Johanna Job shadowing, Kestävä kehitys, Kieltenopetus, Opetusmenetelmät

Viron opetusta Tartossa 6.-8.8.2024

Matkustin vihreästi (juna-laiva-bussi) Etelä-Viroon, Tarttoon tutustumaan paikallisen opiston (Tartu Rahvaülikool) toimintaan ja kielenopetukseen. Elokuussa ei vielä varsinaisia opistokursseja ollut, mutta viron opetusta maahanmuuttajille oli tarjolla koko kesän, ja se minua varsinaisesti kiinnostikin. Ensimmäisenä päivänä rehtori esitteli minulle opiston toimintaa (https://rahvaylikool.ee/), joka on varsin samanlaista kuin meilläkin. Ainoa selvä ero on rahoituksessa, sillä he joutuvat toimimaan kuin yksityinen yritys ja päätoimisen henkilökunnan aikaa menee paljon EU:n hankerahojen hakemiseen. Tämän jälkeen yhteyshenkilöni Terje Kruusimaa esitteli minulle tiloja. Opistolla on oma toimitalo, jossa mm. kieliluokat ovat. Koska tilat ovat melko pieniä, eivät ryhmätkään ole kovin suuria. Lounaan jälkeen kävelimme toiseen paikkaan, jossa opistolla on erilaisia taide- ja käsityötiloja. Kesällä näitä tiloja voi käyttää myös kielten opetukseen ja siellä olin mukana A1- ja A2-tason ryhmien opetusta seuraamassa. Viimeisenä päivänä olin jälleen opistotalolla B1-ryhmän mukana tunnilla. Opistolla on myös kolmas tila keskustassa, johon oli juuri saatu uusi opetuskeittiö ja kielten opetukseen oma tilansa, mutta siellä emme ehtineet käydä.

Vaaksali 7, toinen opetuspaikka
Oma studio videoluentoja varten

A1- ja A2-tasolla maahanmuuttajien viron opetuksessa on käytössä tätä varten tehty materiaali, joka on opiskelijoille ilmainen (Tule ja õpi ks. https://issuu.com/siseministeerium ). Hauska lisä opiskelijalle on qr-koodilla avattava video, josta voi katsoa kappaleen tekstin näyteltynä. Opiskelijat tulevat kurssille paikallisen TE-toimiston kautta, joka maksaa kurssimaksun. Kun katsoo materiaalia, opetus etenee hyvin rauhalliseen tahtiin. Tämän saatoin todeta tunneillakin. Kielioppia tuntui olevan vähemmän kuin mihin itse on tottunut Suomessa (tosin meilläkin kevennettyjä materiaaleja on, kuten Avain suomeen -kirja).

Imperfektitehtäviä

Koska ryhmät olivat pieniä, erilaiset toiminnalliset tehtävät oli helppo toteuttaa ja opiskelijat niihin mielellään ryhtyivät. Tosin Terje mainitsi, etteivät ukrainalaiset ehkä ole tottuneet niin paljon tällaiseen opetukseen, kuten olen itsekin todennut. Kaikki opiskelijat eivät ole pelkästään ukrainalaisia tai muita maahanmuuttajia, vaan myös Viron venäläisiä, joiden viron kielen taidot eivät ole kovin hyvät. En ole koskaan opiskellut viron kieltä, joten oli mielenkiintoista kokeilla, kuinka paljon ymmärrän opetusta suomen tai muiden kielten pohjalta. Terje puhui loistavaa suomea, muutamat opettajat myös englantia, mutta välillä piti vain ”selviytyä”. Virossa useat opettajat osaavat venäjää, mikä tietysti myös kuului opetuksessa, mutta minua se ei auttanut, koska en venäjää osaa. Hedelmällisintä olivat luonnollisesti keskustelut opettajien kanssa, vaikka heitä ei vielä paljon paikalla ollutkaan.

Tutustuin myös esim. italian kielen materiaaleihin, joita opistossa käytetään. Virossa markkinat ovat pienet, ja heillä on etupäässä käytössä italialaisia oppikirjoja.

