Johanna

5.1.202229.6.2022 Johanna Kieltenopetus

Espanjan kieltä ja kulttuuria

Päivi Niemelän opintomatka Granadaan 1.-14.8.2021

Kun Covid-19 -pandemia hellitti hetkeksi loppukesästä 2021, oli kaikkien muutosten, perumisten, koronatestien ja dokumenttien täytön jälkeen mahdollista viimeinkin nousta Finnairin koneeseen ja toteuttaa alun perin kesäksi 2020 suunnittelemani Erasmus+ -opintomatka Etelä-Espanjaan Granadaan. Kurssi oli kohdistettu espanjanopettajille ja sen kesto oli kaksi viikkoa. Andalusia on jo suurelta osin tuttu, mutta historiaa uhkuvassa Granadassa en ollut aiemmin ollut. Olin tilannut kuljetuksen Malagan lentokentältä majoituskohteeseeni ja n. 1,5 tunnin ajomatkan aikana sain samalla tutustua kurssimme opettajaan ja kaupunkiin etukäteen.

Sunnuntai ei ollut viikonpäivänä paras mahdollinen saapumispäivä, sillä moni liike on silloin koko päivän kiinni ja auki olevien kauppojen siesta yllättää ruokaa ja juomaa etsivän matkailijan. Painavat matkalaukut, edellisyönä juostu puolimaraton sekä helteisen Albaicín-kaupunginosan keskiaikainen ja nupukivinen katulabyrintti, josta portaita ei puuttunut, melkein veivät hetkeksi mielen ja energiatason alas. Samoin matka ilman lähimmäisiä pitkän ”kotoilujakson” jälkeen tuntui aluksi oudolta. Yllätyksekseni sain koululta majoituksen, jonka omalta kattoterassilta voin ihailla mm. Granadan kuuluisinta nähtävyyttä eli Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa la Alhambraa sekä osaa kaupungin keskustasta ja Sierra Nevadasta. Kattoterassilla syntyi aina tunne siitä, kuinka olen keskellä kaikkea, historiaa ja nykyhetkeä, yhdessä granadalaisten ja muiden matkailijoiden kanssa. Sunnuntain hetkellisen ja pienimuotoisen ”kulttuurishokin” jälkeen olin taas valmis oppimaan uutta.

Kurssilla oli pandemian vuoksi osallistujia vähemmän kuin yleensä. Ystävällistä henkilökuntaa oli ajankohtana vain kaksi, joista paikalla toimi vain opettajamme. Meitä innokkaita opiskelijoita oli neljä ja jokainen edusti eri kansallisuutta. Myös ammatillisten taustojen ja osin mielipiteidenkin erilaisuus teki keskusteluista antoisia. Paikallisen opettajan johdolla keskityimme kieltenopetuksessa mm. osaamistasojen vertailuihin, pohdiskelimme yleisesti stereotypioita eri kansallisuuksista sekä vertailimme peruskielioppiasioiden ja kulttuurillisten sisältöjen opetusta. Miten tärkeää onkaan ravistella omia ajatusmalleja ja miten helposti tutut tavat esittää asioita tuntuvat ainoilta oikeilta! Kun omia ajattelumalleja horjutetaan, tunnistin jonkin asteista ärsyyntyneisyyttä mielessäni hetken. Natiivien omat päättely- ja katsantotavat ovat äärimmäisen tärkeitä oppikirjojen esitystapojen täydennykseksi. Opettajalla oli aina antaa useita esimerkkejä eri tilanteista havainnollistamaan väitteitään. Luonnollisesti kirjoitin näitä havaintoja talteen, jotta voisin soveltaa niitä opetuksessakin. Kaikesta ei tarvinnut olla samaa mieltä, argumentointia käytiin mukavassa hengessä. Yleisesti Suomea kohtaan osoitettiin arvostusta sekä maana että koululaitosta kohtaan ja digitaalisuutemme tunnettiin. Tällä kurssilla digitaalisuus oli opetuksessa vain taustalla; osittain myös siksi, että pidimme oppitunnit ulkona ja pääpaino oli kasvokkain tapahtuvissa keskusteluissa ja mm. painetun materiaalin tehtävissä ja vertailuissa. Läpikäytyjä asioita työstän vielä pitkään ja mielelläni.

Valitsin päiviini eri yritysten järjestämiä espanjankielisiä retkiä illoiksi ja viikonlopuksi; mm. la Alhambran opastukselle ja muille kävelyretkille osallistui itseni lisäksi erityisesti espanjalaisia matkailijoita, jotka halusivat tutustua tarkemmin maansa ja Granadan historiaan. Historia avautui konkreettisemmin paikan päällä ja herätti mielenkiinnon ottaa selvää tarkemmin asioista. Mietin mm. nykyihmisen olettamusta olla viisauden huipentuma esim. rakentamisessa; maurien älykkäät ja kestävät rakennusratkaisut ja monipuolinen eri alojen tietotaito on yhä edelleen ihailtavaa. Määrätietoiset ja kansainväliset naisjohtajat mielletään aikaamme, vaikka historia tuntee heistä monia. Ei Granada eikä Espanjakaan olisi samanlaisia ilman Isabella Katolilaista. Hänen näkemyksensä mm. avioliitosta, viranhaltijoiden nimityksistä ja sotilaiden kannustamisesta olivat edistyksellisiä. Erityisesti sali, jossa Isabella ja Ferdinand neuvottelivat Kolumbuksen kanssa ja antoivat tälle taloudellisen luvan lähteä ensimmäiselle löytöretkelleen, oli maagisen vaikuttava. Näitä paikkoja olin aiemmin nähnyt vain maalauksissa.

Muillakin kävelykierroksilla sain oppaiden avulla paljon pieniä oivalluksia tiuhaan tahtiin valituista teemoista ja tietysti havainnoimalla itse ympäristöä. Vanhemmista ihmisistä huolehtiminen ja heidän huomiointinsa oli sydämellistä myös tuntemattomien kesken. Kaupunginosien erot tulivat myös näkyviin: köyhyys ja asumisen vaatimattomuus ja boheemi elämäntyyli oli joillekin elämäntapa omasta tahdosta, joillekin olosuhteiden pakosta. Asuin kaupunginosassa, jossa ja jonka viereisessä kaupunginosassa, flamencoa lauletaan, soitetaan ja tanssitaan päivittäin eri tanssikouluissa ja ravintoloissa yömyöhään eikä se vaikuta häiritsevän väkeä. Esitykset ovat aitoja ja tulevat taitavien taiteilijoiden sydämestä. Kyseessä on myös tärkeä elinkeino. Etelä-Espanjassa kyky sietää kuumuutta ja työskennellä siinä on olennainen; muutoin toimeentulo jää alhaisemmaksi. Paikallisten mielestä ”siestahalukkuus” tulkitaan usein muualla laiskuudeksi. Kun lämpötilat vaihtelevat n. 35-42 celsiusasteen välillä, ymmärtää hyvin, miksi varjoon ja lepoon vetäytyy välillä. Talon vieressä olevat omat kaivot olivat keskiajalla aarteita, jotka lukittiin avaimella. Matkan aikana kannoin lähikaupoista pullotettuja vesiä, mehuja ja virvoitusjuomia kymmeniä litroja. Lenkillä nähdyt ympäristön lähes rutikuivat maastot herättivät huolta maastopaloista.

Keskiaikainen ympäristö tuo paikallisille ja matkailijoille omat liikkumishaasteensa. Täytyy tietää, minne on menossa ja miten; pikku kujalta voi olla yhteys seuraavalle kujalle tai sitten ei. Kulkiessa jonkun on aina väistettävä, sillä tiet ovat kapeat ja ammattiautoilijoiden on hoidettava työnsä. Yleensä roska-autot tyhjensivät kiviseinään huomaamattomasti upotettuja roskasäiliöitä puoli yhdeltä yöllä. Taksitkaan eivät pääse lähelle asiakkaitaan, vaan esim. matkailija saa kantaa matkalaukkunsa pitkähköjäkin osuuksia itse. Tyytyväisenä opastin matkan loppuajasta jo muita matkailijoita kujilla.

