Kategoria: Liikunta ja hyvinvointi

• Kurssin nimi: A ten-day practice with Kino MacGregor
• Kurssin järjestäjä: Nøsen Yoga
• Aika: 7.—18.8.2024
• Paikka: Nøsen, Norja

Erilainen opintomatka

Olin viimeksi Kino MacGregorin kurssilla 12 vuotta sitten, kun hän vieraili Suomessa. Kino on yksi maailman tunnetuimpia ja edistyneimpiä auktorisoituja astangajoogaopettajia.  Hän teki silloin minuun ison vaikutuksen ja vain yhden viikonlopun mittainen kurssi vaikutti suuresti sekä omaan harjoitukseeni että opetukseeni. Olen halunnut päästä uudelleen hänen opetukseensa jo vuosia, mutta sopivaa tilaisuutta ei ole tullut aiemmin. Erasmus+ -opintomatkan ansiosta sain mahdollisuuden osallistua Kinon opetukseen. Huomasin, että Kinolla olisi Euroopassa kaksi kurssia, jotka sopisivat Erasmus-kurssiksi. Kurssit olivat Espanjan Mallorcalla tai Nøsenissa Norjassa.

Matkastani tulisi kuitenkin erilainen kuin mistään muusta aiemmasta reissustani. Tällä kertaa perheeni lähtisi mukaan. Kun aloin suunnitella matkaa, minulla oli neljän kuukauden ikäinen vauva ja jo pelkästään imetyksen vuoksi en voisi matkustaa ilman lastani. En muutenkaan pystyisi vielä olemaan pitkiä aikoja erossa lapsestani. Niinpä matkaa piti alkaa suunnitella vauvan ehdoilla. Mieheni puolestaan ottaisi matkaa varten vanhempainvapaata ja tulisi mukaan lapsenvahdiksi.

Olin ensiksi yhteyksissä Mallorcan retriitin järjestäjään, mutta vastausten jälkeen päädyimme, että Norja olisi parempi vaihtoehto matkustaa vauvan kanssa. Mallorcalla olisi ollut tosi kuuma keskikesällä ja se olisi voinut vaikuttaa lapsemme päiväuniin. Norjassa ilmasto olisi samankaltainen kuin Suomessa ja se tekisi ainakin päiväunien nukkumisesta helpompaa. Mieheni kanssa pidämme enemmän lämmöstä ja auringosta, mutta meidän tilanteeseen Norja sopi kohteena tällä kertaa paremmin.

Matka vaati paljon valmisteluja. Matkustimme kohteeseen lentäen ja junalla eli meillä ei ollut Nøsenissa autoa käytössä. Lähin kauppakin oli melkein tunnin ajomatkan päässä. Meidän piti siis huomioida, että lapsellamme olisi riittävästi ruokaa ja vaippoja mukana. Ruuan suhteen meillä oli haasteena se, että tuolloin 11 kuukauden ikäinen vauvamme oli tottunut syömään vain itsetehtyä ruokaa. Otimme matkalaukullisen valmisruokaa ja vaippoja mukaan ja toivoimme, että valmisruoka kelpaisi. Valmisruuista hän kieltäytyi alkuun kokonaan, mutta onneksi minulla oli jonkin verran mukana itsetehtyä ruokaa ensimmäisille päiville. Lisäksi otimme hotellille mukaan runsaasti tuoreita hedelmiä, joilla pärjäsimme pitkälle. Hotellin buffetista löytyi huonosti alle vuoden ikäiselle lapselle ruokaa, mutta kokki ystävällisesti valmisti lapsellemme erikseen päivällisen joka päivä.

Haasteita matkalla

Rytmitimme matkalle lähdön vaiheittain, jotta matkustaminen pienen vauvan kanssa sujuisi hyvin. Matkan ensimmäisen yön yövyimme Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokenttähotellilla. Seuraavana päivänä lensimme Osloon, jossa yövyimme yhden yön lähellä rautatieasemaa. Oslosta matkustimme junalla Goliin ja Golista saimme Nøsen Yoga -hotellin puolesta autokuljetuksen Nøseniin.

Lentokoneella ja junalla matkustaminen menivät todella sujuvasti. En ollut kuitenkaan osannut odottaa sitä, että meidän pääsääntöisesti hyvin nukkuvalle lapselle sattui tulemaan unitaantuma juuri ennen kuin lähdimme matkalle. Unitaantuma johtui eroahdistuksesta ja tämä näkyi nukahtamisen vaikeutena ja yöheräilynä. Matkan aikana nukuin vähän ja olin usein tosi väsynyt. Jooga ja kaunis luonto antoivat kuitenkin energiaa väsymyksen keskelle. Lisäksi lapsellani oli silloin vaikeuksia olla päivisin erossa minusta, mikä myös toi lisähaastetta opintomatkalleni.