Mikään erityisen halpa maa Viro ei enää ole, kuten joskus aikoja sitten. Kävin lounaalla ”kulttuuritehtaan” ravintolassa, jossa hinta oli edullinen, mutta annoskoko ei päätä huimannut. Tartto oli Neuvostoliiton aikana ulkomaalaisilta turisteilta suljettua aluetta, koska siellä sijaitsi pommikoneiden lentokenttä ja mahdollisesti muuta sotateollisuutta. Aparaattitehtaassakin nähtävästi valmistettiin sukellusveneiden osia muiden kodinkoneiden ja sateenvarjojen lisäksi. Kenties myös vieressä sijaitseva hostelli, jossa yövyin, kuului tähän kokonaisuuteen. Nyt aparaattitehtaassa on siis erilaisia ravintoloita, gallerioita yms.  Monenlaisia kahviloita ja ravintoloita on Tarton keskustassa, mistä valita ja mm. kahvila Wernerin kakkutiskin edessä meni sormi suuhun, kun niin monta herkkua oli tarjolla.

Tartto on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki, mikä näkyi mm. Emajoen rantakadulla erilaisina tapahtumina ja konsertteina. Tartto on sopivan pieni (n. 100 000 asukasta) yliopistokaupunki, joka näytti minulle niin aurinkoisen kuin sateisenkin puolensa.

Enkelinsilta, Otium reficit vires = Lepo palauttaa voimat

Teksti ja kuvat: Ruut Kataisto

Johanna Esittävä taide, Job shadowing, Kestävä kehitys, Teatteri

Teatterilaiset Norjassa huhtikuussa 2024

Valkeakosken kaupunginteatterin job shadowing -kohteena oli Teater Innlandet Hamarissa, Norjassa. Minna lähti Norjaan hakemaan ideoita harrastajanäyttelijöiden ohjaamiseen ja teatterin johtamiseen, Markku taas valo- ja äänisuunnitteluun. Sannin tavoitteena oli tutustua puvustamon työhön ja Annen teatterin markkinointiin ja toimiston työhön.

Maanantai 8.4.

Lähdimme junalla kohti Helsinkiä, josta jatkoimme matkaa yölaivalla Tukholmaan. Matkustamme vihreästi eli skippaamme lentokentät ja -koneet ja saamme aikaa maisemien katseluun ja keskusteluun, mikä on mukavaa!

Tiistai 9.4.

Aamulla heräsimme Tukholmassa, josta lähdimme junalla Göteborgin kautta Osloon, jossa vaihdoimme junaa päästäksemme Hamariin. Hamarissa turhauttavan iltapalan etsimisen jälkeen nukuimme yön Thon Victoria -hotellissa. Matkapäivä oli pitkä ja puuduttava, asemien vessat ja snack-baarit tulivat tutuiksi.

Keskiviikko 10.4.

Päivä kului tutustuessa Teater Innlandetin toimintaan todella kattavasti Runen johdolla. Teatteri on kiertueteatteri, kuten useat teatterit Norjassa. Esitykset harjoitellaan kotiteatterissa, missä on myös ensi-illat ja muutamia esityksiä. Sen jälkeen teatteri pakkaa esityksen autoihin ja lähtee rundille. Esityspaikat maakunnassa ovat ilmeisesti seurantalotyyppisiä paikkoja, joissa näyttämöiden koko on suurin piirtein sama. Tämä helpottaa lavasteiden suunnittelua. Rune esitteli tietokoneohjelmaa, jota hän käyttää hyväkseen lavasteita suunnitellessaan. Kätevä!

Teater Innlandet toimii Hamarin kulttuurikeskuksen yhteydessä. Tilat ovat meidän mittapuulla prameat! Verstaalla oli tietokoneella ohjelmoitavat kapineet vanereiden leikkaamiseen ja muotoiluun ja olipa siellä myös 3D-tulostin. Puvustossa oli töissä kuusi ihmistä, vaikka koko teatterissa oli vain viisi näyttelijää. Tuli ison hatunnoston paikka meidän puvustajallemme Sannille, joka toimii puvustossa yksin vastuullaan parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 30 näyttelijää, joilla on vielä useita rooleja!

Teatterin toimistossakin oli väkeä näyttävä määrä; pelkästään tuottajia oli kuusi, sen lisäksi markkinointihenkilökunta, lipunmyyjät sun muut. Meillä teatterisihteeri ja teatterinjohtaja vastaavat kaksin samoista hommista. Samaten tekniikassa oli Teater Innlandetissa suuri määrä väkeä, siinä kun meillä on Markku. Tuli semmoinen olo, että ollaan me aika aikaansaapa yksikkö! Oli kiva tavata myös teatterinjohtaja Thorleif Linhave Bamle. Hoksattiin, että meillä on yhteisiä tuttuja ja että kenties tapaamme Tampereen Teatterikesässä.

Pääsimme myös seuraamaan Pinokkion harjoituksia.