Kirkkojen määrä oli kaupungissa suuri. Vierailin mm. 1500-luvulta peräisin olevassa katedraalissa, jossa hengellisyys ja kirkon tunnelma oli lämmin. Kirkkoherra näytti olevan töissä vielä illallakin ja toimiston ovi oli raollaan. Granadan asukkaista on nykyään n. 32 000 islaminuskoisia. Vierailin erään moskeijan ulko-osassa oppaan johdolla. Onneksi eri uskontojen yhteiselo vaikutti nykyisin olevan rauhallista. Tuo kulttuurinen moninaisuus tekee Granadasta niin erityisen.

Tein myös unohtumattoman, kokopäivän kestäneen patikointiretken manner-Espanjan korkeimmalle vuorelle eli el Mulhacénin (3479 m) huipulle paikallisen ekomatkailuun erikoistuneen yrityksen avulla. Oppaani, joka on biologi koulutukseltaan, kertoi, miten Sierra Nevadankin eläin- ja kasvilajit ovat riippuvaisia ilmasto-olosuhteista. Tämä retki oli biologian ja maantiedon ”oppitunnin” lisäksi yhdistelmä fyysistä haastetta ja sosiaalisuutta tuntemattomien mutta ystävällisten ihmisten seurassa. Ryhmän päämäärä oli sama: päästä huipulle yhdessä, voittaa itsensä ja ihailla karunkauniita maisemia. Espanjan eri murteet sekoittuivat tyytyväiseksi porinaksi ja opas oli todella kannustava. Matkan varrella tulivat tutuiksi myös eräs vuoristokylä viikunaleivonnaisineen sekä puhtaan veden Lanjarón-kunta.

Andalusian murteen ymmärrystä olen testannut jo aiemmin, mutta murre yllätti yhä välillä, mm. Salobreñan retkellä. Hitaampi puhe, toistot ja eleet hymyn kera auttavat tunnetusti. Luonnollisen kaunis merenrantakaupunki tarjosi trooppista vaihtelua sisämaalle päivän ajan. Totesin muun muassa, että lapsen kalan saamisen ilo vaikuttaa eurooppalaisittain hyvin samanlaiselta😊. Vehreissä puistoissa kukkaistutuksien seassa lojui kuitenkin hurja määrä tyhjiä muovipulloja ja -mukeja; roskaamisen välttämisestä oli talojen seinillä pyyntöjä ja käskyjäkin, mutta jostain syystä sanoma ei ollut mennyt perille. Rannalla luonto näytti hetkessä voimansa. Kirjoittaessani rantakivistä sanaa hiekkaan, niin rauhalliset ja mielestäni kaukana olevat aallot jättivät hetkessä ”mosaiikkini” alleen ja kastelivat mielestäni vedeltä turvassa ollutta reppuani. Meri ja luonto ovat arvaamattomat. Sen koin myös toiseksi viimeisenä yönä, jolloin yhtäkkiä vähän ennen keskiyötä talon seinät tärisivät. Onneksi 4,5 magnitudin maanjäristys ei aiheuttanut alueella suurempaa vahinkoa. Hain tietoa tapahtuneesta ja suunnittelin yöllä, mitä tekisin, jos tulisi vielä uusi, kenties voimakkaampi, järistys.

Ruoanlaittokurssilla, jolla ryhmämme kansainvälisyyttä täydensi vielä amerikkalainen pariskunta, nautimme yhdessä tyytyväisinä valmistamamme ateriaa parin tunnin puuhailun jälkeen. Opettajamme mainitsema espanjalainen myönteinen hedonismi, ystävällinen asennoituminen toisiin tuntemattomiin ihmisiin ja tahto elää tässä päivässä ja nauttia siitä tässä ja nyt, ”koska huomenna voi kuolema kohdata”, sai meidät hiljaisen kiitollisiksi pyöreän pöydän ääressä. Luonnollisesti ruoanlaitto opetti lisää ruoanlaittosanastoa ja ruokakulttuuria.

Matkallani pystyin monialaisesti yhdistämään Granadan tarjoamiin lukuisiin esteettisiin aistikokemuksiin mm. pedagogiikan, kielitaidon kehittämisen, kestävän kehityksen periaatteet, liikunnan, kulinarismin eikä vähäisimpänä, universaalin humanismin. Olosuhteiden pakosta ja niiden ansiosta omaksuin mm. monipuolisemman kierrättämisen pysyväksi tavaksi. Minkä kerran Granadassa oppii, sen kotimaassakin taitaa.

Antonio Machadoa lainatakseni:

”Todas las ciudades tienen su encanto, Granada el suyo y el de todas las demás.”

Teksti ja kuvat: Päivi Niemelä

8.10.201929.6.2022 Johanna Kieltenopetus

Ranskan intensiivikurssi Lyonissa

Paikka: Lyon, Ranska
Aika: 15.7.-26.7.2019
Kurssin nimi: Ranskan intensiivikurssi
Kurssin järjestäjä: Alpadia Language School Lyon

Olin Erasmus+-ohjelman puitteissa viime heinäkuussa kaksi viikkoa ranskan kielen intensiivikurssilla Lyonissa. Päädyin menemään Lyoniin sen takia, että se oli yksi ranskan isoimmista kaupungeista, jossa en ollut vielä käynyt. Toki olin myös lukenut monista ranskan oppikirjoista Lyonin päänähtävyyksistä, ja siitä kuinka sitä pidettiin Ranskan gastronomia pääkaupunkina. Halusin kokea kaiken tämän itse paikan päällä. Olin ollut kaksi kertaa aiemmin Ranskassa yksityisissä kielikouluissa intensiivikursseilla ja olin kokenut ne erittäin hyödyllisiksi.

Ennen matkaa täytyi selvittää, mihinkä kielikouluun menisin. Googlesta tulikin todella monta eri vaihtoehtoa Lyonissa sijaitsevista kielikouluista. Päädyin asiakkaiden antamien hyvin arvosanojen perusteella valitsemaan Alpadia Lyon nimisen koulun. Valitsin kurssiksi intensiivikurssin, johon kuului 25 tuntia opetusta viikossa arkipäivisin. Neljä tuntia opetuksesta oli yleisranskan kurssia, jossa harjoiteltiin kielioppia, luetun ymmärtämistä, kuullun ymmärtämistä ja puhumista. Yksi tunti oli pyhitetty pelkästään erilaisille puheharjoituksille pareittain/pienissä ryhmissä. Ranskan tuntien lisäksi koulu järjesti myös kurssien ulkopuolista tekemistä mm. museovierailuita, kaupunkierroksia, elokuvien katsomista ja urheilua. Osallistuin tällä reissulla kaupunkikierrokseen ja vastarintamuseo vierailuun. Majoituksen hankin itse Air BnB:stä ja olin todella tyytyväinen omaan asuntooni. Se sijaitsi hyvällä paikalla kolmannessa arrondissementissä n. 10 minuutin kävelyn päässä koululta.

Lyonin vanha kaupunki — Lyonin vanhaa kaupunkia

Opetus tapahtui maksimiltaan 12 hengen tasoryhmissä. Ennen kurssia minun täytyi tehdä netissä taitotasotesti, joka koostui vaikeutuvista monivalintakysymyksistä ja lyhyen tekstin kirjoittamisesta. Testissä ei ollut ollenkaan puhutun kielen arviointia, mikä oli selkeä miinuspuoli. Kahdessa edellisessä kielikoulussa oli suullinen haastattelu opettajan kanssa, mikä vaikutti tasoryhmään sijoittamisessa. Jouduinkin ensimmäiseksi päiväksi itselleni liian helppoon ryhmään, mutta sain opettajan ja koulun johtajan puheilla käytyäni vaihdettua ryhmän paremmin itselleni sopivaksi.

