Johanna Esittävä taide, Opiskelijaliikkuvuus, Teatteri

Teatterilaiset Riogordossa ja Malagassa 23.-27.4.2025

Keväisenä keskiviikkoehtoona suuntasi joukko Valkeakosken teatterin väkeä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, suuntana Espanja, Malaga ja tarkemmin ottaen piskuinen Riogordon kylä.

Matkaan lähti taitava ja erittäin musikaalinen ryhmä teatterimme harrastajanäyttelijöitä: Marika ja Mauri Järvinen, Reeta Tenhola, Johanna Jokinen, Harri Salminen ja runonlausunnan taitaja Merja Vaittinen. Teatterin vakihenkilökunnasta ryhmää olivat ohjaamassa teatterinjohtaja Minna Kangas sekä teatterisihteeri Anne Kauppila. Olimme nimittäin valmistaneet ohjelmaa esitettäväksi: moniäänisiä lauluja suomeksi, englanniksi ja espanjaksi, sekä runotekstejä, jotka yhdessä muodostivat löyhän draamallisen kokonaisuuden.

Malagan lentokentältä otimme tilataksin kohti Riogordoa. Onneksi isäntämme kulttuuriyhdistys Augmentersistä olivat meitä vastassa, sillä taksikuskikaan ei löytänyt majapaikkamme osoitetta, vaikkakin se oli aivan kylän keskustan ytimessä, kaupungintaloa vastapäätä. Majoittauduimme Augmentersin tiloihin Plaza-taloon, josta löytyi alimmasta kerroksesta isompi tila, joka tulisi toimimaan esiintymispaikkanamme. Ylemmistä kerroksista löytyi makuutilat meille kahdeksalle matkaajalle. Tämä oli mainio, yhteisöllinen ratkaisu ja kaiken lisäksi viihtyisä!

Isäntämme kertoivat meille Augmentersin toiminnasta sekä talon historiasta.
Pienessä olohuoneessa onnistuivat myös illan esityksen harjoitukset.

Torstai oli toimintaa täynnä. Aamusella naapurikahviossa nautitun aamupalan jälkeen oli Plaza-talossa keskustelutilaisuus, jossa kulttuuriyhdistys Augmentersin keskushahmot Kristian Kaarna ja Markus Aho kertoivat Augmentersin tarinan sekä sen toiminnasta ja projekteista. Keskustelimme ja jaoimme kokemuksia kansallisesta ja kansainvälisestä kulttuuriyhteistyöstä. Keskustelun jälkeen lähdimme tapamaan Riogordon kaupungin edustajia kaupungintalolle, missä apulaispormestari Sagrario Molina García otti meidät vastaan. Saimme kuulla kulttuuritoiminnasta Riogordon kaupungissa ja Malagan maakunnassa. Esitimme lauluesityksen kaupungintalon väelle ja vaihdoimme lahjoja. Saimme kaikki kauniit pullot paikallista, mainiota oliiviöljyä.

Harri Salminen esitti espanjaksi laulun Tres Palabras.

Ennen lounasta vierailimme vielä Museo Municipal de Bellas Artesissa  ja Museo Etnográfico de Riogordossa. Etnografisessa museossa oli näytillä mielenkiintoista aineistoa oliiviöljyn valmistamisen historiasta, sekä Riogordon kuuluisasta pääsiäisenajan kärsimysnäytelmästä El Pasosta.

El Paso on Riogordossa valtava tapahtuma, johon lähestulkoon koko kylä osallistuu tavalla tai toisella. Tapahtumalla on pitkät perinteet ja sitä tullaan katsomaan sankoin joukoin ympäri Malagan maakuntaa ja kauempaakin. Harmitti, kun emme päässet näkemään ja kokemaan sitä, mutta mieleen jäi kytemään ajatus: ehkä vielä kerran…

Pienen siestan jälkeen aloitimme kenraaliharjoitukset illan esitystä varten. Hioimme asemointia, kulkuja ja näyttämöllisiä toimintoja, avasimme ääntä ja treenasimme vielä kaikkia biisejä ja runotekstejä. Kuuden aikaan tupa oli täynnä. Isäntämme tarjoilivat espanjalaisen tavan mukaan katsojille cavaa, tilan täytti nauru ja iloinen puheen porina. Esitys meni mainiosti ja oli mukavaa huomata viimeisen kappaleen, (Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle), aikana, että katsojien joukossa oli muutamia suomalaisiakin. Siihen malliin suut tapailivat laulunsanoja ja silmäkulmat olivat kosteina.