Kun kaikki osa-alueet teatteritoiminnasta on käyty läpi, isäntämme Rune kierrättää meitä Hamarin kaupungissa katsomassa tärkeimmät nähtävyydet. Illan saamme viettää Runen ja hänen vaimonsa Annukan vieraina heidän mökillään, jossa myös saunomme ja yövymme.

Torstai 11.4.

Aamulla lähdimme junalla Osloon. Oslossa tutustuimme hulppeaan oopperataloon, missä näyttämön pinta-ala oli mykistävät 8000 neliömetriä eli 0,8 hehtaaria – toki siitä vain kuudesosa oli näkyvää näyttämöä. Visiteeraamme myös Munch-museossa ja Vigelandin veistospuistossa ja muutoinkin tutustumme Osloon kävellen.

Perjantai 12.4.

Ohjelmassa oli tutustuminen Norjan kansallisteatteriin, Ibsenin kotinäyttämöön Nationaltheatretiin. Oppaana meillä oli aivan huipputyyppi, nuori näyttelijä ja teatterin jokapaikanhöylä Ola. Ola tunsi talon ja sen historian. Kiinnostavaa! Oli kuitenkin surullista nähdä, kuinka huonossa kunnossa teatteri oli. Ulkovuorauksen tiiliä oli tuettu kanaverkoilla, etteivät ne ropise kadulle, yleisölämpiön kauniiden kalusteiden punaiset silkkiverhoilut repsottivat, kuninkaallisen perheen taukohuoneen kullattujen tuolien jouset törröttivät yms. yms. Kuulimme myös Olalta, että valtio vie jälleen tukia pois teatterilta ja henkilökuntaa vähennetään. Siinä taas yksi rikas valtio, joka ei kauheasti piittaa kulttuurinsa vaalimisesta. Noloa!

Saimme kiksejä kun pääsimme istumaan samalla sohvalla, jolla Henrik Ibsen on istunut ja näpelöimään samaa pianoa, jota Edward Grieg on soittanut. Näyttelijälämpiössä saattoi todellakin aistia historian havinan!

Illalla menemme Nationaltheatretiin katsomaan Karusell-näytelmää. Kiesus mikä meininki! Katsojaetiketti on todella toisenlainen kuin Suomessa. Suurin osa katsojista tulee päällysvaatteissa katsomoon ja lähestulkoon kaikilla on eväät mukana. Ilmeisesti teatteri koettaa paikata kehnoa talouttaan satsaamalla alkoholin myyntiin. Katsojilla on lasikaupalla viiniä, kuohuvaa ja olutta katsomossa. Esityksen taso on myös sitä luokkaa, että tarpeen yleisön ”päihdyttämiseen” ymmärtää – rakkaushuolia, kanahormoneja ja vanhoja klassikkosävelmiä… Mutta yleisö on tyytyväisen oloista; naurua, kiljumista, taputusta ja tömistelyä. Me olemme lähinnä hämmentyneitä. Olisi ollut hienoa, jos olisimme sattuneet paikalle ajankohtana, jolloin ohjelmistossa olisi pyörinyt joku Ibsenin kipale. No, onhan tämäkin toki ikimuistoinen elämys.

Lauantai 13.4.

Minna, Sanni ja Anne lähtivät kohti Tukholmaa junalla. Markku jäi vielä päiväksi Osloon tyttärensä luokse. Tukholma ei kuulu Erasmus-ohjelmaamme, mutta haluamme hyödyntää vapaaillan ja käymme katsomassa Kungliga Dramatiska Teaternissa Frederico Carcia Lorcan klassikkotragedian Yerma. Hieno, visuaalisesti todella tyylikäs esitys. Pääosassa on Wallander-elokuvista meille tuttu naispoliisi Nina Zanjani. Upea näyttelijä! Yövymme Tukholmassa ja su 14.4. lähdemme aamulla laivalla kohti Turkua, josta junalla Toijalaan.

Oli todella antoisa reissu! Opetti ja avasi silmiä. Sai tuntemaan ylpeyttä omasta pikku talostamme ja ylipäänsä suomalaisesta teatterista. Bonuksena uudenlainen yhdessäolo työtovereiden kanssa. Olemme tiivis yhteisö ja tämä yhteinen Erasmus-opintomatka hitsasi meitä vielä tiiviimmäksi jengiksi. Kiitos!