Suosittelen kaikille lämpimästi oman kielitaidon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tällaista intensiivikurssia. Opetus kurssilla oli tasokasta, ja opettaja näki paljon vaivaa tuntien suunnittelemista varten. Opettajanani minulla oli nuori ranskalainen nainen Coralie, jolla oli erittäin motivoiva ja pätevä opetustyyli. Hän teetti tunneilla monipuolisia tehtäviä, jotka harjoituttivat tehokkaasti kielen eri osa-alueita. Teimme enimmäkseen DALF C1 (ranskan valtion hyväksymä virallinen kielidiplomi, jolla voi todentaa oman kielitaitonsa) tason kokeen kaltaisia tehtäviä. Ajattelinkin jossain vaiheessa suorittaa DALF-kokeen ihan oman mielenkiinnon takia. Aihealueina tunneilla oli mm. mainosanalyysi, erilaiset seurapelit, kulutusyhteiskunta ja ajankohtaiset uutiset. Pääpaino tunneilla oli puheessa, ja huomasin taas ranskan puhumisen sujuvoituneen mukavasti kahden viikon jälkeen. Tällaisilla kursseilla tapaa mukavasti yleensä myös muita opettajia, joiden kanssa voi vaihtaa hyvin opetuskokemuksia ja vertailla eri maiden opetuskulttuureita. Tällä kertaa omassa ryhmässäni oli opettajia Espanjasta, Sveitsistä ja Irlannista.

Miinuspuolena oli reissuni aikaan Euroopassa vallinnut helleaalto. Jälkimmäisellä viikolla celciukset nousivat useampana päivään 40 asteeseen, ja kaikissa luokissa ei ollut ilmastointia. Tämä teki opiskelusta melko hikistä puuhaa. Koululla oltiin kuitenkin sentään varauduttu helteeseen hommaamalla suihkupulloja ja tuulettimia luokkaan. Koulussa oli mielestäni myös hieman liikaa opiskelijoita tiloihin nähden, ja sen takia osa opetuksesta jouduttiinkin järjestämään viereisen ammattilukion tiloissa, jonne oli hieman pidempi matka majoituksestani. Onneksi ammattilukiolla oli ilmastointi luokassa, mikä toi hieman helpotusta helteeseen. Opiskelijoiden runsaan määrän vuoksi opetusta jouduttiin järjestämään myös iltapäivisin, ja toisella viikolla jouduinkin valitettavasti tähän myöhempään aikatauluun, jolloin opetus alkoi noin yhdelta päivällä ja loppui vasta n. 18.20 illan suussa, mikä hieman rajoitti omaa vapaa-aikaa ja kaupunkiin tutustumista.

Kaiken kaikkiaan kielikurssi Lyonissa oli erittäin onnistunut. Kielitaitoni ja kulttuuritietoni ottivat taas mukavan nykäyksen eteenpäin kahden viikon aikana. Tutustuin myös mukaviin uusiin ihmisiin ja sain nauttia hienosta Lyonin kaupungista.

kuva opiskeluryhmästä — Kuva opiskeluryhmästä

Teksti ja kuvat: Jussi Sihvonen

6.6.201929.6.2022 Johanna Kieltenopetus

Talking to people in Dublin

Paikka: Dublin, Irlanti
Aika: 19.-25.5.2019
Kurssin nimi: Talking to People
Kurssin järjestäjä: English Matters

Helteisestä Suomesta koleaan Dubliniin… näin starttasi Erasmus + -reissuni 19.5. 2019. Dublinissa lentokenttäbussi toi matkalaisen suoraan Spire-maamerkin juurelle, mistä oli kävelymatka yhden Euroopan vanhimman yliopiston, yli 400 vuotta vanhan, Trinity Collegen kampus-majoitukseen. Kansainvälinen ilmapiiri kielten sekamelskan siivittämänä kietoi ympärilleen saman tien, kun keskipäivän tunnit kuluivat turistiryhmien seassa kampusalueen viheriöitä sekä patsaita tutkiskellessa sekä Grafton Street-ostoskadulla irlantilaista, maailmallakin tuttua kitararockia kuunnellessa.

Alkuillasta tapasin toiset 62 English Matters –kursseille osallistujaa, joista kaksi muuta opettajaa oli matkustanut Suomesta ja loput kahdeksasta Euroopan maasta. Tapaamispaikkana oli monumentaalisen upea Clayton Hotel Ballsbridge, joka on aikoinaan toiminut mm. kouluna. Saimme tutustumisillan päätteeksi kuulla vielä kattavan paketin Irlannin historiasta, mikä toimikin hyvänä alustuksena koko viikon annille.

Hassu yhteensattuma oli lisäksi se, että majapaikkaan palattuani, iltapalan lomassa, surffailin Ylen sivuille vastaamaan kyselyyn, jossa saisin selville toisen eurooppalaisen kotimaani. Vastaus oli yllätys, yllätys: Irlanti.

Trinity college — Trinity Collegen pääaukio

Kurssi vauhtiin

Maanantaina viikon mittainen kurssini ”Talking to People: Inquiry-based and Cooperative Learning Methodology” alkoi 14 eurooppalaisen kollegan kanssa Trinity Collegen yliopistoalueella. Kurssin järjestäjällä, espanjalaisella English Matters –organisaatiolla, on yli 20 vuoden kokemus mm. eurooppalaisten opettajien ammattitaidon kehittämiseen tähtäävistä täydennyskoulutuksista ja viikon sisältö olikin mielestäni huolella laadittu ja järjestelyt kaikkinensa toimivat hyvin.

Saimme laajasti taustatietoa, perehdytystä sekä hyödyllisiä vinkkejä cooperative learning ja inquiry-based learning –strategioista ja harjoittelimme itsekin opiskelijan asemassa mm. Think, Pair, Share –menetelmää sekä Jigsaw-ryhmätyöskentelyä. Ensimmäinen oli strukturoidumpi versio yhteisestä keskustelusta (brainstorming) johonkin teemaan liittyen niin, että ensin minuutin verran jokainen kirjoitti ylös vaikkapa yhteistoiminnallisen oppimisen hyviä puolia, minkä jälkeen ajatuksista juteltiin ensin parin kanssa ja sitten koko ryhmässä parisen minuuttia. Jälkimmäinen palapeliä muistuttava ryhmätyöskentelytapa vaati opettajalta hieman enemmän valmisteluja, sillä ensin alkuperäisessä ryhmässä jaettiin aiheet kaikille ja sitten jakauduttiin näiden aiheiden perusteella uudestaan ns. asiantuntijaryhmiin, joissa tehtävänä oli perehtyä ryhmän aiheeseen mahdollisimman hyvin, jotta sen voi opettaa jälleen alkuperäisessä ryhmässä muille jäsenille. Käsiteltävän sisällön lisäksi mielenkiintoisinta metodologia-kurssilla oli se, että opiskelijan asemaan hypätessään opettajakin pääsee sisälle ryhmätyöskentelyn maailmaan pohtimaan kelle tahansa oppilaalle tai opiskelijalle tuttuja ryhmädynamiikan kiemuroita ja omia vahvuuksiaan tiimityöskentelyssä.

