Tekoälykurssi Maltalla

Matkani Maltalle alkoi varhain sunnuntaiaamulla, kun lähdin köröttelemään syyssateessa kohti Helsinkiä. Reissuun lähteminen yksin oli varsin jännittävää, en ollut ikinä ennen matkustanut yksin ulkomaille.  
 
Menomatka Maltalle oli varsin leppoisa, perillä tosin olin vasta lähemmäs klo 23 paikallista aikaa. Taksikyyti kentältä hotellille löytyi onneksi parissa minuutissa, kuljettajakseni osui vanhempi herrasmies, jolla oli harvinaisen reipas kaasujalka. Ensivaikutelmani Maltasta oli varsin vauhdikas! Hotellille päästiin kuitenkin turvallisesti ja pikaisen sisäänkirjautumisen jälkeen piti mennä jo äkkiä nukkumaan. Aamupala hotellissani tarjoiltiin tämän entisen palatsirakennuksen kattoterassilla, josta avautuikin kerrassaan henkeäsalpaava maisema yli Vallettan vanhojen kattojen kaupungin satamaan.  

Maisema hotellin aamiaiselta

Aamupalan jälkeen suuntasin kohti Teachers Academyn Vallettan toimitiloja, jonne oli vain puolen kilometrin kävelymatka läpi Vallettan vanhan kaupungin. Kurssipaikka löytyi helposti, kurssitilat olivat nekin vanhassa palatsissa, hissittömän rakennuksen ylimmässä kerroksessa, josta sieltäkin ikkunoista avautui huikeat näkymä turkoosinsiniselle Välimerelle.  

Maisemaa kurssikeskuksen taukohuoneesta

Kurssi alkoi ensin käytännön asioiden läpikäynnillä, viikon ohjelmaa, vapaa-ajan aktiviteetteja ja käytännön tietoa Maltasta ja Vallettan kaupungista. Kurssin vetäjänä toimi Nikolaus Conrad ja kurssin aiheena oli tarkemmin AI for School Leadership: Transformative Strategies for a Digital Age.  

Seuraavana vuorossa oli jokaisen osallistujan oman organisaation esittely. Osallistujia oli itseni lisäksi Italiasta, Tšekeistä, Slovakiasta, Alankomaista, Norjasta ja Englannista. Valtaosa osallistujista oli opettajia, vaikka kurssi oli suunnattu koulujen muulle, kuin opettavalle henkilökunnalle. Tämä toki vähän vaikutti kurssiin sisältöön, hallinnollisten asioiden sijaan keskityimme melko paljon tekoälyyn opetuksen näkökulmasta. 

Se aiheutti alkuun vähän hämmennystä, että kurssille osallistuneista viidestä italialaisesta kolme olivat käytännössä täysin englannin kielen taidottomia. Opettajaa se ei häirinnyt, hän osasi hyvin sujuvaa italiaa ja löysi vielä reaaliaikaisen tekoälypohjaisen simultaanitulkkaussovelluksen auttamaan. Testailin sitä vähän itsekin, mutta suomen kielen kääntäminen oli sillä vähän hitaanlaista ja käännöslauseet aika vaikeaselkoisia. Italialaiset olivat kuitenkin todella tyytyväisiä tulkkaustyökaluun, joten vika oli todennäköisesti siinä, että suomi on vaan vaikea kieli myös tekoälylle. 

Kun esittelyt ja tulkkaukset olivat saatu hoidettua kuntoon, Nikolaus kävi lyhyesti läpi tekoälyn historiaa ja muuta taustoittavaa tietoa meille pohjustukseksi. Lisäksi hän järjesti pienen kyselyn, jolla selvitettiin miten paljon kukin oli jo tutustunut tekoälyyn omassa työssään. Hauskinta tässä kyselyssä oli ehdottomasti kyselyn toteuttamistapa. Saimme käsiimme ikään kuin peliohjaimet ja kyselyn kysymykset tulivat luokan eteen taululle. Siitä sitten saimme ohjaimesta väriä valitsemalla valita sopivimman vaihtoehdon annetuista vaihtoehdoista. 

Kurssipäivä päättyi maanantaina vielä Vallettan kiertoajeluun, joka sisältyi kurssimaksuun. Pikkubussi kuljetti meidät noin puolen tunnin kierroksen Vallettan vanhassa keskustassa.  

Tiistain kurssipäivä alkoikin sitten täydellä teholla. Nikolaus näytti meille videon kiinalaisesta koululuokasta. Videon luokassa on otettu käyttöön oppilaille pääpannat, joiden avulla opettaja pystyi valvomaan miten hyvin lapset keskittyivät annettuihin tehtäviin oppitunnilla. (Tekoäly kiinalaisessa koulussa Youtube). Videon katsomisen jälkeen meidät jaetiin pienryhmiin ja meille annettiin tehtäväksi löytää hyviä puolia järjestelmän käytöstä. Tehtävä ei ollut erityisen helppo, kun asetelma käännettiin näin päin, sillä video varmasti herättää ennen kaikkea järkytystä eurooppalaisissa. Ryhmätehtävät purettiin yhteisesti keskustellen ja keskustelun jälkeen olikin luontevaa puhua seuraavaksi tekoälyn käytön etiikasta. 
 