Johanna Eurooppalainen identiteetti, Job shadowing, Kestävä kehitys

Boundless Life, Pistoia, Italia

Boundless Life on maahanmuuttajien koulutukseen erikoistunut toimija. Vierailin heidän toimipisteessään Italian Pistoiassa ja seurasin heidän toimintaansa viikon ajan huhtikuussa 2024. Boundless Lifen toimintaperiaatteisiin kuuluu yhteisön rakentaminen ja kestävän kehityksen tukeminen koko perhe huomioiden ja he tekevät monipuolista yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. Halusin tutustua heidän laajaan konseptiinsa, joka tähtää siihen, että maahanmuuttajien tutustuminen paikalliseen toimintaan ja arjen elämään olisi mahdollisimman sujuvaa ja mutkatonta. Heidän omana tavoitteenaan on kehittää aikuisopiskelun näkökulmaa, ja tästä minulla oli viikon aikana heidän kanssaan monia hyviä keskusteluja.

Päivä 1. maanantai

Reissu alkoi aamuyön tunteina autoillessani kohti Helsinki-Vantaata lentokenttää. Lensin Tukholmaan, josta oli tarkoitus koneen vaihdon kautta jatkaa Firenzeen. Tukholman lentokentällä portille saapuessani kohdekenttänä lukikin Pisa. Selvisi, että Firenzessä sataa niin rajusti, että lento piti muuttaa Pisaan. Ensimmäinen seikkailu siis alkoi jo ennen Italiaa. Lentoyhtiö kuitenkin järjesti bussikyydin Pisasta Firenzeen, toki hyvin italialaisella aikataululla rauhakseen. Lopulta pääsin Firenzestä junalla Pistoian kaupunkiin ja perille asunnolle. Ilma oli sateinen, mutta iltaa kohti pilvipeite rakoili. Pääsin tekemään pienen jaloittelun ja hakemaan täytettä jääkaappiin loppuviikkoa varten. Parvekkeelta oli kivat näkymät.

Majoitukseni oli Airbnb:n kautta ja sitä vuokrasi 82-vuotias italialainen mamma. Hän asui myös asunnossa kanssani. Hän ei osannut englantia, mutta minun espanjalla ja google-kääntäjällä pärjäsimme hyvin. Illaksi Lidia valmisti minulle päivällisen ja sain tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja makuihin.

Tästä päivästä alkoikin Italian viileä viikko ja lämpötila heilui 15-20 asteessa normaalin 20-30 asteen sijasta. Myös sateita oli poikkeuksellisen paljon. Onneksi Boundless Life kohteena oli mielenkiintoinen ja minulle päivittäin järjestetty ohjelma piti muutoin kiireisenä. Aina auringon kurkatessa yritin mahdollisuuden mukaan nauttia kahviloista ulkosalla.  

Päivä 2. tiistai Asuntoni alakerrassa oli perheen lounasravintola ja meninkin sinne aamupalalle tuoreen focaccian tuoksun noustessa nenääni.

Aamiaisen jälkeen suuntasin tapaamaan Boundless Lifen yhteyshenkilöäni Petraa, joka toimii Pistoiassa koulun Education Managerina. Aamupäivän tutustuin kouluun Petran mukana. Hän pitää tunteja ja myös toimii koulutustoiminnan johtajana Pistoiassa. Petralla oli upeat maisemat työhuoneesta Toscanan kukkuloille. Ja koulurakennus itsessäänkin oli jo vaikuttava kivitalo.

Lounaan jälkeen Petralla oli palavereita. Minulle oli suunniteltu kulttuurikierros, joka sisälsi vierailun paikalliseen historian kirjastoon.

Siellä oli mm. Danten alkuperäinen Inferno. Kirjastossa oli myös kuriositeettina aito Danten koko kirja kirjoitettuna hiuksella yhdelle paperille pienoismallina. Tarina kertoo sen kirjoittaneen sveitsiläisen miehen, jonka pojan yhtäkkinen menetys vaurioitti näköhermoja niin, että hän pystyi kirjoittamaan aivan pientä tekstiä.

Päivä 3. keskiviikko Toisena toimintapäivänä tapasin Pistoian Boundless Lifen General Managerin Francesco Bizzozeron. Hän kertoi enemmän koko Boundless Lifen strategiasta ja tavoitteista. Tutustuimme Boundless Hubiin ja tapasin vanhempia. He kertoivat arvostavansa Boundless Lifen koulutusohjelmaa, joka pohjautuu suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja monialaiseen oppimiseen. Hubi sijaitsi upealla Piazzalla historiallisessa miljöössä, mutta sisällä oli uusitut ja modernit etätyötilat.

Illalla oli akateeminen info, jossa Petra esitteli koulutuksen taustaa ja sisältöjä tarkemmin. Vanhempia kiinnosti kovasti, kuinka eri tasoilta tulevat oppilaat saadaan edistymään saman opetuksen piirissä ja miten kunkin oppilaan kehitystä seurataan.