Oli pysähdyttävää huomata, että toisaallakin Euroopassa koulutusasioista puhuttaessa esiin nousee samankaltaisia huolenaiheita esimerkiksi lasten ja nuorten lukuharrastuksen puutteesta. Irlantilainen opettajamme olikin valinnut peräti kaksi kirjallisuus-teemaa paikallisten dublinilaisten haastatteluihin pohjaavien (inquiry-based learning) ryhmäprojektiemme aiheiksi. Muut tehtävänannot koskivat irlannin kieltä ja taidetta. Irlanti ja maan kulttuuri olivat vahvasti läsnä kaikissa kurssin sisällöissä, myös videoesimerkkitapauksissa, joiden avulla näimme, kuinka käsittelemämme metodologiat heräsivät eloon paikallisissa luokkahuoneissa ja millaisia ajatuksia oppilailla itsellään oli noussut oppilaita osallistavista, vastuuttavista tiimityöskentelytavoista. Hieman päivien päätteeksi tuntui, että yhteiselle keskustelulle olisi voinut varata lisää aikaa, mutta onneksi juttua saattoi jatkaa iltaisin ryhmäläisten sekä fish and chips –annosten seurassa vaikkapa pubeissa.

Irlannin kulttuuria – kirjallisuutta, musiikkia ja elokuvaa

Pari päivää kurssin kestosta oli omistettu irlantilaiselle kirjallisuudelle, minkä puolesta puhui se, että maasta on lähtöisin jopa neljä Nobelin kirjallisuuden palkinnonsaajaa. Opiskelimme esimerkiksi W.B. Yeatsin runoja ensin yhteistoiminnallisesti luennoilla, mutta saimme myös tilaisuuden vierailla kattavassa Kansalliskirjaston näyttelyssä, jossa Yeatsin elämä ja hänen työnsä konkretisoituivat huikealla tavalla. Lisäksi tutustuimme irlantilaiskirjailija Edna O´Brienin teokseen ”Country Girls”, josta tehtyä elokuvafilmatisointia analysoimme myös. O´Brienin kirja oli valittu tämän vuoden ”Dublin – One city, one book” –teokseksi ja sen kautta opettajamme tutustutti meidät irlantilaiseen, katoliseen kulttuuriin ja menneisyyteen.

Irlantilainen taidepläjäys sisälsi myös vierailun galleriaan, jossa esillä oli maailmankuulujen Monet´n sekä Renoir´n maalaukset. Näillä retkillä ja taiteen avulla monikulttuurinen ryhmämme hitsautui paremmin yhteen, sillä vietimme suurimman osan päivistä yhdessä. Yhteisiä puheenaiheita oli helppo löytää, olipa kyse sitten eri maiden kulttuurisista perinnöistä tai sosiaalisesta mediasta ja siihen liittyvistä kokemuksista eri puolilla maailmaa. Havaitsimme, että olemassa voi olla taruakin ihmeellisempää totuutta, sillä kurssilla kaksi opettajaa olivat toisistaan tietämättä samalta Ranskan hallitsemalta Réunion-saarelta Intian valtameressä, mutta tapasivat vasta nyt, vaikka toinen opettajista oli opettanut jopa tämän toisen ryhmäläisemme lasta! Maailma on todellakin toisinaan pieni.

Talking to people kurssilaisia — *Talking to people –kurssin osallistujia*

map Tunteisiin vetoavaa kulttuurien välisyyttä koimme saadessamme kattavasti tietoa Irlannin ja Pohjois-Irlannin konfliktista, joka valitettavasti edelleen näkyy väkivaltaisina pommi-iskuina pohjoisessa. Historia aiheen ympärillä on pitkä ja monimutkainen, tarinat kertovat inhimillisistä menetyksistä, jotka ovat piirtyneet myös eri taiteenlajeihin. Silmäkulmat kostuivat monella tulkitessamme U2:n Sunday, Bloody Sunday –kappaleen sanomaa kuultuamme ensin oikeista tapahtumista lyriikan taustalla. Taiteen tarjoamat keinot ja monipuolinen käyttö opetuksessa olivatkin kurssin mieleenpainuvinta antia.

*Retkellä Glendalough –kansallispuistossa Dublinin eteläpuolella*

*Taustalla Glendalough –alueella sijaitsevan luostariasutuksen torni (alun perin 500-luvulla perustettu asutus)*

Hyvinvointia, paljon opittavaa ja uusia ystävyyksiä

Kurssi ylitti odotukseni ja tarjosi ammatillista kehitystä opetusmetodologisista näkökulmista, kielitaidon ylläpitoa, Irlannin kielikulttuurialueeseen tutustumista sekä sosiaalisia kontakteja. Suomalaisen koulujärjestelmän edustajana saattoi hyvillä mielin vastailla lukuisiin koulutuspolkuamme ja opetustamme koskeviin kysymyksiin ja näin jakaa suomalaista tietotaitoa Eurooppaan. Monet eri maista tapaamani kollegat olivatkin joko jo vierailleet maassamme saamassa oppia suomalaisesta koulusta tai olivat vähintään kiinnostuneita tulemaan esimerkiksi English Mattersin järjestämille kursseille Suomeen. Irlantilaisesta koulukulttuurista huomionarvoista oli, että jokaisen oppitunnin aluksi opettaja selkeästi esitti tunnin tavoitteen ja mitä tultaisiin tekemään. Keskustelimme paljon oppilaan/opiskelijan oman äänen kuulemisesta oppimisen lähtökohtana ja nivomisesta opetukseen, joten teemat tuntuivat kovin tutuilta suomalaisen opettajan korviin. Oli ilo olla osa tätä yhteistä eurooppalaista kokemusta ja kiitollisena heitin hyvästit monelle kollegalle, tietäen, että yhteydenpito jatkuu.

*Teija (oik.) loppuesitelmää irlannin kielestä pitämässä vasemmalta lukien Christinen, Rosannan, Georginan ja Xuannin kanssa*.

Teksti ja kuvat: Teija Hiltunen-Rikkola

19.3.201929.6.2022 Johanna Kielikurssit

Dublinissa englantia oppimassa

Paikka: Dublin, Irlanti
Ajankohta: 24.2.-2.3.2019
Kurssin nimi: English for Teachers (A2-B1)
Kurssin järjestäjä: English Matters

Yksi opettajille suunnitellun englanninkurssin tavoitteista oli rohkaista osallistujia puhetilanteissa. Mahdollisuuksia englanniksi puhumiseen riitti, koska olin ainoa suomalainen noin sadan osallistujan joukossa. Muut tulivat viidestätoista Euroopan maasta ja Japanista. Omassa 15 hengen kotiryhmässäni oli sekä opettajia että oppilaitoksissa työskenteleviä Puolasta, Sloveniasta, Italiasta ja Espanjasta. Opettajamme oli irlantilainen Aisling. Hänen mielestään olimme aktiivinen ja innostunut ryhmä.

Pienryhmä — Ryhmäläisten kielitaidon taso vaihteli mutta kaikki olivat toisiaan kohtaan yhtä kannustavia.

Heti kurssin alussa English Matters –organisaatiosta vastaava Eduardo Marin kertoi, että viikon aikana pienryhmien tulee laatia viimeiseen kurssipäivään mennessä kolmen dian PowerPoint-esitys. Kurssitodistuksen saaminen edellytti lisäksi jokaisen henkilökohtaisesti laatimaa kurssiarviointia. Arviointiin oli valmis pohja ja se piti jättää ennen kurssin päättymistä. Viikon sisällä kurssin päättymisestä järjestäjäorganisaatiolle tuli toimittaa reflektoiva päiväkirja omasta oppimisprosessista. Kirjoitin päivittäin muistiin kokemuksiani ja ajatuksiani ja viimeistelin muistiinpanot paluulennolla.