Automatkalle Golista Nøseniin meille oli luvattu turvakaukalo, mutta sellaista ei ollut. Nøseniin päästessämme kävi ilmi, että  hotellin vesipumppu oli rikki sähkövian vuoksi. Runsaan vuorokauden ajan suihkussa ei ollut mahdollista käydä, vauvan peppua ei pystynyt pesemään ja myös juomavettä oli niukasti. Onneksi vesipumppu saatiin korjattua ja meidän arki pienen lapsen kanssa alkoi sujua uudessa paikassa.

Kurssin ohjelma

Kurssi oli kymmenen päivän pituinen ja ensimmäisen viiden päivän jälkeen meillä oli yksi lepopäivä. Kurssipäivät alkoivat aamuisin seitsemältä mysore-harjoituksella ja harjoitusaikaa oli kymmeneen asti. Ensimmäisen viiden päivän aikana aamuissa oli kaksi aloitusaikaa, koska meitä oli niin paljon. Toisella viikolla meitä oli vähemmän, joten aloitimme kaikki samaan aikaan. Mysorella tarkoitetaan harjoitusta, joka tehdään oman hengityksen tahdissa. Oppilas muistaa oman harjoituksensa ulkoa ja opettajan tehtävänä on avustaa oppilaita fyysisesti ja tarvittaessa ohjeistaa sanallisesti. Opettaja voi myös jatkaa oppilaan harjoitusta eteenpäin oppilaan ollessa siihen valmis. Mysore-tuntien hienous on muun muassa siinä, että tunnilla kaikki ovat saman arvoisia. Sillä ei ole merkitystä, onko joogan harjoittaja harjoitellut 20 vuotta tai yhden kuukauden ajan. Jokainen harjoittelee tunnilla oppilaana ja ottaa opetusta vastaan tunnin opettajalta. Fyysisen harjoituksen jälkeen tunnille oli mahdollista jäädä meditoimaan.

Mysoren jälkeen oli aikaa käydä suihkussa ja aamupalalla. Teematunnit olivat aamupalan jälkeen yhdestätoista yhteen. Teematuntien aiheina oli esimerkiksi meditaatio, lonkkien avaus, taaksetaivutukset, core ja myös yin-jooga, joka on joogasuuntaukseltaan päinvastainen kuin astanga. Astangassa asentoharjoitus on fyysisesti haastavaa ja harjoituksessa hikoillaan paljon. Yinissä on puolestaan tarkoituksena rentouttaa lihakset tai osa lihaksista ja jäädä asentoihin useamman minuutin ajaksi. Passiivisen venytyksen vuoksi yinissä ei varsinaisesti venytetä lihaksia, vaan vaikutetaan syvemmälle sidekudoskalvoihin asti. Yin toimii hyvänä vastapainona lihaksia kuormittavalle astangalle. Välillä meillä oli myös konferenssi, jossa meillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä kurssin opettajalle, Kinolle.

Teematuntien jälkeen oli yhteinen lounas ja sen jälkeen vapaa-aikaa. Välillä kurssilla tehtiin yhteisiä patikointeja Kinon ja muiden oppilaiden kanssa lounaan jälkeen, mutta niihin emme pystyneet osallistumaan liian tiukan aikataulun vuoksi. Meillä oli tapana mieheni kanssa mennä yhdessä kävelemään tai patikoimaan lähiympäristöön vauvaa kantorepussa kantaen. Vauvan kanssa ulos lähteminen oli vain hieman hitaampaa kuin muilla ja sen vuoksi kuljimme omia reittejä. Illallinen oli kuudelta, joten palasimme aina silloin viimeistään takaisin hotellille.

Hotelli sijaitsi hyvin kauniissa vuoristomaisemassa lähes tuhannen metrin korkeudessa. Lähettyvillä kulki lehmiä ja lampaita vapaana ja vieressä oli järvi, jonka vesi oli kristallin kirkasta. Meille osui hyvin kylmät säät, mutta kävimme aina aurinkoisina (mutta kylminä) päivinä läheisen järven rannalla uimassa mieheni kanssa vauvan nukkuessa vieressä rattaissa. Kylmä vesi piristi mieltä ja auttoi väsyneitä lihaksia palautumaan.

Kurssin anti

Synnytyksen jälkeen olen pääasiassa harjoitellut kotona. Kotona harjoitukset lähes aina keskeytyvät. Oli luksusta saada keskittyä omaan harjoitukseen ja syventää tietämystä joogasta. Vaikka olin matkan aikana helposti väsynyt huonosti nukuttujen öiden vuoksi, koin myös että kehoni sai palautua pitkästä raskaudesta ja synnytyksestä. Matkan jälkeen olen ollut fyysisesti vahvempi. Kurssilla meillä oli paljon meditaatiota, jota olen ottanut opetukseeni mukaan myös enemmän Valkeakoski-opiston kursseillani syksyn aikana. Kinolla on innostava tapa opettaa ja sain hänen opetustyylistään inspiraatiota omaan opetukseeni.

