Päivi Niemelän opintomatka Granadaan 1.-14.8.2021

Kun Covid-19 -pandemia hellitti hetkeksi loppukesästä 2021, oli kaikkien muutosten, perumisten, koronatestien ja dokumenttien täytön jälkeen mahdollista viimeinkin nousta Finnairin koneeseen ja toteuttaa alun perin kesäksi 2020 suunnittelemani Erasmus+ -opintomatka Etelä-Espanjaan Granadaan. Kurssi oli kohdistettu espanjanopettajille ja sen kesto oli kaksi viikkoa. Andalusia on jo suurelta osin tuttu, mutta historiaa uhkuvassa Granadassa en ollut aiemmin ollut. Olin tilannut kuljetuksen Malagan lentokentältä majoituskohteeseeni ja n. 1,5 tunnin ajomatkan aikana sain samalla tutustua kurssimme opettajaan ja kaupunkiin etukäteen.
Sunnuntai ei ollut viikonpäivänä paras mahdollinen saapumispäivä, sillä moni liike on silloin koko päivän kiinni ja auki olevien kauppojen siesta yllättää ruokaa ja juomaa etsivän matkailijan. Painavat matkalaukut, edellisyönä juostu puolimaraton sekä helteisen Albaicín-kaupunginosan keskiaikainen ja nupukivinen katulabyrintti, josta portaita ei puuttunut, melkein veivät hetkeksi mielen ja energiatason alas. Samoin matka ilman lähimmäisiä pitkän ”kotoilujakson” jälkeen tuntui aluksi oudolta. Yllätyksekseni sain koululta majoituksen, jonka omalta kattoterassilta voin ihailla mm. Granadan kuuluisinta nähtävyyttä eli Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa la Alhambraa sekä osaa kaupungin keskustasta ja Sierra Nevadasta. Kattoterassilla syntyi aina tunne siitä, kuinka olen keskellä kaikkea, historiaa ja nykyhetkeä, yhdessä granadalaisten ja muiden matkailijoiden kanssa. Sunnuntain hetkellisen ja pienimuotoisen ”kulttuurishokin” jälkeen olin taas valmis oppimaan uutta.


Kurssilla oli pandemian vuoksi osallistujia vähemmän kuin yleensä. Ystävällistä henkilökuntaa oli ajankohtana vain kaksi, joista paikalla toimi vain opettajamme. Meitä innokkaita opiskelijoita oli neljä ja jokainen edusti eri kansallisuutta. Myös ammatillisten taustojen ja osin mielipiteidenkin erilaisuus teki keskusteluista antoisia. Paikallisen opettajan johdolla keskityimme kieltenopetuksessa mm. osaamistasojen vertailuihin, pohdiskelimme yleisesti stereotypioita eri kansallisuuksista sekä vertailimme peruskielioppiasioiden ja kulttuurillisten sisältöjen opetusta. Miten tärkeää onkaan ravistella omia ajatusmalleja ja miten helposti tutut tavat esittää asioita tuntuvat ainoilta oikeilta! Kun omia ajattelumalleja horjutetaan, tunnistin jonkin asteista ärsyyntyneisyyttä mielessäni hetken. Natiivien omat päättely- ja katsantotavat ovat äärimmäisen tärkeitä oppikirjojen esitystapojen täydennykseksi. Opettajalla oli aina antaa useita esimerkkejä eri tilanteista havainnollistamaan väitteitään. Luonnollisesti kirjoitin näitä havaintoja talteen, jotta voisin soveltaa niitä opetuksessakin. Kaikesta ei tarvinnut olla samaa mieltä, argumentointia käytiin mukavassa hengessä. Yleisesti Suomea kohtaan osoitettiin arvostusta sekä maana että koululaitosta kohtaan ja digitaalisuutemme tunnettiin. Tällä kurssilla digitaalisuus oli opetuksessa vain taustalla; osittain myös siksi, että pidimme oppitunnit ulkona ja pääpaino oli kasvokkain tapahtuvissa keskusteluissa ja mm. painetun materiaalin tehtävissä ja vertailuissa. Läpikäytyjä asioita työstän vielä pitkään ja mielelläni.


