hyvin. Illaksi Lidia valmisti minulle päivällisen ja sain tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja makuihin.

Tästä päivästä alkoikin Italian viileä viikko ja lämpötila heilui 15-20 asteessa normaalin 20-30 asteen sijasta. Myös sateita oli poikkeuksellisen paljon. Onneksi Boundless Life kohteena oli mielenkiintoinen ja minulle päivittäin järjestetty ohjelma piti muutoin kiireisenä. Aina auringon kurkatessa yritin mahdollisuuden mukaan nauttia kahviloista ulkosalla.

Päivä 2. tiistai Asuntoni alakerrassa oli perheen lounasravintola ja meninkin sinne aamupalalle tuoreen focaccian tuoksun noustessa nenääni.

Aamiaisen jälkeen suuntasin tapaamaan Boundless Lifen yhteyshenkilöäni Petraa, joka toimii Pistoiassa koulun Education Managerina. Aamupäivän tutustuin kouluun Petran mukana. Hän pitää tunteja ja myös toimii koulutustoiminnan johtajana Pistoiassa. Petralla oli upeat maisemat työhuoneesta Toscanan kukkuloille. Ja koulurakennus itsessäänkin oli jo vaikuttava kivitalo.

Lounaan jälkeen Petralla oli palavereita. Minulle oli suunniteltu kulttuurikierros, joka sisälsi vierailun paikalliseen historian kirjastoon.

Siellä oli mm. Danten alkuperäinen Inferno. Kirjastossa oli myös kuriositeettina aito Danten koko kirja kirjoitettuna hiuksella yhdelle paperille pienoismallina. Tarina kertoo sen kirjoittaneen sveitsiläisen miehen, jonka pojan yhtäkkinen menetys vaurioitti näköhermoja niin, että hän pystyi kirjoittamaan aivan pientä tekstiä.

Päivä 3. keskiviikko Toisena toimintapäivänä tapasin Pistoian Boundless Lifen General Managerin Francesco Bizzozeron. Hän kertoi enemmän koko Boundless Lifen strategiasta ja tavoitteista. Tutustuimme Boundless Hubiin ja tapasin vanhempia. He kertoivat arvostavansa Boundless Lifen koulutusohjelmaa, joka pohjautuu suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja monialaiseen oppimiseen. Hubi sijaitsi upealla Piazzalla historiallisessa miljöössä, mutta sisällä oli uusitut ja modernit etätyötilat.

Illalla oli akateeminen info, jossa Petra esitteli koulutuksen taustaa ja sisältöjä tarkemmin. Vanhempia kiinnosti kovasti, kuinka eri tasoilta tulevat oppilaat saadaan edistymään saman opetuksen piirissä ja miten kunkin oppilaan kehitystä seurataan.

Päivä 4. torstai

Kolmas toimintapäivä oli museopäivä. Tein paikallisen kulttuurikierroksen Pistoiassa ja virallisessa kulttuurikaupungissa riittikin nähtävää. Myös paikallinen kaupungintalo oli upea historiallinen monumentti, jonka yhteydessä oli alakerrassa museo ja yläkerrassa toimistotilat kaupungin työntekijöille. Kaikki rakennukset kunnioittivat alkuperäistä rakennushistoriaa, vaikka sisältä saattoivat olla hyvinkin modernit.

Boundess Life tekee paikallisten näyttelyiden kanssa yhteistyötä. Kaikki vierailut, joita vanhempien ja lasten kanssa tehdään, hyödynnetään myös opetuksessa. Koulutussuunnitelmien taustalla on YK:n tavoitteet, joista etenkin kestävä kehitys korostuu Boundless Lifen toiminnassa. Ostin museopassin, jolla pääsi Pistoian neljään museoon. Tässä olikin nähtävää ja sisäistettävää. Kohteissa oli hyvät englanninkieliset materiaalit.

Päivä 5. perjantai

Neljäs toimintapäivä. Tänään oli pyhäpäivä Italiassa ja koulukin kiinni. Tälle päivälle Boundless Life oli suunnitellut minulle tutustumispäivän Firenzeen. Minulle oli laadttu GoogleMapsiin lista kiinnostavista paikoista. Firenzeen olikin helppo päästä suoraan Pistoian juna-asemalta. Matka kesti sen 30minuuttia junalla ja maksoi 5euroa. Firenze oli aivan täynnä ihmisiä ja nähtävää.

En mennyt maksullisiin kohteisiin vaan kiersin kirkkoja, katuja ja joen rantaa. Jokainen kuja ja rakennus oli kuin olisi taidenäyttelyssä. Ikävä kyllä myös aggressiivisia kaupustelijoita oli runsaasti ja kauneudestaan huolimatta Pistoian kohteet miellyttivät maltillista suomalaista enemmän. Hain lounaaksi sämpylän ja menin istumaan nurmikolle nauttimaan Toscanan kukkuloista ja Firenzen rakennustaiteesta vähän etäämmältä.

