Kategoria: Soft skills

Matkani alkoi sunnuntaiaamun herätyksellä epäinhimilliseen aikaan puoli kahdelta yöllä. Olin muutaman tunnin jopa nukkunut matkakuumeen poltteesta huolimatta. Amsterdamissa koneen vaihto sujui joutuisasti, ja hetken kuluttua laskeuduimmekin Firenzen lentokentälle. Yhteydet Firenzessä ovat loistavat: hotellilta ajaa raitiovainu keskustaan noin kymmenen minuutin välein ja lipun hinta on kohtuullinen 1,70 €.

Hotelli Aurumin huone tuotti pettymyksen varustelutasollaan ja pienuudellaan, mutta itsepä hotellin valitsin. Illan vietin koluten Firenzen sokkeloisia kujia nauttien aurinkoisesta säästä ja ihaillen vanhoja rakennuksia ja kaikkialla vastaan tulevia patsaita.

Maanantaiaamuna suuntasin odottavin mielin kohti Europass Teacher Academyn tiloja 1830-luvulta peräisin olevassa, jo nuhjaantuneessa Palazzo Gallettissa. Paikalle oli kerääntynyt 14 kurssilaista ja eloisa brasilialais-italialainen opettajamme Roberta Begliomini. Ensimmäinen tehtävämme oli esittäytyä muille. Osoittautui että olin ainoa pohjoismainen saksalaisten (5), ranskalaisten (4), espanjalaisten (2) ja portugalilaisten (2) joukossa. Kaikki muut myös työskentelivät kouluissa.   

Roberta oli hauska ja avoin ihminen, jonka ote opetukseen oli keskusteleva ja kannustava. Hänen opetusmenetelmässään yhteisten pohdintojen ja parityöskentelyn lisäksi käytettiin lämmittelytehtäviä ja energisoijia eli herättelyä tekemällä pieniä liikunnallisia harjoitteita. Parikseni osui aluksi portugalilainen Ana, jonka lempeän olemuksen varassa oli turvallista paneutua tehtäviin.

Kurssin aluksi keräsimme miellekartan positiivisesta psykologiasta ja opetuksesta. Löytämiemme sanojen joukkoon Roberta lisäsi vielä kunnioituksen. Määritelmällisesti positiivinen psykologia tieteellisenä lähestymistapana tutkii ihmisen ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä keskittyen vahvuuksiin ja rakentaen hyvää sen sijaan, että korjaisi pahaa.

Roberta esitteli meille sivuston therapistaid.com, josta löytyy terapeuttien käyttöön suunniteltuja välineitä, joita voi käyttää myös arkielämässä. Seuraavaksi tutustuimme PERMA-malliin, joka muodostuu sanoista Positive Emotions, Engagement, Relationships, Meaning ja Accompishment. Näistä itseäni kiinnosti etenkin kohta merkitys, jossa kannustettiin elämään omien arvojen mukaista elämää, ymmärtämään oma roolinsa maailmassa ja positiivisen vaikutuksen jättäminen muihin. Suomalaiselle hyvä muistutus oli osuus, jossa kannustettiin asettamaan tavoitteita, edistymään saavutuksissaan ja juhlimaan pieniä ja suuria menestymisiä. 

Olin ennen matkaa ollut huolissani siitä, miten tylsää olisi joka päivä syödä yksin, mutta vielä mitä: heti ensimmäiselle, herkulliselle italialaislounaalle lähdimme kuuden hengen saksalais-ranskalais-suomalais-portugalilaisessa seurueessa.

Kokopäiväinen keskustelu englanniksi oli ensimmäisenä päivänä paitsi innostavaa myös uuvuttavaa jatkuvan mielessä tapahtuvan käännöstyön vuoksi. Lounaan jälkeen tarpeen olikin rauhoittumishetki yksin hotellissa. Illalla suunnistin kohti Ponte Vecchiota, keskiaikaista siltaa, joka ihmeen kaupalla löytyikin sokkeloisten kujien takaa. Ylitin Arno-joen ja kiipesin puistoon, josta oli upea näköala Firenzen historialliseen keskustaan. Huolimatta siitä, että liikkeellä oli tuhansia ihmisiä, törmäsin puistossa kurssilaiseemme.