Teksti ja kuvat: Kira Vuorisalo

Kuvat mysore-harjoituksesta: Yoandy Vidal

Hyinen huhtikuu ja Helsinki saa jäädä taakse, Italian aurinko odottaa. Edellisestä koulutusmatkasta on kulunut pitkä aika, ja nyt odotukset ovat korkealla. Aiheena on Liikkeestä toimintaan ja soluista toimiviin rakenteisiin, eli tulemme sukeltamaan syvälle ihmiskehon ihmeelliseen maailmaan, lihaskalvojen merkitykseen ja kehontuntemukseen. Kouluttajat ovat alani huippuja, kollegoina fysioterapeutteja ja liikunnan alan ammattilaisia.

Milanossa oli vastassa vihreä alkukesä ja kukkivat puut, ja kuljetus kohti Garda-järveä sujuikin nenä kiinni auton ikkunassa maisemista nauttien. Garda on Italian suurin järvi, joka on leudon ilmastonsa vuoksi suosittu lomakohde. Riva del Gardan kaupunki sijaitsee järven pohjoispäädyssä, jonne ajoimme yhdeksi maailman kauneimmista reiteistä kutsuttua Strada della Forraa pitkin. Sen rakennutti toisen maailmansodan tarpeisiin alueella vaikuttanut Benito Mussolini. Historia on Italiassa läsnä kaikkialla, vanhat rakennukset luovat ajattoman tunnelman. Majoituimme viehättävään Luise-hotelliimme ja lähdimme tutustumiskierrokselle Rivan vanhaan kaupunkiin.

Ensimmäinen kurssipäivä alkoi Rivan puistossa, jossa kävelyharjoitusten kautta pääsimme sisään kurssin teemaan. Hermotus-luento laajensi ymmärrystä ja antoi ajateltavaa, miten kudokset käyttäytyvät ja miten antamani harjoitukset vaikuttavat, millaisia ohjeita voimme työssä asiakkaille antaa. Tutustuimme jalkaterien ja kämmenten avaamisen kautta MELT-metodiin, jonka jälkeen patikointi ylös Monte Brionelle olikin helppoa.

Toisena päivänä pääsimme liikkeestä toimintaan Spiraalistabilaatio-menetelmän avulla. Menetelmä harjoittaa kehon vertikaali- ja spiraaliketjuja pystyasennossa, ja niiden välisen toiminnan tasapainottuminen korostuu kaikissa harjoituksissa. Aktiivisen ja passiivisen liikkeen vuorottelun merkitys on suuri, kun halutaan välttää lihasten väsymistä. Kudosten mukautuvuus on edellytys normaalille, terveelle liikkeelle, ja kaikki mikä haittaa lihasten mukautumista, välittyy muualle kehoon. Aivot pääsivät lepäämään patikoinnilla Santa Barbaran kappelille, josta avautuivat kauniit näkymät pitkälle Gardan laaksoon. Paikallinen luonto on hämmentävä sekoitus havu- ja lehtipuita, joiden joukossa kasvaa palmuja.

Kolmannen kurssipäivän luennoilla pohdimme, mitä kehossa venyttelyn aikana tapahtuu, ja mitkä oikeastaan ovat kehon käyttöohjeet. Olisiko kehon ”tehdasasetuksia” mahdollista palauttaa, ja elää ja harjoitella niin, ettei kuormitus kerääntyisi kehoon? Tällöin kudosten mukautuvuus säilyisi. Harjoituksiin siirryttiin hotellin puutarhaan, jossa veden solina ja vuorten läheisyys säestivät Spiraalistabilaatio-treenejä.

Ohittamaton osa Italiaa on ruoka, käsittämättömän maistuvaa ja värikästä. Kyllä sitä syötiinkin! Hotellin ruhtinaalliselle aamiaiselle talon oma leipuri leipoi 7 erilaista leipää, croisanteja ja keksejä, lounaalle suussa sulavia pizzoja ja illallisella saimme tuoretta kalaa. Läheisten sitruuna- ja oliivilehtojen tuotteet maistuivat annoksissa, ja takasivat tuoreuden. Italialainen jäätelö on maailmankuulua ja maistui viileässäkin kelissä hyvältä.

Kurssi antoi eväitä työhön pitkäksi aikaa. Ajatus löytää taas paremmin miettimään, mitä pinnan alla kehossa tapahtuu ja miten voin parhaiten auttaa asiakkaitani. Kurssi kasvatti myös tiedonnälkää ja halua jatkaa kouluttautumista juuri tähän aiheeseen. Italialaisen rento ilmapiiri loi hyvät puitteet oppimiselle, jota ympäristön kauneus tehosti. Maan tavan mukaan aikataulut välillä elivät, mutta niihinkin mukauduttiin. 