Tekoäly on jo nyt väistämätön osa ihmisten arkea, emmekä edes välttämättä aina itse havainnoi käyttävämme tekoälypohjaisia sovelluksia. Tekoäly on oikein käytettynä erittäin tehokas tapa tehdä töitä, opettaa ja oppia, kun asiat tehdään harkiten ja järkevällä tavalla. Mutta suunnittelemattomasti toteutettuna tekoälyn käyttö voi luoda aika erikoisiakin skenaarioita. Varsinkin kouluympäristössä riskinä on, että päädytään kierteeseen, jossa opettaja laatii koulutehtävät tekoälyllä, opiskelijat käyttävät vastaamisessa tekoälyä ja kaiken huipentaa se, että opettaja myös tarkistaa vastukset tekoälysovelluksella. Tämän vuoksi on tärkeää, että luodaan strategiat tekoälyn käyttöön. 
 
Saimme myös tehtäväksi pohtia mikä on se lisäarvo, jota tuotamme omassa työssämme ja joka työssämme on se osuus, mitä tekoäly ei voi korvata. Itselläni palvelusihteerinä vastaus oli varsin helppo, joskin vähän karu – kun järjestelmät kehittyvät nykyistä paremmiksi, minun panokseni voidaan helposti korvata tekoälyllä. Opettajille tämä kysymys ei ollutkaan niin helppo. Monelle ensimmäinen vastaus oli, että opettajaa ei voida korvata. Mutta kun seuraavaksi katsoimme videon koulusta, jossa opettajana ei olekaan enää ihminen, vaan opetus tapahtuu täysin tekoälyn avulla, epäilyksen siemen istutettiin useampaan mieleen. (Opettajaton luokka UK Youtube).  

Tutkimusten mukaan tekoäly opettajana on erittäin tehokas, sillä se sopeutuu yksilöllisesti jokaisen oppijan omiin tarpeisiin, muuntuu ja mukautuu sen mukaan, missä kukin yksilö tarvitsee lisää tukea. Tekoäly on myös varsin puolueeton opettajana ja vapaa ennakkoluuloista. Ja mikä tekoälyssä on parasta, se ei tarvitse palkkaa, lomia eikä se sairastu tai vaihda työpaikkaa. 

Aloimme keskustella siitä, miten varmasti hyvin moni on huolissaan siitä, miten tekoäly muuttaa yhteiskuntaa ja työelämää. Koska tekoäly ja robotit ovat jo täällä, näiden mullistusten keskellä on opittava elämään. On hyvä suhtautumistapa ottaa asiat haluun, ymmärtää ja oppia elämään uudessa todellisuudessa sen sijaan, että kieltäytyy ottamasta osaa muutokseen. Osa asiantuntijoista on jopa sitä mieltä, että tekoäly ja robotit ovat eniten ihmiskuntaa muuttava tekijä sitten tulen tai sähkön keksimisen. Meidän on ihmiskuntana keksittävä itsemme uudelleen, sillä todennäköisesti tulevaisuudessa ei ole mitään työtä, jota ei tekoälyllä varustettu robotti tekisi tehokkaammin, halvemmalla ja luotettavammin kun ihminen. 

Tässä kohtaa tunnelma luokassa oli jo aika ankea. Nikolaus yritti keventää tunnelmaa näyttämällä meille pari videota. Ensimmäinen oli jokseenkin hyvä esimerkki siitä, millä tavoin kukin meistä voi edistää uusien ideoiden juurruttamista omassa työyhteisössä. Oheinen video kannattaakin katsoa ja pohtia onko työelämässä johtaja, ensimmäinen seuraaja vai vasta se, joka astuu mukaan vasta kun on nolompaa jättäytyä pois. Ensimmäisen seuraajan esimerkki (Youtube). Loppukevennyksenä tiistaina katsoimme vuoden takaisen The Daily shown sketsin tekoälystä, joka tiivistää huumorin keinoin päivän teeman. Jon Stewart On The False Promises of AI | The Daily Show (Youtube video). 

Saimme kurssin järjestäjältä pääsyliput neljään museoon, joihin jokainen kävi tutustumassa omien aikataulujensa mukaan. Kävin tiistaina tutustumassa näistä kahteen. Ensin kiersin Maltan Suurmestarin palatsin, joka toimii nykyisin Maltan presidentin virallisena asuntona sekä museona. Palatsikokonaisuus on rakennettu vuosien 1500-1700 välisenä aikana ja on alun perin rakennettu Johanniittien ritarikunnan suurmestarin palatsiksi aikana, jolloin ritarikunta hallitsi Maltan saaria (1530-1768). Palatsi avattiin mittavien kunnostusten jälkeen tammikuussa 2024 yleisölle. Palatsissa oli muun muassa varsin vaikuttava kokoelma haarniskoja, miekkoja ja muita vanhoja aseita. Suurmestarin palatsin jälkeen kiersin vielä MUŻA – The National Community Art Museumin, jossa on koottuna maltalaista taidetta keskiajalta nykypäivään.  

Vasta saneerattu suurmestarin palatsin käytävä

Keskiviikkona keskityimme erilaisiin tekoälytyökaluihin, joista harmittavasti iso osa on nykyisin maksumuurien takana, vaikka ne ovat alkujaan olleetkin maksuttomia. Tilanne elää melko vahdilla, sillä muutamakin edellisen kerran kurssilla esitelty maksuton työkalu olikin muuttunut parin viikon aikana maksulliseksi.  