Valitsin päiviini eri yritysten järjestämiä espanjankielisiä retkiä illoiksi ja viikonlopuksi; mm. la Alhambran opastukselle ja muille kävelyretkille osallistui itseni lisäksi erityisesti espanjalaisia matkailijoita, jotka halusivat tutustua tarkemmin maansa ja Granadan historiaan. Historia avautui konkreettisemmin paikan päällä ja herätti mielenkiinnon ottaa selvää tarkemmin asioista. Mietin mm. nykyihmisen olettamusta olla viisauden huipentuma esim. rakentamisessa; maurien älykkäät ja kestävät rakennusratkaisut ja monipuolinen eri alojen tietotaito on yhä edelleen ihailtavaa. Määrätietoiset ja kansainväliset naisjohtajat mielletään aikaamme, vaikka historia tuntee heistä monia. Ei Granada eikä Espanjakaan olisi samanlaisia ilman Isabella Katolilaista. Hänen näkemyksensä mm. avioliitosta, viranhaltijoiden nimityksistä ja sotilaiden kannustamisesta olivat edistyksellisiä. Erityisesti sali, jossa Isabella ja Ferdinand neuvottelivat Kolumbuksen kanssa ja antoivat tälle taloudellisen luvan lähteä ensimmäiselle löytöretkelleen, oli maagisen vaikuttava. Näitä paikkoja olin aiemmin nähnyt vain maalauksissa.

Muillakin kävelykierroksilla sain oppaiden avulla paljon pieniä oivalluksia tiuhaan tahtiin valituista teemoista ja tietysti havainnoimalla itse ympäristöä. Vanhemmista ihmisistä huolehtiminen ja heidän huomiointinsa oli sydämellistä myös tuntemattomien kesken. Kaupunginosien erot tulivat myös näkyviin: köyhyys ja asumisen vaatimattomuus ja boheemi elämäntyyli oli joillekin elämäntapa omasta tahdosta, joillekin olosuhteiden pakosta. Asuin kaupunginosassa, jossa ja jonka viereisessä kaupunginosassa, flamencoa lauletaan, soitetaan ja tanssitaan päivittäin eri tanssikouluissa ja ravintoloissa yömyöhään eikä se vaikuta häiritsevän väkeä. Esitykset ovat aitoja ja tulevat taitavien taiteilijoiden sydämestä. Kyseessä on myös tärkeä elinkeino. Etelä-Espanjassa kyky sietää kuumuutta ja työskennellä siinä on olennainen; muutoin toimeentulo jää alhaisemmaksi. Paikallisten mielestä ”siestahalukkuus” tulkitaan usein muualla laiskuudeksi. Kun lämpötilat vaihtelevat n. 35-42 celsiusasteen välillä, ymmärtää hyvin, miksi varjoon ja lepoon vetäytyy välillä. Talon vieressä olevat omat kaivot olivat keskiajalla aarteita, jotka lukittiin avaimella. Matkan aikana kannoin lähikaupoista pullotettuja vesiä, mehuja ja virvoitusjuomia kymmeniä litroja. Lenkillä nähdyt ympäristön lähes rutikuivat maastot herättivät huolta maastopaloista.
Keskiaikainen ympäristö tuo paikallisille ja matkailijoille omat liikkumishaasteensa. Täytyy tietää, minne on menossa ja miten; pikku kujalta voi olla yhteys seuraavalle kujalle tai sitten ei. Kulkiessa jonkun on aina väistettävä, sillä tiet ovat kapeat ja ammattiautoilijoiden on hoidettava työnsä. Yleensä roska-autot tyhjensivät kiviseinään huomaamattomasti upotettuja roskasäiliöitä puoli yhdeltä yöllä. Taksitkaan eivät pääse lähelle asiakkaitaan, vaan esim. matkailija saa kantaa matkalaukkunsa pitkähköjäkin osuuksia itse. Tyytyväisenä opastin matkan loppuajasta jo muita matkailijoita kujilla.
Kirkkojen määrä oli kaupungissa suuri. Vierailin mm. 1500-luvulta peräisin olevassa katedraalissa, jossa hengellisyys ja kirkon tunnelma oli lämmin. Kirkkoherra näytti olevan töissä vielä illallakin ja toimiston ovi oli raollaan. Granadan asukkaista on nykyään n. 32 000 islaminuskoisia. Vierailin erään moskeijan ulko-osassa oppaan johdolla. Onneksi eri uskontojen yhteiselo vaikutti nykyisin olevan rauhallista. Tuo kulttuurinen moninaisuus tekee Granadasta niin erityisen.
Tein myös unohtumattoman, kokopäivän kestäneen patikointiretken manner-Espanjan korkeimmalle vuorelle eli el Mulhacénin (3479 m) huipulle paikallisen ekomatkailuun erikoistuneen yrityksen avulla. Oppaani, joka on biologi koulutukseltaan, kertoi, miten Sierra Nevadankin eläin- ja kasvilajit ovat riippuvaisia ilmasto-olosuhteista. Tämä retki oli biologian ja maantiedon ”oppitunnin” lisäksi yhdistelmä fyysistä haastetta ja sosiaalisuutta tuntemattomien mutta ystävällisten ihmisten seurassa. Ryhmän päämäärä oli sama: päästä huipulle yhdessä, voittaa itsensä ja ihailla karunkauniita maisemia. Espanjan eri murteet sekoittuivat tyytyväiseksi porinaksi ja opas oli todella kannustava. Matkan varrella tulivat tutuiksi myös eräs vuoristokylä viikunaleivonnaisineen sekä puhtaan veden Lanjarón-kunta.