Ilahtuneena panin merkille Rivan puistossa sijainneet kierrätyspisteet. Yksittäisiä roskakoreja ei ollut, vaan lyhyellä etäisyydellä toisistaan olevia lajittelupisteitä. Puistot olivatkin huomattavan siistejä, samoin patikontipolut suurista kävijämääristä huolimatta.  Ehkä Italia on tehnyt kestävän kehityksen loikan. Vessoja tosin ihmettelin, kun niiden automaattihuuhtelu käynnistyi pienestäkin liikkeestä aivan turhaan, eikä todellakaan säästänyt vettä. Matkan teko Pohjois-Italiaan olisi mahdollista maata pitkin, mutta ei nyt harmikseni onnistunut aikataulusyistä.

Italian, englannin ja suomen kielen suloinen sekamelska kuului korvissa ja puheissa. Kollegoiden seura ja ajatukset työstä, menetelmistä ja elämästä ovat iso osa matkan antia. Verkostoitumista tapahtui moneen suuntaan, ja kun koulutukselle toivottiin jatkoa, päätimme palata vielä joskus takaisin. Arrideverci Italia!

Kiitos Valkeakoski-opistolle tämän Erasmus+ opintomatkan mahdollistamisesta!

Teksti ja kuvat: Pia Rauhalahti

Tämän vuodessa alussa astangajoogayhteisö sai kuulla iloisia uutisia, sillä pitkän odotuksen jälkeen astangajoogan pääopettaja Sharath Jois olisi tulossa Eurooppaan opettamaan. Varasin paikan kurssille heti, kun se oli mahdollista ja tästä alkoi pitkä odotus syyskuun alussa olevalle kurssille.

Vain muutama päivä ennen matkaa saimme kuitenkin kuulla ikäviä uutisia, sillä Sharathin viisumihakemus Eurooppaan oli hylätty ja hän ei pääsisi matkustamaan Eurooppaan pitääkseen kurssin. Kaikki olivat varmasti pettyneitä, mutta onneksi kurssin järjestäjillä oli varasuunnitelma. He päättivät muuttaa kurssin nimeksi Alternative Workshop, jonka myötä opetukseen tuli hieman muutoksia. Kaikesta huolimatta olin hyvin innoissani, sillä pääsisin tapaamaan saman henkisiä ihmisiä ympäri mailmaa.

Saavuin päivää ennen Madridiin yhdessä mieheni kanssa. Kävimme katsomassa paikan, jossa kurssi järjestettäisiin. Kurssipaikka oli aivan jalkapallojoukkue Real Madridin stadionin vieressä, joten nämä seudut viikon sisällä tulivat hyvin tutuiksi.

1. kurssipäivä

Jokainen opetuspäivä alkoi aikaisin aamulla, sillä astangajoogan perinteiseen harjoitteluun kuuluu tehdä harjoitus heti aamusta, jolloin maailma on vielä rauhallinen ja mielikin on usein rauhallisempi. Tämä on ihana tapa aloittaa päivä.

Saapuessani kurssipaikalle ennen aamuseitsemää kadut olivat vielä pimeät. Sisällä liikuntahallissa oli kuitenkin jo paljon odottavia oppilaita ja ympärillä kuului iloista puheensorinaa. Tuntui, että kuulun tänne osaksi, vaikka en tuntenutkaan ketään. Asettelimme joogamatot järjestykseen rivi riviltä pieni väli mattojen välissä.

Aloitimme päivän kokoontuen yhteen suureen ympyrään. Pidimme toisiamme kädestä kiinni silmät suljettuina ja virittäydyimme tulevaan viikkoon. Kuulimme Sharathin puheterveiset ja sanoman ”Yoga is a One Big Family”. Siltä se tuntui, olimme kaikki saapuneet paikalle harjoittelemaan yhdessä, olimme yhtä suurta perhettä.

Tämän jälkeen teimme ohjatun 1. asentosarjan yhdessä. Tässä kaikki tekevät harjoituksen saman aikaisesti, sanskritin kielellä ohjattuna harjoituksena. Se on hyvin energisoiva, meditatiivinen harjoitus. Opettaja laski numerot espanjaksi, joka itseäni hieman hämmensi, sillä en osaa espanjaa. Harjoituksessa on kuitenkin helppo pysyä mukana, jos astangajoogaa harjoittelee perinteen mukaan ja on saanut opetusta siihen kuinka vinyasat, hengitys ja liike, yhdistyy harjoituksessa.

Loppurentoutuksen jälkeen päätimme päivän yhteiseen meditaatioon. Kokoonnuimme vielä n. 10 hengen pienempiin ympyröihin, jossa silmät suljettuina toimme mielen huomiota hengitykseen ja tähän hetkeen. Olimme siellä yhdessä.

2. kurssipäivä

Lauantai aamuna tulimme harjoittelemaan hieman liukuvammalla aikataululla. Aamu alkoi mysoreharjoittelulla.