Päivä uuvutti runsaan kävelyn jäljiltä ja illalla olikin mukava istahtaa parvekkeelle nauttimaan illan auringosta ja paikallisesta Pistoian maisemasta.

Päivä 6. lauantai

Viides toimintapäivä. Tänään oli Boundless Lifen retkipäivä kohti marmorikaivoksia. Mukaan lähtivät lapset ja vanhemmat.

Tämäkin retki on osa opintosuunnitelmaa ja retken jälkeen käyntiä hyödynnetään opetuksessa mm. kuvaamataidon ja ympäristöopin tunneilla. Myös kestävän kehityksen keskustelu rakennetaan tästäkin kohteesta. Oli todella inspiroivaa ajatella, kuinka paljon mekin voimme hyödyntää opetuksessa lähiympäristöä ja sen kohteita tuomaan lisäulottuvuutta ja kunnioitusta omaa kaupunkia kohtaan.

Matkaa kaivokselle oli puolitoista tuntia ja ajo kukkuloille oli vaikuttava. Oli hieno nähdä rinteeseen rakennettuja taloja terrakotta-ruukkuineen. Myös serpentiinitiet ylös vuoristoon itsessään olivat aikamoinen suoritus bussikuskille sekä katsojalle. Korkeanpaikankammoinen mieheni olisi varmasti kärsinyt matkasta, itse nautin!

Päivä 7. sunnuntai

Kotiinlähtö koitti heti aamusta. Lidia vei minut ystävällisesti juna-asemalle, josta matka kohti lentokenttää junalla alkoi. Junamatkustaminen onkin Italiassa ilmeisen edullista ja kätevää. Tämä matka oli mahtava tilaisuus tutustua Italiaan vähän pienemmässä mittakaavassa. Italian vuoden 2017 kulttuurikaupunki Pistoia on tyyliltään Toscanalle tyypillinen keskiaikaiskaupunki. Sitä ei ehkä mainita Toscanan kauneimpia kyliä ja kaupunkeja listatessa, mikä on harmi, sillä kaupunki on hyvin säilynyt, sympaattinen, eläväinen ja juuri sopivan kokoinen.

Teksti ja kuvat: Sofia Welling

19.9.202321.9.2023 Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kulttuurihistoria, Opiskelijaliikkuvuus

Kulttuurihistorian lähteillä Espanjassa

Kuuden hengen opiskelijaryhmämme matkasi opettaja Aida Puenten johdolla Espanjan Asturiaan heinäkuussa 2023. Opintomatkan kohteena oli Oviedon yliopiston alaisuudessa toimiva säätiö, Fundacíon Valdés-Salas. Matkan tarkoituksena oli oppia ymmärtämään Euroopan moninaisuutta ja eurooppalaista kulttuurihistoriaa, mutta myös konkreettisesti parantaa espanjan kielen taitoamme. Viikkoon sisältyi todella paljon tutustumiskäyntejä ja erilaisia kohtaamisia ja opimme valtavasti lisää espanjalaisesta kulttuurista, taiteesta, historiasta ja elämäntavasta.

22.7.2023 Matkapäivä. Oviedoon saavuttuamme teimme illalla kävelyretken Oviedon historiallisessa keskustassa, joka on Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitin alkupiste Espanjassa. Asturian kuningaskunta on myös kristinuskon alkulähde Espanjassa. Hopeaseppien kadun kautta reittimme kulki katedraalin ja vanhan palatsin maisemiin, jossa saimme aavistuksen kaupungin keskiaikaisesta historiasta.

23.7.2023 Matkasimme tutkimaan paleoliittistä taidetta, kohteenamme La Peña de Candamo. Luola toimi myös Espanjan sisällissodan merkittävänä näyttämönä, kun siellä piileksi tasavaltalaisia taistelijoita.

Luolataiteeseen tutustumisen jälkeen siirryimme Tevergan esihistorialliseen puistoon ja sen museoon, jossa pääsimme tutkimaan, miten hyvin luolamaalaukset esittivät paleoliittisen kauden eläimiä, ja miten näkemämme maalaukset vertautuivat muihin alueelta löydettyihin luolamaalauksiin. Asturia oli paleoliittisellä kaudella merkittävä metsästäjä-keräilijöiden turvapaikka.

Senda del Oso oli seuraava kohteemme, jossa tutustuimme karhuihin ja paikalliseen eläinten suojeluohjelmaan. Alue on merkittävä ekologinen käytävä itäisen Cantabrian alueen uhanalaiselle karhupopulaatiolle.