Tiistaiaamun avaus oli fiiliskierros eli valitsimme omia tunnelmiamme kuvaavan kuvan erilaisten ilmeikkäiden lampaiden kuvista. Edellisen päivän PERMA-malliin lisäsimme tekijän H eli terveyden.  

Keskustelimme myös negatiivisesta sisäisestä puheesta. Mielenkiintoinen oli ajatus, että keskittymisemme negatiiviseen voi olla evoluution kannalta tärkeiden selvitymisvaistojen aiheuttamaa. Tiedotusvälineet osaltaan lisäävät negatiivisuuteen keskittymistä uutisoinnillaan. Sosiaalinen media taas saa meidät vertaamaan elämäämme muihin. Suomalaiselle kiinnostavaa pohdintaa oli se, kehittyykö historiallisesti kovia kokenut kansakunta muita pessimistisemmäksi.

Kirjoitimme lapuille kiitollisuudenaiheitamme ja teimme niistä luokan eteen kiitollisuustaulun, joka sai olla paikoillaan koko kurssin ajan. Tutustuimme syvemmin resilienssin käsitteeseen, jossa keskeistä on se, millaisia tulkintoja teemme vaikeuksistamme ja ongelmistamme ja millaisia reaktioita ja toimintaa tulkintamme saavat aikaan. Teimme myös pienen mindfulness-harjoitteen.

Kurssin jälkeen suuntasimme myöhäiselle lounaalle pienemmässä, kolmen hengen seurueessa. Keskustelu oli keskieurooppalaisen henkevää ja polveilevaa, kun pohdimme taidetta, työtä, feminismiä ja politiikkaa. Olin hieman huolissani muiden sujuvasta kyvystä kuvailla tuntemuksiaan ja ajatuksiaan tasaisesti soljuvilla englanninkielisillä lauseilla, kunnes kuulin, että kumpikin lounaskumppanini oli koulutukseltaan englannin kielen opettaja.  

Keskiviikon kurssipäivän teema oli positiivinen kommunikaatio, visuaalinen ja verbaalinen kommunikaatio sekä vakuuttava kommunikaatio. Aamupäivällä puhuimme huumorin merkityksestä työssä. Siitä kotiin viemisinä voisi olla erilaisten leikillisten tiimihaasteiden ja luovien tehtävien käyttäminen työilmapiirin vahvistamisessa. Pääsin opettamaan muita laskemaan suomeksi viiteen ringissä seisten ja rytmissä käsiämme heilutellen. Tehtävän ideana oli tehdä muista, eurooppalaisia valtakieliä puhuvista kielellisiä noviiseja ja luoda ymmärrystä uutta kieltä vasta opettelevia kohtaan. Opimme vakuuttavasta kommunikaatiosta, että siinä puhuja puolustaa omia tarpeitaan ja tunteitaan, mutta myös kuuntelee ja kunnioittaa toisen tarpeita.

Kurssipäivän päätteeksi kävimme tutustumassa Biblioteca delle Oblateen eli öylätin kirjastoon (entisessä luostarissa) ja joimme kahvit sen terassilla. Lounaan jälkeen jatkoin Galleria dell’Accademiaan katsomaan Davidin patsasta ja Michenangelon kesken jääneitä, yhä kiveen vangituksi jääneitä hahmoja. Olin varannut englanninkielisen opastetun kierroksen, jonka nimi oli Skip the line with Elvis, mikä herätti mielikuvia joukosta amerikkalaisturisteja seuraamassa Elvis-imitaattoria kulttuuriaarteiden keskellä, mutta onneksi vain amerikkalaisten joukko piti paikkansa. Elvis osoittautui hyvin ammattitaitoiseksi oppaaksi ja David juuri niin kauniiksi kuin kuvista voi päätellä – kokonsa vuoksi vain vaikuttavammaksi.  

Illaksi olimme sopineen kurssilaisten kanssa tapaamisen Move On-ravintolassa Il Duomon aukiolla. Move On oli levykauppa ja ravintola, jossa levyhyllyjä oli sijoiteltu ravintolan seinämille ja musiikkiostoksilla olijat kuljeskelivat ravintolaseurueiden joukossa.