Mysoreharjoittelu on perinteinen tapa harjoitella astangajoogaa. Harjoittelu tapahtuu itsenäisesti opettajan valvonnan alla. Oppilas saa omaa tilaa rakentaa omaa joogaharjoitusta ja tarvittaessa opettaja korjaa ja avustaa jooga-asennoissa sekä myös opettaa harjoitusta eteenpäin, kun näkee oppilaan olevan siihen valmis. Suosittelen jokaista astangajoogan harjoittajaa siirtymään mysoreharjoitteluun, kun perusharjoitus, jonka oppii esim. Astangajoogan alkeiskurssilla, on tuttu.

Koska jokainen oppilas teki harjoitusta omaan tahtiin, niin salissa osa oppilaista oli jo harjoituksen loppupuolella kun taas osa vasta aloitti omaa harjoitusta. Harjoittelimme yhdessä riippumatta siitä, onko harjoitellut pidemmän aikaa ja teki haastavampia asentosarjoja tai vasta vähemmän aikaa tehden ensimmäistä asentosarjaa. Tässä harjoituksessa jokainen on yhtä arvokas ja ei tarvitse puhua samaa kieltä ymmärtääkseen toista ja se on upea yhdistävä tekijä.

Iltapäivällä meillä oli vuorossa konferenssi. Sielä oppilaat saivat kysyä mitä ikinä tulikaan mieleen. Yhtenä aiheena nousi pintaan puhuminen joogasta. Siitä kuinka jokainen kokee joogan eri tavoin. Jokainen yksilö puhuu joogasta omasta kokemuksesta ja näkökulmasta. Jooga voi olla mm. työväline päivittäiseen elämään helpottamaan arkea.

Lopetimme päivän parimeditaatioon. Nojasimme toisiamme selkä selkää vasten. Meditaation teema oli kuinka tukeutua toiseen kadottamatta itseään.

3.-5. kurssipäivä

Seuraavat kolme päivää teimme varhaisin aamulla mysoreharjoituksen. Joinain aamuina kehoni tuntui väsyneeltä, mutta joka kerta kun astun joogamatolle sain energiaa harjoitukseen yhteisöstä ja vierelläni muista harjoittelijoista. Harjoituksen jälkeen tuntui aina niin ihanalta jatkaa päivää, mieli rauhaisana.

Harjoitusten välissä ehti myös tutustua hieman Madridin nähtävyyksiin ja kasvisruokatarjontaan. Oma suosikkini Madridissa oli Parque de Retiro, suuri puistoalue keskellä vilkasta kaupunkia. Madridissa oli myös todella hyvä vegaaniruokatarjonta. Näistä lempipaikkani oli Honest Greens, jonka Latin lover oli varmasti maukkain bowl-ruoka, jonka olen koskaan syönyt.

Kurssin keskelle onnistui tulemaan myös iso sade ja ukkosmyrsky, jonka ajaksi tuli virallinen presidenttitason varoitus pysyä sisällä suojassa. Alueella, jossa olin ei onneksi suuria tulvia tullut, mutta Espanjassa osa alueista kärsi tilanteesta pahasti, sillä pitkän hellejakson jälkeen ei ollut satanut kuukausiin. Tämä myös muistutti ilmastonmuutoksen vaikutuksista globaalilla tasolla.

6. kurssipäivä

Viimeinen päivä alkoi ohjatulla 1. sarjalla.  Saimme tehdä viimeisen harjoituksen Sharathin etäohjauksena kuullen hänen äänensä. Tuntui kuin hän olisi ollut paikalla. Jokainen oli varmasti jo hieman väsynyt viikon harjoittelusta, mutta silti me vielä yhdessä teimme harjoituksen suurella lämpimällä energialla.

Lopuksi kokoonnuimme vielä kerran yhteen suureen ympyrään. Teimme vielä yhden meditaation, jonka aikana pidimme oikeaa kättä vierustoverin polvella. Meditaation aikana kerrottin tarina, jonka sanomana oli että anna itsesi loistaa kuin kukka, olla avoin ja onnellinen. Kun lopulta avasimme silmämme, jokaisen eteen oli aseteltu kukka. Se oli kaunis. Onnellinen hetki. Tämän jälkeen kaiuttimista alkoi kuulua laulu We Are Family. Siltä se todella tuntui, yhdeltä suurelta perheeltä, jossa oli osallistujia ympäri maailmaa, yhdessä tässä hetkessä.

Joogaterveisin Jannika Ijäs

Paikka: Teneriffa, Espanja

Kurssin kesto: 12.–26.2.2022

Kurssin nimi: Laruga Glaser’s Ashtanga Yoga Retreat 12–26 February in Tenerife

Kurssin järjestäjä: Purple Valley Yoga

Olin suunnitellut alun perin Erasmus+ -opintomatkani vuoden 2020 loppupuolelle. Pandemian takia opintomatkani siirtyi yli kahdella vuodella eteenpäin. Hyvää matkaa kannatti kuitenkin odottaa. Reissu oli kokonaisuutena upea ja opettavainen kokemus. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin. Olen aina ennen reissannut joko puolisoni tai ystävieni kanssa. Laruga Glaserin retriitille olisi ollut muitakin kiinnostuneita lähtemään mukaan, mutta epävarmojen aikojen vuoksi muita ei tullut.