Andalusian murteen ymmärrystä olen testannut jo aiemmin, mutta murre yllätti yhä välillä, mm. Salobreñan retkellä. Hitaampi puhe, toistot ja eleet hymyn kera auttavat tunnetusti. Luonnollisen kaunis merenrantakaupunki tarjosi trooppista vaihtelua sisämaalle päivän ajan. Totesin muun muassa, että lapsen kalan saamisen ilo vaikuttaa eurooppalaisittain hyvin samanlaiselta😊. Vehreissä puistoissa kukkaistutuksien seassa lojui kuitenkin hurja määrä tyhjiä muovipulloja ja -mukeja; roskaamisen välttämisestä oli talojen seinillä pyyntöjä ja käskyjäkin, mutta jostain syystä sanoma ei ollut mennyt perille. Rannalla luonto näytti hetkessä voimansa. Kirjoittaessani rantakivistä sanaa hiekkaan, niin rauhalliset ja mielestäni kaukana olevat aallot jättivät hetkessä ”mosaiikkini” alleen ja kastelivat mielestäni vedeltä turvassa ollutta reppuani. Meri ja luonto ovat arvaamattomat. Sen koin myös toiseksi viimeisenä yönä, jolloin yhtäkkiä vähän ennen keskiyötä talon seinät tärisivät. Onneksi 4,5 magnitudin maanjäristys ei aiheuttanut alueella suurempaa vahinkoa. Hain tietoa tapahtuneesta ja suunnittelin yöllä, mitä tekisin, jos tulisi vielä uusi, kenties voimakkaampi, järistys.

Ruoanlaittokurssilla, jolla ryhmämme kansainvälisyyttä täydensi vielä amerikkalainen pariskunta, nautimme yhdessä tyytyväisinä valmistamamme ateriaa parin tunnin puuhailun jälkeen. Opettajamme mainitsema espanjalainen myönteinen hedonismi, ystävällinen asennoituminen toisiin tuntemattomiin ihmisiin ja tahto elää tässä päivässä ja nauttia siitä tässä ja nyt, ”koska huomenna voi kuolema kohdata”, sai meidät hiljaisen kiitollisiksi pyöreän pöydän ääressä. Luonnollisesti ruoanlaitto opetti lisää ruoanlaittosanastoa ja ruokakulttuuria.

Matkallani pystyin monialaisesti yhdistämään Granadan tarjoamiin lukuisiin esteettisiin aistikokemuksiin mm. pedagogiikan, kielitaidon kehittämisen, kestävän kehityksen periaatteet, liikunnan, kulinarismin eikä vähäisimpänä, universaalin humanismin. Olosuhteiden pakosta ja niiden ansiosta omaksuin mm. monipuolisemman kierrättämisen pysyväksi tavaksi. Minkä kerran Granadassa oppii, sen kotimaassakin taitaa.
Antonio Machadoa lainatakseni:
”Todas las ciudades tienen su encanto, Granada el suyo y el de todas las demás.”

Teksti ja kuvat: Päivi Niemelä







Irlannin kulttuuria – kirjallisuutta, musiikkia ja elokuvaa
Tunteisiin vetoavaa kulttuurien välisyyttä koimme saadessamme kattavasti tietoa Irlannin ja Pohjois-Irlannin konfliktista, joka valitettavasti edelleen näkyy väkivaltaisina pommi-iskuina pohjoisessa. Historia aiheen ympärillä on pitkä ja monimutkainen, tarinat kertovat inhimillisistä menetyksistä, jotka ovat piirtyneet myös eri taiteenlajeihin. Silmäkulmat kostuivat monella tulkitessamme U2:n Sunday, Bloody Sunday –kappaleen sanomaa kuultuamme ensin oikeista tapahtumista lyriikan taustalla. Taiteen tarjoamat keinot ja monipuolinen käyttö opetuksessa olivatkin kurssin mieleenpainuvinta antia.


