Aisling oli laatinut oppitunnit Padletiin. Opetustuokiot olivat tavalla tai toisella Irlantiin liittyvistä aiheista, eivät opetukseen tai kouluttamiseen liittyvistä teemoista. Latasimme samaan Padletiin viikon aikana ottamiamme kuvia ja materiaalia, jota saatoimme hyödyntää esityksissämme. Padlet-osoite jäi käyttöömme kurssin päätyttyä.

Oppitunnit pidettiin Irlannin National Collegessa. Oppituntien ohella teimme useita museovierailuja ja kävimme bussimatkalla Glendaloughissa, jossa on Kevinin luostarin rauniot ja upeat retkeilymaastot. Tutustuimme myös Dublinin keskustaan valokuvaten ja leikkimielisesti kilpaillen. Sää suosi, oli poikkeuksellisen lämmin ja lähes sateeton helmikuun loppu. Työskentelin eniten italialaisen Paolan ja espanjalaisen Anan kanssa, mutta ryhmien koostumusta myös vaihdeltiin niin että melkein kaikki ehtivät työskennellä keskenään. Ryhmälle puhuminen helpottui ja osallistujat rentoutuivat viikon aikana, koska jokainen joutui joka päivä esiintymään muulle porukalle joko yksin tai oman pienryhmänsä kanssa.

Puhetilanne — Liikunnanopettaja Agnesen esityksissä oli aina mukana huumoria.

*APO-team oli oma ydinryhmäni. Yhteydenpito on jatkunut whatsapp-viestein.*

Oli opettavaista seurata Aislingin työskentelyä ja hänen tapaansa rohkaista oppilaita. Ryhmäläiset olivat reiluja toisiaan kohtaan. Hämmästyin, miten paljon sanastoa osa porukasta omaksui viikon aikana. Kurssista jäi hyvä mieli ja reflektoivasta päiväkirjasta mukava muisto. Ainakin vielä tuntuu siltä, että pelkään tai nolostelen tekemiäni kielivirheitä vähemmän kuin kurssille lähtiessäni. Oman myönteisen kokemukseni perusteella voin lämpimästi suositella English Matters –organisaation kielikursseja kaikille kiinnostuneille.

Glendalough ja lakimies — *Glendaloughissa omaa ryhmääni opasti lakimies, joka oli eläkkeelle jäätyään tehnyt tutkinnon historiasta ja osallistunut Glendaloughin kaivauksiin*.

Glendalough ja koira — *Glendaloughin laakso Wicklowvuorten kansallispuistossa houkutteli palaamaan.*

Muraali — Dublinissa on asuntopula. Harva silti haluaa keskustaan korkeampia kuin kolmikerroksisia rakennuksia.

Teksti ja kuvat: Outi Vaskin

10.11.201829.6.2022 Johanna Liikunta ja hyvinvointi

Mindfulnessia, joogaa ja kulttuuriaarteita Firenzessä

Paikka: Europass Teacher Academy, Firenze, Italia
Ajankohta: 8.-13.10.2018
Kurssin nimi: Yoga and meditation for educators: Be a great teacher, be your best self

Kurssille osallistui minun lisäkseni 4 saksalaista opettajaa, ja koulutuksesta vastasi italialainen joogaopettaja Barbara. Opetukseen osallistui myös pari tuntiopettajaa. Kurssiin sisältyi kaksi tutustumiskierrosta kaupungin keskustaan sekä kokopäiväretki Toscanaan.

SUNNUNTAI

Lähdin matkaan sunnuntaiaamuna klo 02.00 Valkeakoskelta. Helsingin, Frankfurtin ja Bolognan kautta saavuin Firenzeen noin seitsemän aikaan illalla. Matkan rasitukset kaikkosivat heti, kun kävelin Firenzen renessanssiaikaisen kaupungin läpi suurta matkalaukkua mukana raahaten (en osaa koskaan päättää, mitä pitäisi ottaa matkalle ja mitä ei). Kaupunki on niin mykistävän kaunis.

btf

Majoittauduin Rosannan pensionaattiin, jossa asui myös muita Europass-koulun opiskelijoita. Kävin vielä illallisella lähiravintolassa, jossa oli hyvin kansainvälinen ja vilkas meininki. Ajattelin viettää rauhallisen ja yksinäisen illan, mutta löysinkin itseni puhumasta Suomen historiasta sekä kuulemassa Albanian historiaa ja juttelemassa jenkkipariskunnan kanssa Trumpista. Keskustelun vilkkauteen vaikutti italialainen kihlapari sekä Fabio, paikan omistaja, joka auliisti tarjoili grappaa…

MAANANTAI

Opetus alkoi mindfulnessin esittelyllä. Parin tunnin luento, joka ei sisältänyt harjoitteita, jätti minut aika kylmäksi. Mieleeni jäi lause, jota hoin koko viikon ja olen jakanut jo eteenpäin: ’If you are in the present it will give you a present’. Joogastakin luennoitiin, vain viimeinen tunti sisälsi vaativia joogaharjoitteita – ei kovin rentouttavia, hankalia asentoja ja pitkiä aikoja samassa asennossa. Ei tosiaan mitenkään helppoja vasta-alkajille.

TIISTAI

Tiistaina sain syödä aamupalaa seuranani kaksi erityisopettajaa Espanjasta sekä puolalainen alakoulun rehtori. Ajatusten vaihto oli niin vilkasta, että melkein myöhästyimme koulun järjestämältä walking tourilta (tosin espanjattaret myöhästyivät ja eksyivät pari kertaa tunnin matkalla). Danten (italian kirjallisuuden isä) patsaalta aloitettiin ja lopetettiin Borcellinoon (jos tämän villisikapatsaan kärsää vasten hankaa omaansa niin palaa Firenzeen… en uskaltanut).

edf

Koulutus alkoi vähän samoilla asetuksilla kun edellispäivänä: paljon puhetta, vähän tekemistä. Jin-jooga oli päivän aiheena. Suomalaisena miehenä tein uskollisesti harjoitteita, joiden tarkoitusta tai päämäärää en tiennyt. Joissakin harjoitteissa tuli epämiellyttävä olo. Hoettiin joitakin sanskriitin sanoja pitkään ja tehtiin monotonisia liikkeitä samanaikaisesti 10-15 minuuttia. Ushai-hengitystä myös yritettiin opettaa ja pari oppilasta alkoi voimaan pahoin. Ohjaaja ei osannut opastaa heitä, joten he lähtivät kesken päivän pois. Olin hyvin hämmentynyt päivän jälkeen.

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona pääsin katsomaan Michelangelon David-patsasta. Veistos sijaitsee Accademia di belle arti di Firenzen galleriassa, ja sen jäljennös on veistoksen alkuperäisellä paikalla Palazzo Vecchion ulkopuolella. David on yli viisi metriä korkea ja esittää Raamatun kohtausta, jossa Daavid valmistautuu surmaamaan Goljatin. Patsas on huima – en osaa sitä selittää, mutta se on majesteettinen ja samalla ei voi olla miettimättä että sen on todella tehnyt joku hakulla ja taltalla. Museosta oli vaikea lähteä pois, piti aina palata siihen saliin missä se oli.

tonttu ja David

Pyörällä päästäni palasin taas koulutukseen. Koulutuksen aihe oli väkivallaton vuorovaikutus (Nonviolent communication, NVC), Marshall Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään selkeyttämään kuuntelemista ja puhumista. Sitä käytetään erityisesti kriittisissä tilanteissa, joissa ihmisten välistä kommunikaatiota on poikkeuksellisen vaikeaa saada toimimaan.

NVC:n keskeiset osat ovat:

Havainto: Kuinka havainnot erotetaan tulkinnoista niin, ettei ajauduta tunteiden vietäväksi.
Tunne: Tunne on hetkeen sidottu viesti, tie itse asiaan: tarpeisiin.
Tarve: Jokainen on omien tarpeidensa paras asiantuntija. Keneltä siis kysyt mitä tarvitset?
Pyyntö: Pyynnön esittäminen tekojen kielellä: mitä toinen voisi täsmällisesti tehdä juuri nyt ja tässä hetkessä?