Ennen matkaa jännitin yksin reissuun lähtemistä, mutta olin myös innnoissani tästä mahdollisuudesta. Matkajärjestelyt olen tottunut hoitamaan itsenäisesti, mutta jännitin sitä, että minun pitäisi hoitaa kaiken puhumisen yksin. Minulla on vaikea lukihäiriö kuulon seudulla ja keskivaikea lukihäiriö lukemisessa ja kirjoittamisessa. Olen onneksi pienestä pitäen rakastanut kirjoja ja tämän vuoksi olen aina lukenut ja kirjoittanut paljon. Lukihäiriöni on harjaantunut ja pärjään sen kanssa muuten hyvin, mutta erityisesti vieraissa kielissä on haasteita.

Matkan aikana sain kuitenkin huomata, että olin ollut turhaa huolissani puhumisesta. Itse asiassa minua ymmärrettiin tosi hyvin, vaikka ääntämiseni ei ole kovin hyvä. Kun lukihäiriö on kuulon seudulla, ääntämistä on haastavaa oppia. Tiesin, että kurssilla olisi noin 35 joogaopiskelijaa ja tämän lisäksi kurssin opettajat, avustaja ja retriitin järjestäjä sekä muu henkilökunta. Olin myös ainoa suomalainen ja lentoaikojen vuoksi minun piti lähteä jo päivää ennen kurssin alkua Teneriffalle ja yövyin hotellissa yhden yön ennen retriittipaikalle saapumista. Olin siis yli kaksi viikkoa valtavassa kielikylvyssä. Aamusta iltaan hoidin kaiken kommunikoinnin englanniksi.

Retriitillä minulla oli myös ulkomaalaiset kämppäkaverit. Ensimmäisen viikon jaoin talon kahden mahtavan irlantilaisen naisen kanssa. Irlantilaiset olivat siskoksia ja todella puheliaita. Meillä toimi yhteiselämä sujuvasti ja hyvin ja oli hauskaa vaihtaa heidän kanssaan päivän kuulumisia iltaisin. Toisella viikolla minulla oli kämppäkaverit Saksasta ja Alankomaista ja heidän kanssaan eläminen samassa talossa sujui myös hyvin.

Pandemian aikana koin matkalle lähtemisen työläänä ja myös rahaa kului menoihin, joita ei ole ennen ollut: koronatesti, kotitestit ja maskit. Retriitillä vaadittiin kotitestien tekemistä retriitin aikana ja virallista testiä ennen saapumista paikalle — myös rokotetuilta. Lisästressiä aiheutui vielä siitä, että puolisoni sairastui koronaan kuusi päivää ennen matkaa. Itse pysyin onneksi terveenä ja testitulokseni oli myös negatiivinen ennen lentoa. Lisäksi olin ennen lähtöä tosi stressaantunut, onko minulla kaikki tarvittavat terveysdokumentit täytettyinä oikein. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja olin turhaan murehtinut yksityiskohdista. Lopulta kukaan ei edes kysynyt testitulostani. Teneriffalla ihmiset olivat muutenkin tosi rentoja koronan suhteen, vaikka julkisissa sisätiloissa oli vielä silloin maskipakko. Ulkona ja retriitillä (koska kyseessä oli suljettu ryhmä) maskia ei tarvinnut pitää. Pandemian vuoksi minulta peruuntui useampi matka 2020 ja oli tosi vaikeaa uskoa, että pääsin oikeasti vihdoin ulkomaille.

Retriitin aikataulu

8-10 Harjoitus

11-12 Brunssi

16-18.30 Teematunti

18.30-19.30 Illallinen

Harjoitusta tehtiin astangajoogan perinteen mukaisesti kuutena päivänä viikossa. Teematunteja oli lähes joka iltapäivä. Ruoka oli retriitillä mielettömän hyvää, herkullista ja terveellistä kasvisruokaa. Itse asiassa parasta ruokaa, mitä olen ennen saanut missään muulla retriitillä. Retriitillä oli myös tuoreita hedelmiä, yrttiteetä ja kahvia jatkuvasti saatavilla.

Laruga oli minulle opettajana jo tuttu entuudestaan ja tiesin pitäväni hänestä. Teematunneilla meillä oli teoriaa, filosofiaa ja jonkin verran fyysisiä harjoituksia. Pidin Larugan teematunneista todella paljon ja sain niistä runsaasti materiaalia ja inspiraatiota myös omaan opettamiseeni. Harjoittelen pääasiassa yksin ja oli mahtavaa saada myös omaan harjoitukseen avustuksia ja opetusta kahden viikon ajan. Astangajoogan perinteestä inspiraatio opettamiseen ammennetaan omasta harjoituksesta. Astangajoogassa korostuu siis erityisesti se, että jos haluat opettaa astangaa, sinulla pitää olla myös säännöllinen oma harjoitus.