Esityksen jälkeen ihmiset jäivät talolle juttelemaan kanssamme. Oli mukavaa vaihtaa kokemuksia. Paikallisten toimijoiden kanssa virisi myös ajatus, että palaisimme Riogordoon ja osallistuisimme El Pasoon.  Saas nähdä.

Perjantain teemana oli luonto ja kestävä kehitys. Heti aamusta meidät noudettiin Cerro de la Sacristia –kukkulalla, missä saimme ihanan aamupalan. Aamupalan jälkeen tutustuimme maaseudulla asumiseen ja toimimiseen. Saimme kuulla oliivin viljelystä ja muista elinkeinoista sekä luonnon monimuotoisuudesta ja tutustuimme paikalliseen kasvistoon. Paikallinen opas kertoi alueen luonnosta ja ekosysteemistä.

Haimme inspiraatiota teatterimme tulevaan Pentti Linkola –näytelmään. Keskustelua ja ajatustenvaihtoa riitti teatterin, luonnon ja kulttuurin yhteydestä.

Illalla illallisen yhteydessä pohdimme oppimaamme ja mietimme miten yhteistyötä voisi jatkaa tulevaisuudessa.

Lauantaina oli jäähyväisten aika. Aamiaisen jälkeen osallistuimme vielä Euroopan kulttuuripääkaupungin 2026 Oulun ja Augmentersin yhteistyönä toteuttamaan hankkeeseen videoimalla valokuvauskilpailun some-materiaalia. (https://oulu2026.eu/kulttuuriohjelma/hymyilevaoulu26-valokuvakilpailu-ilon-hetkista-vahemmistojen-ja-yksinaisten-elamasta-kilpailuun-voi-osallistua-kuka-tahansa/). Sitten oli lähtöhalausten aika ja matkasimme bussilla kohti Malagaa.

Malagassa majoittautumisen ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen päivällistimme historiallisessa kulttuuriravintolassa El Pimpissä. Sieltä suuntasimme Teatro Cervantesiin missä nautimme kuuluisan flamencotanssin uudistajan Israel Galvánin lumoavasta esityksestä La Edad de Oro.

Sunnuntaina ennätimme vielä tutustua Teatro Romano de Málagaan, mikä on laaja historiallinen alue Malagan keskustassa. Se sisältää suhteellisen hyvin säilyneet roomalaisen teatterin rauniot ja kiinnostavan pienen museon, sekä paljon jäänteitä, rakennelmia muinaisesta Malagasta.

Iltapäivällä lähdimme kentälle ja illalla lähti lentomme takaisin Helsinkiin, jossa olimme vasta pikkutunneilla maanantain puolella.

Kaiken kaikkiaan matkamme oli todella onnistunut, monipuolinen ja antoisa. Solmimme uusia tuttavuuksia ja saimme puolin sun toisin jaettua ja kasvatettua ymmärrystä kulttuuriemme eroista ja myös samankaltaisuuksista. Vierailustamme tehtiin myös jutut paikalliseen lehteen ja radiokanavalle. Erasmus+ -ohjelma herätti kiinnostusta ja saimme näin kerrottua siitä hyvinkin laajasti. Kiitokset Erasmus+ hankkeelle, joka mahdollisti tämän opiskelijaliikkuvuuden!

Teksti: Minna Kangas, kuvat: Kristian Kaarna, Markus Aho ja opiskelijaryhmä

Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kieltenopetus, Kulttuurihistoria, Opiskelijaliikkuvuus

Opiskelijoiden kanssa Madridin itsehallintoalueella

Huhtikuun alku oli Madridin seudulla ja etenkin läheisessä vuoristossa sään puolesta vielä epävakainen ja vaihteleva, mutta se ei Erasmus+ – vierailumme mielenkiintoa heikentänyt. Saavuimme maaliskuun viimeisenä sunnuntaina majapaikkaamme San Lorenzossa yömyöhällä. Hotellimme Miranda & Suizo oli ylhäällä vuorilla vajaan tunnin ajomatkan päässä Espanjan pääkaupungista. Kulttuuri- ja opintovierailulle oli lähtenyt Valkeakoskelta kymmenen opiskelijaa Erasmus-tuen turvin.  