Tähän liittyvät harjoitteet olivat hyödyllisiä sekä opettavaisia.

TORSTAI

Torstain kaupunkikierroksella tutustuimme arkkitehtuuriin ja minä pääsin maistamaan Lambredottoa, vasikan vatsalaukusta tehtyjä suikaleita. Hyvää oli tuoreen oliiviöljyn kanssa! Torstaina joogaharjoitteita tehtiin jo vähän rennommissa merkeissä. Minä olin valvonut ja mennyt ympäri kaupunkia, joten kun piti meditoida, kuorsasin alta aika yksikön.

PERJANTAI

Perjantaina pääsin odottamaani Galleria Uffiziin (ital. Galleria degli Uffizi). Tässä palatsissa toimii yksi maailman tunnetuimmista taidegallerioista. Giorgio Vasarin suunnittelema rakennus tehtiin alun perin vuosina 1560–1580 virastoiksi. Galleriassa on esillä sadoittain maalauksia ja veistoksia antiikin ajoista renessanssitaiteen helmiin. Niiden joukossa on muun muassa Giotton, Tizianin, Piero della Francescan, Botticellin ja Michelangelon teoksia. Kokoelmiin kuuluu myös veistoksia, antiikkiesineitä sekä yli satatuhatta piirrosta ja grafiikan lehteä. Käynnin jälkeen oli vähän vaikeuksia keskittyä mihinkään.

Päivän aikana meille esiteltiin GAIA-projekti, jota koulun psykologi Thomas vetää Italiassa. Projektin tavoite on tehdä tietoisuusharjoitteita sekä joogaa koululaisten kanssa. Projektia on toteutettu EU-rahoituksella 1100 lapsen kanssa ympäri italiaa. Hauskoja harjoitteita lapsille, miksei myös aikuisille. Illalla joogattiin ja minä meditoin… Perjantai-iltana söin opiskelutovereiden kanssa pizzaa.

LAUANTAI

Lauantain retki Toscanaan oli kerrassaan upea! Linja-autossa oli jenkkejä, brasseja, puolalaisia, saksalaisia, romanialaisia, italialaisia yms. Ajatusten vaihto eri kulttuurien välillä oli innostavaa ja kohokohta päivälle oli ehdottomasti Sienan mykistävän kaunis kaupunki.

Kaiken kaikiaan kokemus olla Erasmus+ -koulutuksessa oli mahtava. Olin vaikuttunut siitä että sain kohdata ihmisiä niin monista eri kulttuureista ja puhella heidän kanssaan. Vaihtaa mielipiteitä ja ymmärtää että heillä on samanlaisia vaikeuksia niin henkilökohtaisella tasolla kuin ammatillisestikin kuin meillä tai minulla. Europassin muissa koulutuksissa olleet opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä koulun antiin ja heidän koulutuksensa vaikuttivat todella hyviltä. Sielustani jäi palanen Firenzeen.

TERVEISET:

Arppa Korkka, jättimäinen puutarhatonttu Suomesta tonttu torilla

21.8.201829.6.2022 Johanna Kieltenopetus

Hauskaa didaktiikkaa Espanjan sydänmailla

Paikka: Academia Mester, Salamanca
Ajankohta: 17.6 – 01.07.2018
Kurssin nimi: Curso Superior para profesores de español

Oli sunnuntai ja 17. kesäkuuta, kun nousin aamukymmeneltä aurinkoisessa Pirkkalassa lentokoneeseen ajatellen, että jo illalla minulla olisi seuraavan kahden viikon ajan uusi koti ja perhe. No, kahdentoista tunnin kuluttua iltakymmeneltä sain sitten lämpimän vastaanoton eräässä kerrostaloasunnossa Luoteis-Espanjassa. Maailma on pieni – el mundo es un pañuelo.

Olin saapunut Salamancan kaupunkiin, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin, että siellä sijaitsee maan vanhin yliopisto (peräisin 1200-luvulta) ja, että siellä puhutaan ”mitä puhtainta” espanjaa – ainakin paikallisten itsensä mielestä 😊. Nettikuvien perusteella paikka oli mielestäni tavallinen keskikokoinen kaupunki Espanjan laajalla ja omalla tavallaan karulla ylängöllä, mutta ajan myötä tämä mielikuva haihtui ja paikasta kuoriutui todellinen helmi vanhoine osineen, jokineen, katedraaleineen ja monumentteineen.

Jo yli 200 vuotta ennen Kristuksen syntymää perustettu Salamanca on nykyään todella eloisa 150 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee reilun kahden tunnin ajomatkan päässä Madridista, eivätkä turistilaumat ole sitä vielä saavuttaneet. Se kuuluu Castilla y Leonin autonomiseen alueeseen, jonka kieli ”el castellano” on myös nyky-espanjan alkulähde.

maailman nuoriso — *Maailman nuoriso vietti festivaaliaan kaupungin Plaza Mayorilla.*

Siinä puitteet Johannan ansiokkaasti hankkimalle apurahalle ja sen myötä Erasmus+ -kurssilleni, jonka olin valinnut erään tsekkiläisen kollegani suosituksesta. Eikä valintaa tarvinnut katua. Heti maanantaina marssin kaupungin keskustaan Academia Mesteriin kello yhdeksältä, ja paikallinen kielikoulu vaikutti yhtä vilkkaalta kuin paikallinen kauppahallikin. Kuhinan aiheuttivat pääasiassa amerikkalaiset opiskelijaryhmät, joita oli Mesteriin saapunut runsain mitoin lähinnä Etelä-Kalifornian isoista yliopistoista.

Oma luokkani löytyi lopulta akatemian uumenista ja siellä minua odotti noin kymmenen hengen iloinen kollegajoukko, jonka jäsenistä suurin osa oli myös ison veden takaa. Eurooppalaisuutta edustivat lisäkseni ryhmässä pari puolalaista, jotka häipyivät ensimmäisen viikon jälkeen. Toisella viikolla jäin sitten ainoaksi vanhan mantereen edustajaksi mm. teksasilaisten, kalifornialaisten, puertoricolaisten, venezuelalaisten ja ecuadorilaisten joukkoon. Mikäs siinä oli ollessa, kun Suomen maine vaikutti olevan tahraton niin koulutus- kuin yhteiskunnallisessakin mielessä.

Opettajille suunnatun kurssin arkiohjelma koostui luokkaopetuksesta välillä klo 0900-1300 ja ilta-aktiviteeteistä, jotka olivat monipuolisia ja vaihtelivat kestoltaan. Ja jos aikaa jäi niin sitä vietettiin tietysti MM-futiksen parissa perheeni isännän seurassa Espanjan maaleja juhlien tai sen kohtamaa huonoa onnea kiroten.

muukalainen valepuvussa — *Valepuku on oiva tapa sulautua valtaväestöön ja päästä piireihin kaikkein pyhimmissä asioissa.*

Viikonloppuna teimme kaksi kokopäiväretkeä alueen muihin kyliin ja kaupunkeihin. Lauantaina oli pääkohteena Segovia, joka tunnetaan lähinnä roomalaisten rakentamasta akveduktistaan. Siellä vierailimme amerikkalaisen opiskelijalauman kera.

jenkit ja akvedukti — *USC:n opiskelijat ihastelevat opettajiensa johdolla maailmankuulua akveduktia. Huom. opeilla oikeaoppisesti hatut päässä, kun UV-indeksi on yli kymmenen heinäkuussa tällä seudulla.*

satulinna 2 — *Alcázar de Segovia on toiminut Disneylandin satulinnan mallina.*

satulinna 1 — *Kalifornialaiset tutustumassa 1100-luvun satulinnaan.*

Opettajamme Mesterissä, Asunción ja Jorge, olivat mahtavia tyyppejä, ja he loivat nopeasti hyvän ryhmähengen ja sitä kautta meillä oli alta aikayksikön mm. whatsapp -ryhmä, jolla tiedotus päivän virallisista ja epävirallisista kuvioista hoitui kätevästi. Tunneilla käytiin läpi uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ja sitä kautta tuli paljon uusia virikkeitä esim. netin hyödyntämiseen luokassa. Myös elokuvan ja kirjallisuuden käyttö oli usein esillä. Kurssin teemana oli hauskuus oppimisessa. Opetus oli kaikkiaan erittäin käytännönläheistä ja dynaamista. Vuorovaikutteisuus oli runsasta, mikä tuotti jatkuvasti uusia näkökulmia opettamiseen. Voinkin sanoa, että tämä rönsyilevä toteutus täytti kaikki odotukseni. Maassa maan tavalla. Tunneilla puhuttiin estottomasti kaikesta mahdollisesta – myös politiikasta: Trumpin kannattajia ei ryhmästä löytynyt.