Meillä oli kurssilla sopivasti myös vapaa-aikaa. Olin suunnitellut vapaa-ajallani hoitavani omia asioita muun muassa töihini liittyen. Minulla oli läppäri mukana sitä varten, mutta päädyinkin reissaamaan pitkin Teneriffaa muiden kanssa. Normaalisti suunnittelen paljon aikataulujani, mutta matkalla oli ihanaa elää hetkessä ja joogakuplassa. Meillä oli myös yllättävän hyvät säät pari sadepäivää lukuun ottamatta ja vietimme paljon aikaa rannalla sekä meressä uiden. Kurssipaikka oli Etelä-Teneriffalla, mutta viimeisenä päivänä päädyin parin kurssikaverin kanssa Pohjois-Teneriffalle, vaikka lentoni lähti etelän kentältä. Lentoni lähti myöhässä, joka ei haitannut, koska minulla oli hyvää seuraa ja hauska illallinen Santa Cruzissa. Matkan jälkeen olin todella kiitollinen siitä, että lähdin yksin reissuun. Yksin matkatessa tutustuu helpommin muihin ja on enemmän avoin uusille kokemuksille.

Teksti ja kuvat:

Kira Vuorisalo

• Paikka: Europass Teacher Academy, Firenze, Italia
• Ajankohta: 8.-13.10.2018
• Kurssin nimi: Yoga and meditation for educators: Be a great teacher, be your best self

Kurssille osallistui minun lisäkseni 4 saksalaista opettajaa, ja koulutuksesta vastasi italialainen joogaopettaja Barbara. Opetukseen osallistui myös pari tuntiopettajaa. Kurssiin sisältyi kaksi tutustumiskierrosta kaupungin keskustaan sekä kokopäiväretki Toscanaan.

SUNNUNTAI

Lähdin matkaan sunnuntaiaamuna klo 02.00 Valkeakoskelta. Helsingin, Frankfurtin ja Bolognan kautta saavuin Firenzeen noin seitsemän aikaan illalla. Matkan rasitukset kaikkosivat heti, kun kävelin Firenzen renessanssiaikaisen kaupungin läpi suurta matkalaukkua mukana raahaten (en osaa koskaan päättää, mitä pitäisi ottaa matkalle ja mitä ei). Kaupunki on niin mykistävän kaunis.

Majoittauduin Rosannan pensionaattiin, jossa asui myös muita Europass-koulun opiskelijoita. Kävin vielä illallisella lähiravintolassa, jossa oli hyvin kansainvälinen ja vilkas meininki. Ajattelin viettää rauhallisen ja yksinäisen illan, mutta löysinkin itseni puhumasta Suomen historiasta sekä kuulemassa Albanian historiaa ja juttelemassa jenkkipariskunnan kanssa Trumpista. Keskustelun vilkkauteen vaikutti italialainen kihlapari sekä Fabio, paikan omistaja, joka auliisti tarjoili grappaa…

MAANANTAI

Opetus alkoi mindfulnessin esittelyllä. Parin tunnin luento, joka ei sisältänyt harjoitteita, jätti minut aika kylmäksi. Mieleeni jäi lause, jota hoin koko viikon ja olen jakanut jo eteenpäin: ’If you are in the present it will give you a present’. Joogastakin luennoitiin, vain viimeinen tunti sisälsi vaativia joogaharjoitteita – ei kovin rentouttavia, hankalia asentoja ja pitkiä aikoja samassa asennossa. Ei tosiaan mitenkään helppoja vasta-alkajille.

TIISTAI

Tiistaina sain syödä aamupalaa seuranani kaksi erityisopettajaa Espanjasta sekä puolalainen alakoulun rehtori. Ajatusten vaihto oli niin vilkasta, että melkein myöhästyimme koulun järjestämältä walking tourilta (tosin espanjattaret myöhästyivät ja eksyivät pari kertaa tunnin matkalla). Danten (italian kirjallisuuden isä) patsaalta aloitettiin ja lopetettiin Borcellinoon (jos tämän villisikapatsaan kärsää vasten hankaa omaansa niin palaa Firenzeen… en uskaltanut).

Koulutus alkoi vähän samoilla asetuksilla kun edellispäivänä: paljon puhetta, vähän tekemistä. Jin-jooga oli päivän aiheena. Suomalaisena miehenä tein uskollisesti harjoitteita, joiden tarkoitusta tai päämäärää en tiennyt. Joissakin harjoitteissa tuli epämiellyttävä olo. Hoettiin joitakin sanskriitin sanoja pitkään ja tehtiin monotonisia liikkeitä samanaikaisesti 10-15 minuuttia. Ushai-hengitystä myös yritettiin opettaa ja pari oppilasta alkoi voimaan pahoin. Ohjaaja ei osannut opastaa heitä, joten he lähtivät kesken päivän pois. Olin hyvin hämmentynyt päivän jälkeen.