Olennaista tekoälyosaamisessa on tietää mikä työkalu soveltuu parhaiten mihinkin tarkoitukseen. ChatGPT, Copilot ja Gemini ovat ne ehkä parhaiten tunnetut tekoälysovellukset, mutta ne ovat vain pieni osa siitä, mitä kaikkea on tarjolla. Haasteena käyttäjälle on, että kehitys näissä on ihan hillittömän nopeaa, joten se mikä toimi eilen, ei ehkä enää tänään toimikaan, ainakaan samalla tavoin. 

Tässä alla ihan muutama esimerkki käyttökelpoisista ja ainakin ehkä omaa työtä helpottavista tekoälysovelluksesta, jota kurssillamme esiteltiin: 

PerPlexity ai ”Google steroideilla”, joka antaa hakutuloksen lisäksi linkit lähdedataan, josta tekoäly on koostanut vastauksensa. Hyvä työkalu esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden väliseen vertailuun tai laajaan aiheenmukaiseen tiedonhakuun. 

NotebookLM:n avulla käyttäjä voi itse ladata jopa 50 lähdettä yhteen paikkaan ja NotebookLM laatii niiden perusteella tietokannan, jota voi erilaisin työkaluin lähteä tiivistämään oppimistarkoituksissa. Ladatut dokumentit voivat olla niin avoimen verkon lähteitä, mutta voit hyödyntää myös omia dokumentteja. Työkalu sopii hyvin siis laajojen kokonaisuuksien opiskeluun rajatusta materiaalista ja käyttäjä voi siis itse valita millä tavoin tätä tietomäärää opiskelee. Halutessaan NotebookLMn avulla käyttäjä voi laatia materiaalista vaikka podcastin tai halutessaan myös osallistua keskusteluun. 

Julius.ai isojen datamäärien käsittelyyn, mm. tilastojen laadintaan. Datan pystyy noutamaan joko avoimesta verkosta tai lataamaan palveluun omista tiedostoista. 

Keskiviikon lopuksi meille näytettiin video A Message from Ella, joka antoi meille pienen ravistelun siitä miten iso vastuu meillä jokaisella on digitaalisen turvallisuuden varmistamisessa. Videolla näytetään esimerkkejä siitä, mitä rikollinen mieli voi saada aikaan yhden ainoan sosiaaliseen mediaan ladatun kuvan pohjalta. Omien ja erityisesti lasten kuvien ja äänen lataaminen sosiaaliseen mediaan on paljon isompi riski, mitä moni välttämättä tulee ajatelleeksi. 

Keskiviikon päätteeksi lähdimme yhteiskuljetuksella Mdinan kaupunkiin. Mdina on Maltan entinen pääkaupunki ja yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Mdinan kalkkikiviset rakennukset ja kapeat kujat olivat tunnelmallisia ja ihanan rauhallisia, kunhan malttoi kuljeskella vähän kauemmas pääkadulta. Mdinan lähellä oli myös vanhoja katakombeja, jonne meille oli tarjottuna ilmainen sisäänpääsy. Tämä ei ehkä ahtaanpaikankammoiselle ollut ihan paras mahdollinen tutustumiskohde, ahtauden ja ihmismäärän lisäksi luolissa oli hillittömän kuumaa ja kosteaa.  

Mdinan katukuvaa

Torstaina ryhmämme jakautui kahteen, toinen ryhmä mietti turvallista ja lainsäädännön mukaista tekoälyn implementaatiota, adaptiota ja muita AI:n käyttöönottovaiheen kysymyksiä omissa organisaatioissaan. Oma ryhmäni taas pääsi käytännössä testaamaan erilaisia työkaluja ohjaajan kanssa. Laadimme muun muoassa yhdessä työkalun, minkä avulla opiskelijaa voi ohjata haastavien hakemuslomakkeiden täyttämisessä tekoälyavusteisesti. Lisäksi teimme muutamia pieniä pelejä. Päivän ehdottomasti hauskin osuus oli, kun loimme itse musiikkia Suna sovelluksen avulla. Kappaleiden sanat voi kirjoittaa itse, tai antaa sovellukselle aiheen. Tämän jälkeen käyttäjä valitsee musiikkilajin annetuista vaihtoehdoista ja näin meistä jokainen voi muuttua hetkessä musiikin tekijäksi. 

Työpajan lopuksi meille heitettiin haaste, jossa meidän piti erottaa uutisfilmeistä tekoälyllä tehdyt videot oikeista. Ensin alkuun tehtävä oli helppo, mutta videon edetessä vaikeus taso kasvoi. Lopulta kouluttajakaan ei pystynyt enää ihan varmaksi sanomaan, oliko videoklippi aito vai ei (hän ei ollut itse koostanut videota). Pieniä merkkejä kuvien ja videon aitoudesta on vielä mahdollista erottaa, mutta tässäkin teknologia menee niin valtavaa vauhtia eteenpäin, että pian väärennetyn kuvamateriaalin erottaminen aidosta menee käytännössä mahdottomaksi. 
 
Torstaina kävin omatoimisesti tutustumassa St Paulin katedraaliin, jonka lattia on täynnä marmorikivestä tehtyjä hautamonumentteja ja katto koristeltu pienintä nurkkaa myöten maalauksin ja kultakoristein. Kävijöitä varten oli laadittu todella hyvä audio-opastus, ja sen ansiosta minulla menikin aika pitkä aika kirkossa kiertelyyn.  