Plaza Mayor con colegas — *Kurssijuhlaan osallistujat Plaza Mayorilla.*

Yllätysbonuksena pääsimme toisella viikolla osallistumaan Salamancassa pidettyyn kansainväliseen espanjan kielen kongressiin. Se sisälsi valtavan määrän kieleen ja opetukseen liittyviä luentoja ja työpajoja sekä näyttelyosaston, jossa sai tavata kirjakustantajia ja erilaisten kielikoulutusten järjestäjiä. Oli mahtavaa nähdä elävänä henkilöitä ja tahoja, joiden juttuja on tullut seurattua netistä. Kongressin synnyttämä aika- ja runsaudenpula olikin reissun ainoa miinus.

Kielikongressi — *Español para Todos -kongressi oli mieluisa yllätys.*

Tämä kansainvälinen kongressi ja kurssin kirjava osallistujajoukko takasivat sen, että espanjan kielen monet kasvot tulivat kahden viikon aikana hienosti esille. Kieli on kaikkia varten, ja juuri kuten maailmankielelle on hyvin ominaista, ei ole vain yhtä espanjan kieltä eikä yhtä tapaa käyttää sitä. Toki siellä Espanjan sydänmailla puhutaan melko ”puhdasta” espanjaa tai ainakin selkeää sen versiota. Se on vähän niin kuin suomea puhutaan Suomen Ateenassa murteita unohtamatta 😉.

-jouni

adolfo — Naapurikaupunki Ávilassa tapasin Adolfo Suárezin, joka sanoi kuuluvansa vakaumukseltaan ja mieleltään enemmistöön, joka haluaa käyttää maltillista sovittelun ja yhteisymmärryksen kieltä. Suárez (1932-2014) oli Espanjan ensimmäinen demokraattisesti valittu pääministeri Francon kuoleman jälkeen.

JK: Sen verran innostuin Salamancasta ja Academia Mesteristä, että niistä tuli nyt ensi kevään matkakurssin kohde. Toukokuussa 2019 suuntaamme Mesterin hoiviin Valkeakoski-opiston opiskelijoiden kanssa. Lisätietoja allekirjoittaneelta.

paella — Paellakin maistui Salamancan perheeni pöydässä paremmalta kuin missään.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo

13.8.201829.6.2022 Johanna Kieltenopetus

Madrid – tiedonjanoisen espanjanopettajan keidas

Paikka: AIL Madrid
Ajankohta: 1.-7.6.2018
Kurssin nimi: Encuentro de Profesores ELE

Erasmus+ -kurssini järjesti Cervantes-instituutin akkreditoima kielikoulu AIL Madrid, joka sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla Madridin ydinkeskustan tuntumassa. Noin 3,2 miljoonan asukkaan suurkaupungin keskusta vaikutti nimittäin laajahkolta. Koulun kurssitarjonta ulottuu aina espanjan alkeiskursseista natiiveillekin suunnattuun täydennyskoulutukseen ja koulussa on opiskellut perustamisvuodesta 2006 lähtien n. 20 000 ”hispanofiiliä”. Toinen AIL-kielikouluista sijaitsee Málagassa. Koulun tilat olivat modernit ja valoisat, ja ne sijaitsivat kahdessa eri rakennuksessa. Joissakin luokissa seinän takana samaan aikaan pidetty oppitunti kuului jonkin verran myös viereiseen luokkaan. Espanjalainen ratkaisu tähän oli nostaa molemmissa luokissa vain äänenkorkeutta😊! Jokaisella opiskelijalla oli oma henkilökohtainen toimistosihteeri, jonka kanssa viestittely sujui helposti ja ystävälliseen sävyyn ennen matkaa, sen aikana ja vielä jälkeenpäinkin. Vierailu uudessa suurkaupungissa ja erityisesti lähtö sinne tuntui helpolta, kun viestintään paneuduttiin niin perusteellisesti!

Auringonlasku Círculo de Bellas Artes -kulttuurikeskuksen kattotasanteelta Gran Víalle. Kuva: Annukka Kohonen

Espanjanopettajille suunnattuun tapaamiseen oli mahdutettu viidelle päivälle sopivasti ohjelmaa. Opettajien opetustapa oli hyvin vuorovaikutusta ruokkivaa: kuulimme ensin koulun opettajien esityksiä ja opetusvinkkejä, mutta hetimiten meiltä toivottiin kommentteja läpikäydyistä asioista ja pääsimme luonnollisesti tekemään harjoituksia. Aiheinamme olivat esim. jokapäiväiset sanonnat, uusi sähköinen opetusalusta Nearpod, nuorison motivointi kieltenopiskeluun ja kieliopin sisäistäminen tilanneyhteyden mukaan. Muita mielenkiintoisia teemoja olivat myös espanjaan laaditut kansainväliset kielikokeet, puhumiseen rohkaiseminen ja visuaalisen muistin aktivointi oppimisessa. Itselle ehkä antoisimmat osiot olivat alustus kulttuurierojen sisäistämisestä ja kunnioittamisesta toisilta oppien sekä opetustuntien rakenteen seuraamiseen annetut tarkkailutehtävät. Tavat lähestyä ja opettaa aihekokonaisuuksia eri oppimistasojen mukaan tuntuivat parin tarkkailutunnin perusteella hyvin samanlaisilta kuin meillä Suomessa. Tunneilla tunsin olevani ”vieraileva kollega”. Myös digitaalisista työkaluista saimme hyvän listauksen kohdistettuna erityisesti espanjan opettamiseen, mutta huomioimme myös perinteisemmät ”kivi, paperi, sakset”- tyyliset tavat ja materiaalit opetusaiheen työstämisessä. Erityisesti värikkäiden lahjalaatikoiden käyttäminen opetuksessa toi sanaston opetteluun mukaansatempaavaa juhlantuntua. Osallistujajoukko, jossa kokemuksia vaihdettiin, oli kansainvälinen. Opettajia oli Puolasta, Suomesta, Unkarista, Brasiliasta, Meksikosta, Espanjasta ja Italiasta. Koulutusjärjestelmien vertailu käytäntöineen oli yksi iso puheenaihe niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.