Torstaina tutkimme havaintojemme rajoja yrittämällä sanoin kuvailla tarkkaan erilaisia kuvia. Meille näytettiin aitona tekoälyn luoma kuva miehestä tupakoimassa hampurilaisravintolan pöydässä ja kysyttiin mitä näemme. Havaintojamme kertoessamme oivalsimme, miten helposti olimme siirtyneet puhumaan tulkinnoistamme, emme siitä, mitä todella näimme.

Aktiivisen kuuntelun merkitystä kokeilimme kertomalla parillemme jonkin meille tärkeän asian ilman että hän sai reagoida puheeseemme mitenkään. Harjoitus tuntui niin kamalalta, että se sai lupaamaan kiinnittävänsä jatkossa parempaa huomiota aktiiviseen kuunteluun.

Isolla porukalla syödyn myöhäisen lounaan jälkeen lähdin tutustumaan Basilica di Santa Croceen. Kirkko oli paitsi viehättävä, myös todellinen elämys historian ystävälle: sieltä löytyivät sekä Michelangelon, Macciavellin että Galileo Galilein haudat! Kirkon jälkeen lähdin tutustumaan kunnolla Oblaten kirjastoon. Vaikka itse paikka entisenä luostarina oli pylväskäytävineen ja muurin ympäröimine pihoineen juhlallinen, kirjastona sen suurin anti oli pohjoismaisten kirjastojen toiminnan arvon muistaminen. Lastenosastolta löysin puheliaan ja ystävällisen virkailijan. Opin muun muassa, että Italiassakin kirjastoalan palkat ovat suhteessa koulutukseen matalat.

Viimeisenä kurssipäivänä, perjantaina puhuimme positiivisista tiloista sekä sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Ulkoista motivaatiotahan ovat esimerkiksi palkka ja asema, sisäistä vaikkapa työn tuoma tyydytys.  

Todistustenjakoseremonian jälkeen suuntasimme viininmaistelutilaisuuteen. Turistibussi kuljetti meitä pitkin Toscanan kumpuilevaa, keväisen vehreää maaseutua. Ensimmäisellä viinitilalla Poggio ai Laghissa maistelimme viinien lisäksi tilan tuotteisiin kuuluvia balsamicoja. Cantune 2 Super Tuscans -tilalla tunnelma oli virallisempi ja viinit kalliimpia. Paluumatkalla viini oli tehnyt tehtävänsä ja englannin kielen käyttöä ujostelleetkin osallistuivat innokkaasti keskusteluun. Kurssikavereista eroaminen rautatieasemalla oli haikeaa, vaikka meille jäi whatsapp-ryhmä ja kyläilykutsuja puolin ja toisin.

Lauantaina tutustuin jo aamupäivällä mahtavaan tuomikirkkoon, Il Duomoon. Sisälle kiemurtelivat joka päivä valtavat jonot pitkin piazzaa, joten lippujen ostaminen etukäteen oli välttämättömyys. Il Duomon sisällä olevan suuren, koristeellisen kellon logiikkaa en olisi äkkiä oivaltanut ilman apua. Kello oli jaettu 24: ään tuntiin, se kulki vastapäivään ja numerot kasvoivat vastapäivään. Oppaan mukaan viisarin osoittama luku vähennetään 24:stä ja näin saadaan tuntimäärä seuraavaan auringonlaskuun. Kirkon valtavan kupolin freskot olivat niin eläviä, että tuntui kuin hahmot kiipeäisivät alas kupolista.

Monista positiivisen psykologian havainnoista tiesi ennestään jotakin, mutta kurssin taika oli saada ajattelemaan vakavammin aiheita ja pohtimaan, miten niitä soveltaa. Syvällinen keskustelu haastoi sekä englannin kielen taitoa että omaa ajattelua. Kurssilla onnistuttiin luomaan turvallinen tila, jossa ajatusten esittäminen oli mutkatonta. Mikä sitten oli parasta kurssilla? Ihmiset, keskustelut, oppiminen, kaupunki, ruoka, lämpö – aivan kaikki. Suosittelen!

Teksti ja kuvat: Laila Uusitalo