St. Paulin katedraalin pääalttari

Perjantaina olimme taas kaikki koolla yhtenä ryhmänä. Päivän teemana oli tekoälytyökalujen turvallinen käyttö tavoilla, joka hyödyttää työn tekemistä, muttei vaaranna tietosuojaa. Haasteena usein on se, miten tunnistaa tietosuojan kannalta turvallinen ja ei turvallinen sovellus toisistaan. Tätä pohtiessa on hyvä pitää mielessä, että lähes kaikki työkalut ovat Euroopan ulkopuolisessa omistuksessa, eivätkä näin ollen tue eurooppalaista GDPR säädöstä. Tärkeää on tunnistaa tekoälyn käytön riskit ja varmistaa se, että prosessit ja data suojataan tarpeeksi hyvin ilman, että tieto pääsee väärinkäytön kohteeksi.  

Koulujen johdolla on tärkeä rooli opettajien kouluttamisessa tekoälyn tietoturvalliseen käyttöön. Varsinkin jos työskennellään alaikäisten kanssa, on syytä olla erityisen varovainen. Tallennettu data ei missään tapauksessa saa olla jäljitettävissä yksittäiseen lapseen. Erityisesti on hyvä pitää mielessä, että jo pelkkä ääni on korkean riskiluokan dataa, joten oppilaita ei voi päästää vastaamaan suullisesti annettuihin tehtäviin, vaikka lasta ei muutoin sovelluksessa yksilöitäisikään. 
 
Tietoturvallisiakin vaihtoehtoja opettajan työtä keventämään on olemassa ja on parempi maksaa hyvästä työkalusta ja kannustaa niiden käyttöön, kun ottaa riski, että riskialttiita sovelluksia käytetään tiedon puutteen takia tai salaa. Tässä kohtaa keskusteltiin pitkään siitä, mistä työnantajan kannattaa maksaa, ehkä lisenssi, jolla säästää opettajan työaikaa muuhun työhön, kun yksittäisten harjoitustehtävien laadintaan tunteja kuukaudessa, voi olla parempi, kun tehdä asiat ”ilmaiseksi”? Onko työajan säästö ja stressin keventäminen myös rahan säästöä isossa kuvassa? 

Tekoälyälykkyys on tämän päivän kansalaistaito ja koulumaailmassa on erityisen tärkeää suojata lasten dataa. Tulevaisuuden osalta on täysin mahdotonta sanoa, miten mitäkin tietoja voidaan käyttää väärin. Asiat voivat mennä todella pieleen todella helposti. Lapset ja nuoret ovat huomattavasti edellä meitä aikuisia, mitä tekoälyyn tulee, joten on sinisilmäistä uskoa, että loputtomiin opettaja erottaa tekoälyn laatimat vastaukset aidoista. Tekoälyllä voi jo nyt melko helposti luoda tekstiä, joka sisältää pieniä asia- ja kirjoitusvirheitä jopa käyttäjän omaa tyyliä imitoiden. 

Perjantaina lähdimme koko kurssiporukan kanssa yhdessä syömään läheiseen ravintolaan ja otimme vielä yhteiskuvan ennen kuin ryhmämme hajaantui omiin illanviettoihinsa. Itse kävin perjantaina tutustumassa Maltan arkeologiseen museoon, joka toimikin hyvänä alustuksena lauantain Gozon retkelle. Kurssin hintaan kuului nimittäin vielä lauantaille lauttaliput Gozon saarelle, jossa vietin koko päivän ajellen pitkin saarta Hop-on-Hop-off bussilla, tutustuin muinaisen temppelirakennuksen raunioihin, pölähdin keskelle auto-onnettomuutta ja maltalaisia hautajaisia ja turisin italialaisten turistien kanssa omalla hyvin kökköisellä pelkän Duolingon avulla opitulla italiallani. 

Kurssilaiset yhteiskuvassa

Kaikkinensa viikko oli todella antoisa ja matka kaikkinensa oikein onnistunut. Itse kurssi oli todella silmiä avaava ja opin paljon pieniä käytännön kikkoja, joita jo nyt voin hyödyntää helpottaakseni omaa työtäni (myös tämän tekstin laadinnassa on käytetty tekoälyä). Malta kurssikohteena oli mukavan pieni, iltapäivisin ja iltaisin ehti tutustua hyvin saareen ja aktiviteettimahdollisuuksia oli tarjolla yllin kyllin, aika ei tosiaankaan tullut pitkäksi. Lisäksi Valletta oli turvallisen tuntuinen myös iltahämärässä yksin kuljeskellessa ja englannilla pärjää Maltalla erinomaisesti. Olen erittäin iloinen siitä, että uskalsin ottaa riskin ja lähteä yksin Erasmus+ kurssille ja jos vain uusi kiinnostava kurssi löytyy ja rahoitus järjestyy, niin lähden varmasti vielä uudelleenkin! 

Maltan saari Gozolta katsottuna

Teksti ja kuvat: Riikka Saharinen

Positiivisen ajattelun kurssi Firenzessä 6.4.-13.4.2025

Firenze illankajossa

Matkani alkoi sunnuntaiaamun herätyksellä epäinhimilliseen aikaan puoli kahdelta yöllä. Olin muutaman tunnin jopa nukkunut matkakuumeen poltteesta huolimatta. Amsterdamissa koneen vaihto sujui joutuisasti, ja hetken kuluttua laskeuduimmekin Firenzen lentokentälle. Yhteydet Firenzessä ovat loistavat: hotellilta ajaa raitiovainu keskustaan noin kymmenen minuutin välein ja lipun hinta on kohtuullinen 1,70 €.