Kuinka saada opiskelijat puhumaan? -teemassa paneuduttiin mm. siihen, kuinka korjata opiskelijan puheessa esiintyviä virheitä. Kuva: AIL Madrid

Koulu järjestää kielikoulutuksen lisäksi kulttuuriin, historiaan ja sosiaaliseen yhdessäoloon painottuvia kursseja/lisäaktiviteettejä, joista meidän ohjelmassamme oli yksi ravintola-, kaksi museo- ja yksi ulkoilmakäyntiä. Ensimmäiselle päivälle oli järjestetty ”jäänsärkijäksi” yhteislounas El Parador del Jamón-ravintolassa, jossa tutustuimme toisiimme paremmin. Madridissa ilmakuivattu kinkku on vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässä! Tosin kasvisruokailijatkin löysivät itselleen annokset. Museoretkillä oppaina olivat eri asiantuntijat ja erityisesti el Reina Sofía -museo museokauppoineen teki mielenkiintoisen vaikutuksen. Madridin monipuolinen kulttuuritarjonta olisi tarjonnut vapaa-ajalle lisää virikettä, mm. Shakiran konsertin ja Pride-tapahtuman ilmaiskonsertteja, mutta ihan kaikkea ei ehtinyt noin lyhyellä aikaa nähdä, kuulla ja kokea.

Madrid = Serranon kinkkua tarjotaan lukuisissa tapas-paikoissa ja mm. El Museo del Jamón- ravintoloissa. Kuva: Annukka Kohonen

El Reina Sofía -museon taidetarjontaa. Kuva: Annukka Kohonen

Olin tyytyväinen valitsemaani perhemajoitukseen. Asunto sijaitsi Salamancan liikekaupunginosassa n. 4,5 kilometrin päässä ydinkeskustasta ja n. 2,5 kilometrin päässä koululta. Perheen rouva oli Venezuelasta kotoisin, joten tietämykseni Venezuelasta lisääntyi jonkin verran. Perheen eläkeläisisäntä oli vetovastuussa ruoanlaitossa, joka oli hänen vahvuutensa selvästi. Repertuaari oli laaja ja kasvis/kala/lihavaihtoehdot olivat hyvin kansainväliset. Joskus klo 21-22 tuntui hieman myöhäiseltä, tosin sopivan ”viileältä” illallisajalta. Lounaalla tuli käytyä lähes päivittäin, varsinkin kun kolmen ruokalajin lounasmenú lisukkeineen maksoi vain n. 9 euroa! Julkisista liikenneyhteyksistä erityisesti metro kaikkine ”mustekalalonkeroineen” oli mieluinen selkeydessään, nopeudessaan ja edullisuudessaan. Kaupungilla liikkuminen kävellen oli helpohkoa pienen paperisen(!) opaskirjan ja koululta saamieni ennakko-ohjeiden avulla, vaikkakin juuri kun ajattelin osaavani reitit ulkoa ja koin helpottunutta, liki natiivin kykyä suunnistaa kohteisiin apuvälineittä, olinkin taas #turistihukassa. Etäisyyksien hahmottaminen oli hankalaa kartalla ja juhlavat rakennukset muistuttivat arkkitehtuuriltaan ja väriltään erehdyttävästi toisiaan. Paikalliset kyllä neuvoivat ystävällisesti, jos opaskirjan kartankaan avulla tilanne ei hahmottunut. Madridilaiset vaikuttivat ystävällisiltä ja tietyllä tavalla ”tavallisilta”, helposti lähestyttäviltä ihmisiltä. Minkäänlaista epämiellyttävää tilannetta ei tullut vastaan kaupungilla tai metrossa liikkuessa yksinkään; tosin yöajasta minulla ei kokemusta ole.

Liikkumisen helppous (jopa matkalaukun kanssa). Kuva: Annukka Kohonen

Mikä oli kurssin anti? Kielitaidon koheneminen oli tietysti yksi saavutettu tavoite. Kielellinen syöte oli tällä kertaa suurempi, koska majoituin perheessä. Kulttuurillinen tietous lisääntyi ja syveni huomattavasti. Oppiminen oli läsnä kaikkialla; sekä tehdessäni yksin huomioita kadulla mm. ihmisistä, arkkitehtuurista, teksteistä ja tavoista että yhdessä muiden kanssa keskustellessa ja ratkoessa tehtäviä. Osallistujien kanssa pidämme yhteyttä Whatsapp-ryhmässä säännöllisesti. Voimme kysyä mistä tahansa kielellisestä asiasta ja aina joku vastaa omien kokemustensa pohjalta. Tämän ryhmän kanssa ovat mm. audiovisuaalisuus ja huumori olleet tärkeitä elementtejä. Erityisesti espanjaa äidinkielenään puhuvien vitsit ovat olleet haastava mutta ilahduttava laji! Olemme jakaneet ottamiamme valokuvia keskenämme, ja erityisesti erään valokuvausta harrastavan kollegan valokuvista tulee aarreaitta opetukseen. Vastaavasti toivon, että olen tehnyt myönteisellä tavalla omaa kotimaatani hieman tunnetummaksi tapaamieni ihmisten keskuudessa.

Opettajan ei tarvitse koko ajan olla keksimässä mitä omintakeisinta pyörää uudelleen. Opiskelijoiden omien kokemuksien ja mielipiteiden työstäminen harjoituksissa on hyvin olennaista, olipa kyseessä minkäikäinen luokka tahansa. Tärkeintä on aktiivinen, toiset hyväksyvä vuorovaikutus ihmisten välillä, tapahtuipa se digitaalisten ja/tai ”antiikkisempien” (sanan myönteisessä merkityksessä) työskentelymenetelmien avulla. Kaikki sujuu hyvin, kun opetuksen eteen on tehty työtä, sille omistaudutaan ja kun opetuksessa ollaan valmiita tekemään kompromisseja.

Vierailin pääkaupungissa varsinaisesti nyt vasta ensimmäistä kertaa ja sain kuvan, että Madrid on kielellisesti standardiespanjan kehto, joka kätkee kulttuurillisesti mm. Espanjan erilaiset ruokaerikoisuudet ja ihmiset huomaansa. Kansainvälisessä ja rennossa ilmapiirissä jokaisella on tilaa hengittää. Madrid oli ja on tiedonjanoisen opettajan keidas😊!

El Parque del Buen Retiro -puisto = toinen olohuoneeni. Kuva: Päivi Niemelä

Teksti: Päivi Niemelä

3.7.20183.7.2018 Johanna Yleinen

Matka alkaa

Hyvinvoinnin rakennuspalikat yhdessä pinoon on Erasmus+ aikuiskoulutukselle -liikkuvuushanke, jonka toteuttavat yhteistyössä Valkeakoski-opisto ja Valkeakosken kaupunginkirjasto. Kirjastolaki vahvistaa kirjaston tehtävää elinikäisen oppimisen palvelujen tarjoajana, ja vapaan sivistystyön rooli hyvinvoinnin edistämisessä on entisestään vahvistunut. Yksi kansalaisopiston ja kirjaston keskeinen tavoite on hyvinvointia edistävän, yhteisen toimintakulttuurin kehittäminen.

Toteutamme hankkeessa kahden vuoden aikana 13 kurssiosallistumista, jotka liittyvät mahdollisimman laajasti kansalaisopiston ja kirjaston eri alojen opetussisältöihin ja menetelmiin sekä kehittämishenkilöstön kieli- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen. Hankkeen toiminta alkoi 1.6.2018, ja jo tänä kesänä kaksi kieltenopettajaamme on osallistunut oman opetuskielensä opettajille suunnatuille kursseille. Tulevien kurssien aihepiirit liittyvät mm. kielten opetusmenetelmiin, improvisaatioteatterin hyödyntämiseen aikuisten opettamisessa, opetusteknologian hyödyntämiseen, hyvinvointiaineiden kuten joogan, shindon ja/tai ruokakurssien opettamiseen, taideaineiden opetusmenetelmiin sekä coaching- ja ohjaustaitoihin.

Jaamme koulutuksista saamiamme kokemuksia ja osaamista mm. tässä blogissa. Toivottavasti mielenkiintosi heräsi – ota rohkeasti yhteyttä, jos jokin kokemuksemme kiinnostaa erityisesti!