Päivä 4. torstai

Kolmas toimintapäivä oli museopäivä. Tein paikallisen kulttuurikierroksen Pistoiassa ja virallisessa kulttuurikaupungissa riittikin nähtävää. Myös paikallinen kaupungintalo oli upea historiallinen monumentti, jonka yhteydessä oli alakerrassa museo ja yläkerrassa toimistotilat kaupungin työntekijöille. Kaikki rakennukset kunnioittivat alkuperäistä rakennushistoriaa, vaikka sisältä saattoivat olla hyvinkin modernit.

Boundess Life tekee paikallisten näyttelyiden kanssa yhteistyötä. Kaikki vierailut, joita vanhempien ja lasten kanssa tehdään, hyödynnetään myös opetuksessa. Koulutussuunnitelmien taustalla on YK:n tavoitteet, joista etenkin kestävä kehitys korostuu Boundless Lifen toiminnassa. Ostin museopassin, jolla pääsi Pistoian neljään museoon. Tässä olikin nähtävää ja sisäistettävää. Kohteissa oli hyvät englanninkieliset materiaalit.

Päivä 5. perjantai

Neljäs toimintapäivä. Tänään oli pyhäpäivä Italiassa ja koulukin kiinni. Tälle päivälle Boundless Life oli suunnitellut minulle tutustumispäivän Firenzeen. Minulle oli laadttu GoogleMapsiin lista kiinnostavista paikoista. Firenzeen olikin helppo päästä suoraan Pistoian juna-asemalta. Matka kesti sen 30minuuttia junalla ja maksoi 5euroa. Firenze oli aivan täynnä ihmisiä ja nähtävää.

En mennyt maksullisiin kohteisiin vaan kiersin kirkkoja, katuja ja joen rantaa. Jokainen kuja ja rakennus oli kuin olisi taidenäyttelyssä. Ikävä kyllä myös aggressiivisia kaupustelijoita oli runsaasti ja kauneudestaan huolimatta Pistoian kohteet miellyttivät maltillista suomalaista enemmän. Hain lounaaksi sämpylän ja menin istumaan nurmikolle nauttimaan Toscanan kukkuloista ja Firenzen rakennustaiteesta vähän etäämmältä.

Päivä uuvutti runsaan kävelyn jäljiltä ja illalla olikin mukava istahtaa parvekkeelle nauttimaan illan auringosta ja paikallisesta Pistoian maisemasta.

Päivä 6. lauantai

Viides toimintapäivä. Tänään oli Boundless Lifen retkipäivä kohti marmorikaivoksia. Mukaan lähtivät lapset ja vanhemmat.

Tämäkin retki on osa opintosuunnitelmaa ja retken jälkeen käyntiä hyödynnetään opetuksessa mm. kuvaamataidon ja ympäristöopin tunneilla. Myös kestävän kehityksen keskustelu rakennetaan tästäkin kohteesta. Oli todella inspiroivaa ajatella, kuinka paljon mekin voimme hyödyntää opetuksessa lähiympäristöä ja sen kohteita tuomaan lisäulottuvuutta ja kunnioitusta omaa kaupunkia kohtaan.

Matkaa kaivokselle oli puolitoista tuntia ja ajo kukkuloille oli vaikuttava. Oli hieno nähdä rinteeseen rakennettuja taloja terrakotta-ruukkuineen. Myös serpentiinitiet ylös vuoristoon itsessään olivat aikamoinen suoritus bussikuskille sekä katsojalle. Korkeanpaikankammoinen mieheni olisi varmasti kärsinyt matkasta, itse nautin!

Päivä 7. sunnuntai

Kotiinlähtö koitti heti aamusta. Lidia vei minut ystävällisesti juna-asemalle, josta matka kohti lentokenttää junalla alkoi. Junamatkustaminen onkin Italiassa ilmeisen edullista ja kätevää. Tämä matka oli mahtava tilaisuus tutustua Italiaan vähän pienemmässä mittakaavassa. Italian vuoden 2017 kulttuurikaupunki Pistoia on tyyliltään Toscanalle tyypillinen keskiaikaiskaupunki. Sitä ei ehkä mainita Toscanan kauneimpia kyliä ja kaupunkeja listatessa, mikä on harmi, sillä kaupunki on hyvin säilynyt, sympaattinen, eläväinen ja juuri sopivan kokoinen.

Teksti ja kuvat: Sofia Welling