Hotelli Aurumin huone tuotti pettymyksen varustelutasollaan ja pienuudellaan, mutta itsepä hotellin valitsin. Illan vietin koluten Firenzen sokkeloisia kujia nauttien aurinkoisesta säästä ja ihaillen vanhoja rakennuksia ja kaikkialla vastaan tulevia patsaita.

Maanantaiaamuna suuntasin odottavin mielin kohti Europass Teacher Academyn tiloja 1830-luvulta peräisin olevassa, jo nuhjaantuneessa Palazzo Gallettissa. Paikalle oli kerääntynyt 14 kurssilaista ja eloisa brasilialais-italialainen opettajamme Roberta Begliomini. Ensimmäinen tehtävämme oli esittäytyä muille. Osoittautui että olin ainoa pohjoismainen saksalaisten (5), ranskalaisten (4), espanjalaisten (2) ja portugalilaisten (2) joukossa. Kaikki muut myös työskentelivät kouluissa.   

Roberta oli hauska ja avoin ihminen, jonka ote opetukseen oli keskusteleva ja kannustava. Hänen opetusmenetelmässään yhteisten pohdintojen ja parityöskentelyn lisäksi käytettiin lämmittelytehtäviä ja energisoijia eli herättelyä tekemällä pieniä liikunnallisia harjoitteita. Parikseni osui aluksi portugalilainen Ana, jonka lempeän olemuksen varassa oli turvallista paneutua tehtäviin.

Kurssin aluksi keräsimme miellekartan positiivisesta psykologiasta ja opetuksesta. Löytämiemme sanojen joukkoon Roberta lisäsi vielä kunnioituksen. Määritelmällisesti positiivinen psykologia tieteellisenä lähestymistapana tutkii ihmisen ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä keskittyen vahvuuksiin ja rakentaen hyvää sen sijaan, että korjaisi pahaa.

Roberta esitteli meille sivuston therapistaid.com, josta löytyy terapeuttien käyttöön suunniteltuja välineitä, joita voi käyttää myös arkielämässä. Seuraavaksi tutustuimme PERMA-malliin, joka muodostuu sanoista Positive Emotions, Engagement, Relationships, Meaning ja Accompishment. Näistä itseäni kiinnosti etenkin kohta merkitys, jossa kannustettiin elämään omien arvojen mukaista elämää, ymmärtämään oma roolinsa maailmassa ja positiivisen vaikutuksen jättäminen muihin. Suomalaiselle hyvä muistutus oli osuus, jossa kannustettiin asettamaan tavoitteita, edistymään saavutuksissaan ja juhlimaan pieniä ja suuria menestymisiä. 

Olin ennen matkaa ollut huolissani siitä, miten tylsää olisi joka päivä syödä yksin, mutta vielä mitä: heti ensimmäiselle, herkulliselle italialaislounaalle lähdimme kuuden hengen saksalais-ranskalais-suomalais-portugalilaisessa seurueessa.

Kokopäiväinen keskustelu englanniksi oli ensimmäisenä päivänä paitsi innostavaa myös uuvuttavaa jatkuvan mielessä tapahtuvan käännöstyön vuoksi. Lounaan jälkeen tarpeen olikin rauhoittumishetki yksin hotellissa. Illalla suunnistin kohti Ponte Vecchiota, keskiaikaista siltaa, joka ihmeen kaupalla löytyikin sokkeloisten kujien takaa. Ylitin Arno-joen ja kiipesin puistoon, josta oli upea näköala Firenzen historialliseen keskustaan. Huolimatta siitä, että liikkeellä oli tuhansia ihmisiä, törmäsin puistossa kurssilaiseemme.

Tiistaiaamun avaus oli fiiliskierros eli valitsimme omia tunnelmiamme kuvaavan kuvan erilaisten ilmeikkäiden lampaiden kuvista. Edellisen päivän PERMA-malliin lisäsimme tekijän H eli terveyden.  

Keskustelimme myös negatiivisesta sisäisestä puheesta. Mielenkiintoinen oli ajatus, että keskittymisemme negatiiviseen voi olla evoluution kannalta tärkeiden selvitymisvaistojen aiheuttamaa. Tiedotusvälineet osaltaan lisäävät negatiivisuuteen keskittymistä uutisoinnillaan. Sosiaalinen media taas saa meidät vertaamaan elämäämme muihin. Suomalaiselle kiinnostavaa pohdintaa oli se, kehittyykö historiallisesti kovia kokenut kansakunta muita pessimistisemmäksi.

Kirjoitimme lapuille kiitollisuudenaiheitamme ja teimme niistä luokan eteen kiitollisuustaulun, joka sai olla paikoillaan koko kurssin ajan. Tutustuimme syvemmin resilienssin käsitteeseen, jossa keskeistä on se, millaisia tulkintoja teemme vaikeuksistamme ja ongelmistamme ja millaisia reaktioita ja toimintaa tulkintamme saavat aikaan. Teimme myös pienen mindfulness-harjoitteen.