Heti maanantaina suuntasimme junalla naapurikaupunkiin Collado-Villalbaan, jossa isäntiemme päämaja sijaitsi. Siellä meidät vastaanotti Escuela Oficial de Idiomas –opisto (EOI), jossa paikallisille on tarjolla runsaasti eri tasoisia vieraiden kielten kursseja. 

 Toiminta on samantyylistä kuin Suomessa kansalaisopistoissa, mutta EOI:n tarjonta rajoittuu englannin, saksan, ranskan ja japanin kieliin. Huhtikuu valikoitui retkemme ajankohdaksi pitkälti sen takia, että toukokuu on opistossa pyhitetty kokeille.  

Maanantain ohjelmaan kuului myös “fiesta” eli juhlat koululla, jossa tapasimme myös useita aiemmin helmikuussa Valkeakoskella vierailleita espanjalaisia Erasmus-opiskelijoita.  

Collado-Villalbassa olimme kahtena päivänä mukana tunneilla, ja meno oli kiitettävän interaktiivista. Espanjalaiset olivat meistä erittäin kiinnostuneita, ja opiskelijamme pääsivät vastaamaan heidän Suomea koskeviin kysymyksiinsä. Kielinä keskusteluissa käytettiin sekä espanjaa että englantia. EOI:lla on myös toinen toimipiste San Lorenzon kaupungissa, ja siellä seurasimme tunteja keskiviikkona. Päivän erikoisuutena oli japanin kurssi, joka on saavuttanut yllättävää suosiota.  

Collado-Villalbaan paikkakuntana tutustuimme laajemmin alkuviikosta paikallisten johdolla. Se on 60 000 asukkaan kaupunki, josta monet käyvät pääkaupungissa töissä. Paikka toimii myös porttina Sierra de Guadarrama- vuoristoon, jossa madridilaiset käyvät viikonloppuisin virkistäytymässä. Lähin laskettelukeskus oli vain 15 kilometrin päässä.

San Lorenzo puolestaan on pienempi (25 000 asukasta) ja huomattavasti historiallisempi ja kuuluisampi, sillä sieltä löytyy yksi Espanjan merkittävimmistä nähtävyyksistä: El Escorialin luostarilinnoitus, jossa vietimme torstaina useita tunteja oppaan tarinoita kuunnellen.  

Sekä Collado-Villalba että San Lorenzo sijaitsevat noin kilometrin korkeudessa, mikä näkyi lämpötiloissa ja vehreydessä – Villalbassa kevät oli selvästi pidemmällä, koska se on San Lorenzoa noin sata metriä alempana.  

Vierailumme sisälsi kiitettävän paljon kulttuurihistoriallista antia ja kosketusta paikallisten opettajien ja oppilaiden kanssa. He kertoivat auliisti omasta arjestaan ja opastivat meitä käytännön kuvioissa. San Lorenzon opettajat kuljettivat meidät autoilla pyynnöstämme esim. Francon mausoleumia katsomaan läheiselle vuorelle.  

Matkan viimeisenä päivänä tutustuimme Madridiin parin EOI:n opettajan kanssa.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo

Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kieltenopetus, Opiskelijaliikkuvuus

Palencia – autenttinen kulttuurielämys

Suora lento toukokuisena sunnuntai-iltana Vantaalta Madridiin, jossa Valkeakoski-opiston opiskelijoita odotti UPSA-yliopistoon kuuluvan Mester-instituutin järjestämä kolmen tunnin bussikuljetus kohti pohjoista Espanjaa. Siinä alkutahdit eksoottiselle viikolle, jonka vietimme Madridista 260 km:n päässä sijaitsevassa keskikoisessa espanjalaisessa kaupungissa Castilla y Leonin autonomiassa.

”Palencia on siis oikeasti olemassa, eikä ainoastaan väärinkirjoitettu muoto Valenciasta”, tokaisi pilke silmäkulmassa yksi ryhmämme mieshenkilö, kun vihdoin saavuimme puolen yön jälkeen kohteeseen. Siellä oli kadun kulmassa 15 opiskelijan ryhmäämme vastassa tulevan viikon monitoimimies Jorge González, joka johdatti meidät majapaikkaamme.

Palencia nimenä oli kyllä itselleni entuudestaan tuttu, ja olin vuosien varrella kuullut paljon hyvää paikan vieraanvaraisuudesta. Niinpä päädyimme tänä vuonna sinne espanjalaisten tuttavien kannustuksella.