Täältä päivä jatkui Banduxuun, keskiaikaiseen vuoristokylään. Kylässä tutustuimme Asturian vuoristolaisten historiaan ja perinteiseen kiviarkkitehtuuriin. Saimme myös kuulla Asturiasin kaltaisten syrjäisten maakuntien väestökadosta. Maaseudun tyhjeneminen on yleinen ilmiö muuallakin kuin Suomessa.

24.7.2023 Mukanamme kulki oppaana ja opettajana Lorenzo Aris Páramo, kulttuurihistorian asiantuntija ja San Martín de Salasin museonjohtaja. Päivä alkoi Funcacíon Valdés-Salasin koulutustilassa, jossa saimme esiromaanista arkkitehtuuria ja taidetta käsittelevän master class -luennon. Säätiön yhtenä tehtävänä on suojella asturialaista kulttuuriperintöä ja se mm. restauroi paikallisia rakennuksia ja muistomerkkejä. Luennon jälkeen tutustuimme museoon ja kävimme Lorenzon kanssa 1500-luvulla rakennetussa la Colegiata de Santa María la Mayor -kirkossa.

Päivän aikana vierailimme useissa pienissä kylissä ja tutustuimme kirkkoihin ja arkkitehtuuriltaan kiinnostaviin rakennuksiin kuten Cornellanan luostariin ja Mallezan kylään, jossa on Amerikkaan lähteneiden ja sieltä palanneiden asturialaisten 1800-luvulla rakennuttamia kartanoita.

25.7.2023 Tutkimme jälleen Lorenzo Aris Páramon johdolla lähiseudun arkkitehtonisesti kiinnostavia kohteita, joista olimme kuulleet edellisen päivän luennolla. Päivän ohjelma alkoi Narancosta, jonka jälkeen siirryimme Covadongaan.

Covadonga, ”Espanjan kehto”, sijaitsee Picos de Europa -vuorilla, ja se on tunnettu pyhiinvaelluskohde. Covadongan taistelu vuonna 722 aloitti Reconquista’ksi kutsutun, lähes 800 vuotta kestäneen ajanjakson, jonka päätteeksi Iberian niemimaan valloittaneet maurit / arabit saatiin lopullisesti karkoitettua. Covadongan taistelua pidetään kristittyjen ensimmäisenä voittona muslimeista Iberian niemimaalla ja se oli espanjan historiassa erittäin tärkeä tapahtuma.

Covadongasta jatkoimme Cangas de Onisiin, ensimmäiseen kristityn kuningaskunnan pääkaupunkiin.

26.7.2023 Quinta de los Selgas. Kartanossa on säilynyt alkuperäinen sisustus lähes koskemattomana, ja siellä on suurten espanjalaisten mestareiden kuten Goyan, El Grecon, Luca Giordanon, Corrado Giaquinton ja Vicente Carduchion teoksia.

Kartanossa on myös mykistävän upea ulkoalue, jonne on istutettu erikoisia puulajeja kaikkialta maailmasta. Alueelta löytyy myös italialaiseen, ranskalaiseen ja englantilaiseen tyyliin tehdyt puutarhat. Paikka tunnetaan syystäkin Asturian Versaillesina.

Kävimme myös Cudilleron perinteisessä kalastajakylässä sekä Avilésin keskiaikaisessa kaupungissa.

27.7.2023 Ekskursio Leóniin Pajaresin vuoristotietä pitkin. Kävimme Leónin katedraalissa, joka on yksi parhaita esimerkkejä goottilaisesta arkkitehtuurista maailmassa. Iltapäivällä kävimme San Isidorossa, johon suurin osa Leónin keskiaikaisista kuninkaista ja kuningattarista on haudattu. Päivän aikana pysähdyimme syömään ”cecinaa”, savustettua lihaa, ja tutustuimme tapas-kulttuuriin Barrio Húmedossa.

28.7.2023 Ennen kotimatkaa ehdimme vielä käydä Oviedon katedraalissa.

Opintomatkan ohjelma oli hurjan laaja ja päivät hyvin tiiviitä. Jokainen päivä oli elämys. Emme tienneet Asturiasta etukäteen juuri mitään, ja Espanja oli muutenkin osalle ryhmäläisistä hyvin tuntematon. Yksi osallistuja kommentoi: ”Tietoa ja uusia kohteita oli niin paljon, että seuraavana päivänä oli osan asioista unohtanut. Mutta nyt kun olen elänyt tämän matkan uudestaan tutkimalla kirjoja, joita saimme professori Lorenzolta ja paneutumalla internetin tietoihin, on Asturian historia ja kaikkien niiden paikkojen merkitys minulle oikeasti avautunut.”

Teksti: Aida Puente ja Johanna Jokinen

Kuvat: Aida Puente