Kurssin jälkeen suuntasimme myöhäiselle lounaalle pienemmässä, kolmen hengen seurueessa. Keskustelu oli keskieurooppalaisen henkevää ja polveilevaa, kun pohdimme taidetta, työtä, feminismiä ja politiikkaa. Olin hieman huolissani muiden sujuvasta kyvystä kuvailla tuntemuksiaan ja ajatuksiaan tasaisesti soljuvilla englanninkielisillä lauseilla, kunnes kuulin, että kumpikin lounaskumppanini oli koulutukseltaan englannin kielen opettaja.  

Keskiviikon kurssipäivän teema oli positiivinen kommunikaatio, visuaalinen ja verbaalinen kommunikaatio sekä vakuuttava kommunikaatio. Aamupäivällä puhuimme huumorin merkityksestä työssä. Siitä kotiin viemisinä voisi olla erilaisten leikillisten tiimihaasteiden ja luovien tehtävien käyttäminen työilmapiirin vahvistamisessa. Pääsin opettamaan muita laskemaan suomeksi viiteen ringissä seisten ja rytmissä käsiämme heilutellen. Tehtävän ideana oli tehdä muista, eurooppalaisia valtakieliä puhuvista kielellisiä noviiseja ja luoda ymmärrystä uutta kieltä vasta opettelevia kohtaan. Opimme vakuuttavasta kommunikaatiosta, että siinä puhuja puolustaa omia tarpeitaan ja tunteitaan, mutta myös kuuntelee ja kunnioittaa toisen tarpeita.

Kurssipäivän päätteeksi kävimme tutustumassa Biblioteca delle Oblateen eli öylätin kirjastoon (entisessä luostarissa) ja joimme kahvit sen terassilla. Lounaan jälkeen jatkoin Galleria dell’Accademiaan katsomaan Davidin patsasta ja Michenangelon kesken jääneitä, yhä kiveen vangituksi jääneitä hahmoja. Olin varannut englanninkielisen opastetun kierroksen, jonka nimi oli Skip the line with Elvis, mikä herätti mielikuvia joukosta amerikkalaisturisteja seuraamassa Elvis-imitaattoria kulttuuriaarteiden keskellä, mutta onneksi vain amerikkalaisten joukko piti paikkansa. Elvis osoittautui hyvin ammattitaitoiseksi oppaaksi ja David juuri niin kauniiksi kuin kuvista voi päätellä – kokonsa vuoksi vain vaikuttavammaksi.  

Illaksi olimme sopineen kurssilaisten kanssa tapaamisen Move On-ravintolassa Il Duomon aukiolla. Move On oli levykauppa ja ravintola, jossa levyhyllyjä oli sijoiteltu ravintolan seinämille ja musiikkiostoksilla olijat kuljeskelivat ravintolaseurueiden joukossa.

Alkupalapöytä

Torstaina tutkimme havaintojemme rajoja yrittämällä sanoin kuvailla tarkkaan erilaisia kuvia. Meille näytettiin aitona tekoälyn luoma kuva miehestä tupakoimassa hampurilaisravintolan pöydässä ja kysyttiin mitä näemme. Havaintojamme kertoessamme oivalsimme, miten helposti olimme siirtyneet puhumaan tulkinnoistamme, emme siitä, mitä todella näimme.

Aktiivisen kuuntelun merkitystä kokeilimme kertomalla parillemme jonkin meille tärkeän asian ilman että hän sai reagoida puheeseemme mitenkään. Harjoitus tuntui niin kamalalta, että se sai lupaamaan kiinnittävänsä jatkossa parempaa huomiota aktiiviseen kuunteluun.

Isolla porukalla syödyn myöhäisen lounaan jälkeen lähdin tutustumaan Basilica di Santa Croceen. Kirkko oli paitsi viehättävä, myös todellinen elämys historian ystävälle: sieltä löytyivät sekä Michelangelon, Macciavellin että Galileo Galilein haudat! Kirkon jälkeen lähdin tutustumaan kunnolla Oblaten kirjastoon. Vaikka itse paikka entisenä luostarina oli pylväskäytävineen ja muurin ympäröimine pihoineen juhlallinen, kirjastona sen suurin anti oli pohjoismaisten kirjastojen toiminnan arvon muistaminen. Lastenosastolta löysin puheliaan ja ystävällisen virkailijan. Opin muun muassa, että Italiassakin kirjastoalan palkat ovat suhteessa koulutukseen matalat.

Ilmestys

Viimeisenä kurssipäivänä, perjantaina puhuimme positiivisista tiloista sekä sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Ulkoista motivaatiotahan ovat esimerkiksi palkka ja asema, sisäistä vaikkapa työn tuoma tyydytys.  

Todistustenjakoseremonian jälkeen suuntasimme viininmaistelutilaisuuteen. Turistibussi kuljetti meitä pitkin Toscanan kumpuilevaa, keväisen vehreää maaseutua. Ensimmäisellä viinitilalla Poggio ai Laghissa maistelimme viinien lisäksi tilan tuotteisiin kuuluvia balsamicoja. Cantune 2 Super Tuscans -tilalla tunnelma oli virallisempi ja viinit kalliimpia. Paluumatkalla viini oli tehnyt tehtävänsä ja englannin kielen käyttöä ujostelleetkin osallistuivat innokkaasti keskusteluun. Kurssikavereista eroaminen rautatieasemalla oli haikeaa, vaikka meille jäi whatsapp-ryhmä ja kyläilykutsuja puolin ja toisin.