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona pääsin katsomaan Michelangelon David-patsasta. Veistos sijaitsee Accademia di belle arti di Firenzen galleriassa, ja sen jäljennös on veistoksen alkuperäisellä paikalla Palazzo Vecchion ulkopuolella. David on yli viisi metriä korkea ja esittää Raamatun kohtausta, jossa Daavid valmistautuu surmaamaan Goljatin. Patsas on huima – en osaa sitä selittää, mutta se on majesteettinen ja samalla ei voi olla miettimättä että sen on todella tehnyt joku hakulla ja taltalla. Museosta oli vaikea lähteä pois, piti aina palata siihen saliin missä se oli.

Pyörällä päästäni palasin taas koulutukseen. Koulutuksen aihe oli väkivallaton vuorovaikutus (Nonviolent communication, NVC), Marshall Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään selkeyttämään kuuntelemista ja puhumista. Sitä käytetään erityisesti kriittisissä tilanteissa, joissa ihmisten välistä kommunikaatiota on poikkeuksellisen vaikeaa saada toimimaan.

NVC:n keskeiset osat ovat:

• Havainto: Kuinka havainnot erotetaan tulkinnoista niin, ettei ajauduta tunteiden vietäväksi.
• Tunne: Tunne on hetkeen sidottu viesti, tie itse asiaan: tarpeisiin.
• Tarve: Jokainen on omien tarpeidensa paras asiantuntija. Keneltä siis kysyt mitä tarvitset?
• Pyyntö: Pyynnön esittäminen tekojen kielellä: mitä toinen voisi täsmällisesti tehdä juuri nyt ja tässä hetkessä?

Tähän liittyvät harjoitteet olivat hyödyllisiä sekä opettavaisia.

TORSTAI

Torstain kaupunkikierroksella tutustuimme arkkitehtuuriin ja minä pääsin maistamaan Lambredottoa, vasikan vatsalaukusta tehtyjä suikaleita. Hyvää oli tuoreen oliiviöljyn kanssa! Torstaina joogaharjoitteita tehtiin jo vähän rennommissa merkeissä. Minä olin valvonut ja mennyt ympäri kaupunkia, joten kun piti meditoida, kuorsasin alta aika yksikön.

PERJANTAI

Perjantaina pääsin odottamaani Galleria Uffiziin (ital. Galleria degli Uffizi). Tässä palatsissa toimii yksi maailman tunnetuimmista taidegallerioista. Giorgio Vasarin suunnittelema rakennus tehtiin alun perin vuosina 1560–1580 virastoiksi. Galleriassa on esillä sadoittain maalauksia ja veistoksia antiikin ajoista renessanssitaiteen helmiin. Niiden joukossa on muun muassa Giotton, Tizianin, Piero della Francescan, Botticellin ja Michelangelon teoksia. Kokoelmiin kuuluu myös veistoksia, antiikkiesineitä sekä yli satatuhatta piirrosta ja grafiikan lehteä. Käynnin jälkeen oli vähän vaikeuksia keskittyä mihinkään.

Päivän aikana meille esiteltiin GAIA-projekti, jota koulun psykologi Thomas vetää Italiassa. Projektin tavoite on tehdä tietoisuusharjoitteita sekä joogaa koululaisten kanssa. Projektia on toteutettu EU-rahoituksella 1100 lapsen kanssa ympäri italiaa. Hauskoja harjoitteita lapsille, miksei myös aikuisille. Illalla joogattiin ja minä meditoin… Perjantai-iltana söin opiskelutovereiden kanssa pizzaa.

LAUANTAI

Lauantain retki Toscanaan oli kerrassaan upea! Linja-autossa oli jenkkejä, brasseja, puolalaisia, saksalaisia, romanialaisia, italialaisia yms. Ajatusten vaihto eri kulttuurien välillä oli innostavaa ja kohokohta päivälle oli ehdottomasti Sienan mykistävän kaunis kaupunki.

Kaiken kaikiaan kokemus olla Erasmus+ -koulutuksessa oli mahtava. Olin vaikuttunut siitä että sain kohdata ihmisiä niin monista eri kulttuureista ja puhella heidän kanssaan. Vaihtaa mielipiteitä ja ymmärtää että heillä on samanlaisia vaikeuksia niin henkilökohtaisella tasolla kuin ammatillisestikin kuin meillä tai minulla. Europassin muissa koulutuksissa olleet opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä koulun antiin ja heidän koulutuksensa vaikuttivat todella hyviltä. Sielustani jäi palanen Firenzeen.

TERVEISET:

Arppa Korkka, jättimäinen puutarhatonttu Suomesta