Palencia on noin 80 000 asukkaan kaupunki ja samannimisen provinssin pääkaupunki. Mikään turistipaikka se ei todellakaan ole ja se sijaitsee suhteellisen pohjoisessa korkealla ylängöllä, mikä takasi meille sen, että samalla viikolla Suomessa oli huomattavasi lämpimämpää kuin Espanjan kohteessamme. Pian kävikin ilmi, että olimme saapuneet erittäin autenttiseen ympäristöön niin sään kuin monen muunkin asian puolesta. Myös majoitus oli autenttinen jopa eksoottinen – asuimme luostaria muistuttavassa miljöössä, joka tarkalleen toimi pappisseminaarina. Tuleville papeille se oli sisäoppilaitos aivan kuten meillekin viikkomme ajan. Yöpyminen, espanjan tunnit ja lukuisat ruokailut tapahtuivat kaikki Seminario Mayor Diocesanon huoneissa ja halleissa. Yksi viikon mielenkiintoisimmasta kokemuksista olikin tämän historiallisen ja valtavan rakennuksen esittely, jonka meille järjesti pappiskoulun johtaja Aurelio.Häneltä saimme muutenkin hyvää tukea paikalliseen kulttuurin perehtymisessä ruokapuolesta alkaen.  

Ensimmäisen nukutun yön jälkeen pääsimme tositoimiin. Nautittuamme aamiaisen alkoi klo 0930 jokapäiväinen kielen opiskelu. Maanantaina aiheena oli espanjalainen arkielämä ja siinä selviytyminen kielellisesti. Tunnit piti monitoimimies Jorge, joka illansuussa johdatti meidät Palencian kaduille. Kaupunkiesittelyn jälkeen tutustuimme paikalliseen tapas-kulttuuriin.

Ruokaa ei retkeltämme puuttunut, sillä majapaikassamme tarjoiltiin päivittäin aamiaisen lisäksi myös runsas lounas ja illallinen. Usein saimme sitä kautta uusia makuelämyksiä ja arvokasta tuntumaa paikalliseen ruokaan.

Tunneilla myös tanssittiin ja näyteltiin mm. Caperucita Roja (Punahilkka).

Tiistaina aiheet olivat historiallisempia ja kävimme tutustumassa Palencian salaiseen aarteeseen: sen katedraaliin. Sitä pidetään yhtenä espanjan kauneimmista ja samalla yhtenä vähiten tunnetuista katedraaleista. Upea se olikin, ja erittäin kiintoisasta esittelystä huolehti itse paikan johtaja.

Värikästä tarinaa riitti katedraalin johtajan suusta

Hänen johdollaan pääsimme paikkoihin, joihin suurella yleisöllä ei yleensä ole asiaa. Mainittakoon, että katedraalissa on mm. taideaarteita, joita moni ei osaa odottaa. Yleensäkin Palenciassa on paljon muitakin hienoja kirkkoja kuten “luostarimme” lähellä sijaitseva La iglesia de San Miguel.

Seuraavina päivinä näimme lisää Palencian laajasta kulttuuri- ja taidetarjonnasta. Kuvataiteen osalta sieltä löytyy myös useita roomalaisvaikutteisia helmiä, ja arkikulttuuriin vahvasti liittyvä esille nouseva elementti on vesi. Kaupungin läpi virtaa Carrión-joki ja paikka kuuluu myös 1700-iuvulla rakennettuun kanavajärjestelmään. Canal de Castilla on vuosisatojen takainen valtava rakennushanke ja sen haara La Dársena ulottuu Palenciaan.

Ryhmämme “camino” kohti Kristusta

Kaupungin suurin taideteos on El Cristo del Otero – kolossaalinen kristuspatsas kaupungin laitamilla kukkulalla. Sen näkymä hallitsee kaupunkia ja se on myös Palencian symboli. Itse patsas on noin 30-metrinen ja yksi maailman isoimmista. Korkeammalle kohoavat vain vastaavat Puolassa ja Brasiliassa. Sen suunnitteli kuuluisa taitelija Victor Macho ja se valmistui vuonna 1930. Tyyli suunta on art decon ja kubismin välimuoto.