Koko kurssi koolla

Lauantaina tutustuin jo aamupäivällä mahtavaan tuomikirkkoon, Il Duomoon. Sisälle kiemurtelivat joka päivä valtavat jonot pitkin piazzaa, joten lippujen ostaminen etukäteen oli välttämättömyys. Il Duomon sisällä olevan suuren, koristeellisen kellon logiikkaa en olisi äkkiä oivaltanut ilman apua. Kello oli jaettu 24: ään tuntiin, se kulki vastapäivään ja numerot kasvoivat vastapäivään. Oppaan mukaan viisarin osoittama luku vähennetään 24:stä ja näin saadaan tuntimäärä seuraavaan auringonlaskuun. Kirkon valtavan kupolin freskot olivat niin eläviä, että tuntui kuin hahmot kiipeäisivät alas kupolista.

Erilainen kello

Monista positiivisen psykologian havainnoista tiesi ennestään jotakin, mutta kurssin taika oli saada ajattelemaan vakavammin aiheita ja pohtimaan, miten niitä soveltaa. Syvällinen keskustelu haastoi sekä englannin kielen taitoa että omaa ajattelua. Kurssilla onnistuttiin luomaan turvallinen tila, jossa ajatusten esittäminen oli mutkatonta. Mikä sitten oli parasta kurssilla? Ihmiset, keskustelut, oppiminen, kaupunki, ruoka, lämpö – aivan kaikki. Suosittelen!

Teksti ja kuvat: Laila Uusitalo

Erasmus+ kielikurssi Dublinissa 21.-26.10.2024 

Kielikurssimme alkoi virallisesti maanantaina 21.10. Europass Teacher Academyn Irlannin toimipisteellä. Edellisen päivän Ashley-myrskyn vuoksi kaikki kurssilaiset eivät päässeet aloittamaan samana päivänä, mutta onneksi me tulimme Dubliniin jo lauantaina. Meitä kurssilaisia oli yhteensä yksitoista. Muut osallistujat olivat Virosta, Ranskasta ja Espanjasta. Opettajanamme toimi hurmaava Gillian Cooke. 

Ensimmäisenä kurssipäivänä tutustuimme toisiimme tutustumisleikkien avulla ja pääsimme jo heti alkuun harjoittelemaan keskustelemista englanniksi. Harjoitus oli rakennettu niin, että pääsimme keskustelemaan kaksin jokaisen kurssilaisen kanssa. Meille suomalaisille tällainen small talk –harjoitus tuli tarpeeseen.  

Toisessa harjoituksessa jokainen piirsi oman kielikarttansa, jonka jälkeen keskusteltiin jokaisen omasta kielisuhteesta pienryhmissä.  

Maanantai-iltapäivä vietettiin yhdessä kaikkien toimipisteessä opiskelevien kanssa European Food Market –tapahtumassa. Jokaisella maalla oli oma pöytä, johon oli tuotu osallistujien kotimaan herkkuja. Onneksemme paikalla oli myös muita suomalaisia, vaikka pöytämme ei notkunutkaan herkuista kuten esimerkiksi ranskalaisilla. Meidän pöydästämme löytyi mm. ruissipsejä, suklaata, salmiakki, kettukarkkeja ja pullaa.  

Suomalaisten herkkupöytä

Illalla kävimme omatoimisesti Dublinin kaupunginkirjastossa, joka on Valkeakosken kirjaston tapaan ostoskeskuskirjasto. Kiinnitimme huomiota siihen, miten ukrainalaisille lapsille oli oma pisteensä, josta löytyi sarjakuvamuotoinen kirjastonkäytön ohje ja ukrainankielinen kirjavalikoima. Toinen, johon aivan erityisesti kiinnitimme huomiota, oli Sensory Cubbie eli tila, jossa esimerkiksi aistiyliherkkyydestä kärsivä lapsi voi rauhoittua äänen ja videokuvan avulla. 

Sensory Cubbie

Toinen kurssipäivämme alkoi vauhdikkaasti running dictation –harjoituksella, jossa pareittain kopioitiin pilkun tarkasti teksti, joka oli teipattu koulun käytävän seinään. Toinen parista juoksi lukemaan tekstiä ja varmisti oikeinkirjoituksen. Toisen tehtävänä oli kirjoittaa saneltu teksti paperille. Juoksija ei saanut käyttää apuvälineitä. Tehtävän tarkoituksena oli harjoitella huolellista ääntämistä ja oikeinkirjoitusta. Paria vaihdettiin tekstin puolivälissä, jotta molemmat pääsivät juoksemaan. Improvisaatioharjoituksena myös näyttelimme tarinan. 

Espanjalainen Raquel nojailee seinään running dictation –harjoituksen aikana.

Tiistaipäivä jatkui sananlaskujen parissa. Ensin kerättiin sananlaskuja, keskusteltiin niiden merkityksestä, jonka jälkeen kirjoitettiin ja kuvitettiin tarina sananlaskun pohjalta. Me kirjoitimme uuden version sadusta Kettu ja Korppi. Päivä päättyi pihalle hurling-harjoituksiin. Hurling on irlantilainen joukkuepallopeli, jota pelataan mailoilla. Pelissä lyödään ja kuljetetaan tennispallon kokoista palloa etäisesti pitsalapiota muistuttavan mailan avulla. 

Minnan tyylinäyte hurlingissa 

Loppupäivän vietimme kasvitieteellisessä puutarhassa sekä Glasnevin valtavan kokoisella hautausmaalla (124 ha), johon on haudattu n. 1.5 miljoonaa ihmistä. Loppuillan tutustuimme paikalliseen pubikulttuuriin The Gravediggers –nimisessä pubissa, joka sijaitsi, kuten nimestäkin voi päätellä, välittömästi hautausmaan portin pielessä. Meidät otettiin siellä sydämellisesti vastaan, vaikka irlantilaisten ystävällisyys oli joka paikassa muutoinkin mieltä lämmittävää.  

Keskiviikkona vietimme koko kurssipäivän EPIC-museossa, joka esitteli irlantilaisten maastamuuttoa (EPIC=Every Person Is Connected) ja teimme opettajan antamia tehtäviä. Museo esitteli laajasti mm. irlantilaista kulttuuria niin kirjallisuuden, musiikin, tanssin ja urheilun saralta sekä irlantilaisten saavutuksia tieteentekijöinä. Toisaalta käsiteltiin myös kertomuksia siitä, miksi Irlannista on lähdetty tai jouduttu lähtemään. Museokäyntiä varten saimme tehtävän, jossa pohdimme maastamuuton ja pakolaisuuden yhtäläisyyksiä ja eroja oman kotimaamme ja Irlannin välillä. 

Omatoimisiin kulttuuririentoihimme kuului keskiviikkona käynti Chester Beatty –museossa ja St. Patrikin katedraalissa.  

Ryhmäkuva Epic-museon edessä 

Koulupäivä alkoi torstaina sananselityspeleillä, ensin koko porukalla, sitten pienryhmissä. Sananselityksistä jatkettiin prepositioharjoituksiin eli saatiin tiukka paketti kielioppia. Loppupäivä keskityttiin ääntämisharjoituksiin. Erityisesti keskityttiin hankalaan th-äänteeseen. Koulupäivän jälkeen tutustuttiin museoon nimeltä National Museum of Archeology, jossa olikin paljon nähtävää, mm. muumioita niin Irlannin soista kuin Egyptin pyramideistakin. 

Ryhmätyöskentelyä luokassa 

Perjantaina koulupäivä alkoi varsin haastavalla aikamuotorunolla. Hiki otsalla saatiin aikaan runo englannin opiskelusta Dublinissa. Keskustelimme myös Epic-museokäyntiin liittyvistä tehtävistä, erityisesti naisten ja vähemmistöryhmien asemasta eri puolilla Eurooppaa. Lopuksi kasattiin tarinoita –ed-päätteisten verbien ääntämisestä. Tosin homma jäi hieman kesken, koska osalle tuli kiire lähteä iltapäivän kiertoajelulle. Lopuksi jaettiin osallistumistodistukset, otettiin viimeiset yhteiskuvat ja sanottiin heipat. Viikko meni todella nopeasti! Perjantai-iltapäivänä tutustuimme Irlannin vanhimpaan yleiseen kirjastoon (Marsh’s Library, perustettu 1707). Tunnelmallisen kirjaston vanhimmat kirjat ovat 1200-luvulta, ja uusimmatkin kokoelman teokset 1800-luvulta, mutta aineistoa voi kuitenkin edelleen myös käyttää tutkimustarkoituksiin.   

Marsh’s Libraryn tunnelmaa

Lauantaina lähdettiin koulun järjestämälle retkelle Dublinin ulkopuolelle. Ensimmäinen matkakohde oli Glendalough, pieni laakso vuorten puristuksissa. Laaksossa oli ollut varhaiskeskiajalla munkkiluostari, jonka raunioita oli osittain uudelleen kasattu vanhan hautausmaan keskelle. Vanhimmat säilyneet rakennelmat olivat yli tuhat vuotta vanhoja. Opas kertoi munkkiluostarin historiasta, sekä alueen maantieteestä, laaksossa on pari jääkauden muodostamaa järveä. Eniten taisimme kuitenkin innostua paikalla laiduntaneista lampaista. Retkellä saimme myös kokea kuuluisat Irlannin vesisateet, sillä lauantaina oli ensimmäinen kunnon sadepäivä koko viikon aikana. 

Laaksosta jatkoimme matkaa Hollywoodin kautta Russboroughin kartanoon, jossa söimme ensin lounaan, ja pääsimme tutustumaan kartanon huoneisiin, jotka oli huolella palautettu vanhaan loistoonsa. Kartanon salit olivat täynnä taideaarteita, joita oli kerätty kartanon viimeisten asukkaiden toimesta ja välillä haalittu takaisin kartanossa piipahtaneiden pitkäkyntisten hallusta. Retken jälkeen oli enää jäljellä matkan tylsin osuus, eli pakkaaminen ja kotimatka.  
 
Matka oli kaikkiaan erittäin onnistunut, meillä oli todella kivaa niin kurssilla kun kurssin ulkopuolellakin. Näimme ja koimme valtavasti, treenasimme kielitaitoamme niin luokassa kun luokan ulkopuolellakin. Irlanti todella antoi meille parastaan!  

Todistukset kädessä on helppo hymyillä 

Teksti ja kuvat: Minna Edgren ja Riikka Saharinen