Näiden ulkoisten tekijöiden lisäksi on matkaltamme hyvä muistaa kanssakäyminen ja asioiden pohdinta ryhmän sisällä ja kontakti paikallisten kanssa. Jorge saikin vastailla uteliaiden suomalaisopiskelijoiden kysymksiin herkeämättä, sillä niin paljon riitti ihmeteltävää tässä autenttisessa espanjalaiskaupunigssa.

Lauantai oli viimeinen päivämme, ja sen vietimme lähes kokonaan retkellä. Kohteena oli Burgos, joka on vieläkin pohjoisemmassa. Se on parhaiten tunnettu katedraalistaan, jossa lepää Espanjan muinainen kansallissankari El Cid.  Burgosissa aloitimme päivän kuitenkin aivan aikojen alusta, sillä vierailimme ensiksi ihmisen evoluution museossa. Iso ja vaikuttava paikka. Loppupäivä meni tutustuessa kaupungin historiaan, joka sisältää mm. sen, että Burgos oli aikoinaan Francon joukkojen pääkaupunki. Tärkeä pala historiaa, mikä auttaa nyky-Espanjan ymmärtämisessä.

Kaiken kaikkiaan ryhmämme hitsautui viikon aikana mukavasti yhteen ja monitoimimiehestäkin tuli yksi meistä. Jorge imi meistä varmasti monenlaisia vaikutteita ja oppi siinä sivussa hiukan suomeakin. Matkan pääkieli oli kuitenkin espanja, jota pääsimme käyttämään monipuolisesti ja monille tarttui varmasti mukaan eurooppalaisen kulttuuriperinnön ymmärtämisen lisäksi paljon kaivattuja sanoja ja ilmauksia tässä autenttisessa ympäristössä.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo, espanjan opettaja ja ryhmän vetäjä

Johanna Eurooppalainen identiteetti, Kulttuurihistoria, Opiskelijaliikkuvuus

Kulttuurihistorian lähteillä Espanjassa

Kuuden hengen opiskelijaryhmämme matkasi opettaja Aida Puenten johdolla Espanjan Asturiaan heinäkuussa 2023. Opintomatkan kohteena oli Oviedon yliopiston alaisuudessa toimiva säätiö, Fundacíon Valdés-Salas. Matkan tarkoituksena oli oppia ymmärtämään Euroopan moninaisuutta ja eurooppalaista kulttuurihistoriaa, mutta myös konkreettisesti parantaa espanjan kielen taitoamme. Viikkoon sisältyi todella paljon tutustumiskäyntejä ja erilaisia kohtaamisia ja opimme valtavasti lisää espanjalaisesta kulttuurista, taiteesta, historiasta ja elämäntavasta.

22.7.2023 Matkapäivä. Oviedoon saavuttuamme teimme illalla kävelyretken Oviedon historiallisessa keskustassa, joka on Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitin alkupiste Espanjassa. Asturian kuningaskunta on myös kristinuskon alkulähde Espanjassa. Hopeaseppien kadun kautta reittimme kulki katedraalin ja vanhan palatsin maisemiin, jossa saimme aavistuksen kaupungin keskiaikaisesta historiasta.

23.7.2023 Matkasimme tutkimaan paleoliittistä taidetta, kohteenamme La Peña de Candamo. Luola toimi myös Espanjan sisällissodan merkittävänä näyttämönä, kun siellä piileksi tasavaltalaisia taistelijoita.

Luolataiteeseen tutustumisen jälkeen siirryimme Tevergan esihistorialliseen puistoon ja sen museoon, jossa pääsimme tutkimaan, miten hyvin luolamaalaukset esittivät paleoliittisen kauden eläimiä, ja miten näkemämme maalaukset vertautuivat muihin alueelta löydettyihin luolamaalauksiin. Asturia oli paleoliittisellä kaudella merkittävä metsästäjä-keräilijöiden turvapaikka.

Senda del Oso oli seuraava kohteemme, jossa tutustuimme karhuihin ja paikalliseen eläinten suojeluohjelmaan. Alue on merkittävä ekologinen käytävä itäisen Cantabrian alueen uhanalaiselle karhupopulaatiolle.

Täältä päivä jatkui Banduxuun, keskiaikaiseen vuoristokylään. Kylässä tutustuimme Asturian vuoristolaisten historiaan ja perinteiseen kiviarkkitehtuuriin. Saimme myös kuulla Asturiasin kaltaisten syrjäisten maakuntien väestökadosta. Maaseudun tyhjeneminen on yleinen ilmiö muuallakin kuin Suomessa.

24.7.2023 Mukanamme kulki oppaana ja opettajana Lorenzo Aris Páramo, kulttuurihistorian asiantuntija ja San Martín de Salasin museonjohtaja. Päivä alkoi Funcacíon Valdés-Salasin koulutustilassa, jossa saimme esiromaanista arkkitehtuuria ja taidetta käsittelevän master class -luennon. Säätiön yhtenä tehtävänä on suojella asturialaista kulttuuriperintöä ja se mm. restauroi paikallisia rakennuksia ja muistomerkkejä. Luennon jälkeen tutustuimme museoon ja kävimme Lorenzon kanssa 1500-luvulla rakennetussa la Colegiata de Santa María la Mayor -kirkossa.

Päivän aikana vierailimme useissa pienissä kylissä ja tutustuimme kirkkoihin ja arkkitehtuuriltaan kiinnostaviin rakennuksiin kuten Cornellanan luostariin ja Mallezan kylään, jossa on Amerikkaan lähteneiden ja sieltä palanneiden asturialaisten 1800-luvulla rakennuttamia kartanoita.

25.7.2023 Tutkimme jälleen Lorenzo Aris Páramon johdolla lähiseudun arkkitehtonisesti kiinnostavia kohteita, joista olimme kuulleet edellisen päivän luennolla. Päivän ohjelma alkoi Narancosta, jonka jälkeen siirryimme Covadongaan.

Covadonga, ”Espanjan kehto”, sijaitsee Picos de Europa -vuorilla, ja se on tunnettu pyhiinvaelluskohde. Covadongan taistelu vuonna 722 aloitti Reconquista’ksi kutsutun, lähes 800 vuotta kestäneen ajanjakson, jonka päätteeksi Iberian niemimaan valloittaneet maurit / arabit saatiin lopullisesti karkoitettua. Covadongan taistelua pidetään kristittyjen ensimmäisenä voittona muslimeista Iberian niemimaalla ja se oli espanjan historiassa erittäin tärkeä tapahtuma. 

Covadongasta jatkoimme Cangas de Onisiin, ensimmäiseen kristityn kuningaskunnan pääkaupunkiin.

26.7.2023 Quinta de los Selgas. Kartanossa on säilynyt alkuperäinen sisustus lähes koskemattomana, ja siellä on suurten espanjalaisten mestareiden kuten Goyan, El Grecon, Luca Giordanon, Corrado Giaquinton ja Vicente Carduchion teoksia.

Kartanossa on myös mykistävän upea ulkoalue, jonne on istutettu erikoisia puulajeja kaikkialta maailmasta. Alueelta löytyy myös italialaiseen, ranskalaiseen ja englantilaiseen tyyliin tehdyt puutarhat. Paikka tunnetaan syystäkin Asturian Versaillesina.

Kävimme myös Cudilleron perinteisessä kalastajakylässä sekä Avilésin keskiaikaisessa kaupungissa.

27.7.2023 Ekskursio Leóniin Pajaresin vuoristotietä pitkin. Kävimme Leónin katedraalissa, joka on yksi parhaita esimerkkejä goottilaisesta arkkitehtuurista maailmassa. Iltapäivällä kävimme San Isidorossa, johon suurin osa Leónin keskiaikaisista kuninkaista ja kuningattarista on haudattu. Päivän aikana pysähdyimme syömään ”cecinaa”, savustettua lihaa, ja tutustuimme tapas-kulttuuriin Barrio Húmedossa.

28.7.2023 Ennen kotimatkaa ehdimme vielä käydä Oviedon katedraalissa.

Opintomatkan ohjelma oli hurjan laaja ja päivät hyvin tiiviitä. Jokainen päivä oli elämys. Emme tienneet Asturiasta etukäteen juuri mitään, ja Espanja oli muutenkin osalle ryhmäläisistä hyvin tuntematon. Yksi osallistuja kommentoi: ”Tietoa ja uusia kohteita oli niin paljon, että seuraavana päivänä oli osan asioista unohtanut. Mutta nyt kun olen elänyt tämän matkan uudestaan tutkimalla kirjoja, joita saimme professori Lorenzolta ja paneutumalla internetin tietoihin, on Asturian historia ja kaikkien niiden paikkojen merkitys minulle oikeasti avautunut.”

Teksti: Aida Puente ja Johanna Jokinen

Kuvat: Aida Puente