Johanna Liikunta ja hyvinvointi

Joogaa Teneriffalla

Paikka: Teneriffa, Espanja

Kurssin kesto: 12.–26.2.2022

Kurssin nimi: Laruga Glaser’s Ashtanga Yoga Retreat 12–26 February in Tenerife

Kurssin järjestäjä: Purple Valley Yoga

Olin suunnitellut alun perin Erasmus+ -opintomatkani vuoden 2020 loppupuolelle. Pandemian takia opintomatkani siirtyi yli kahdella vuodella eteenpäin. Hyvää matkaa kannatti kuitenkin odottaa. Reissu oli kokonaisuutena upea ja opettavainen kokemus. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin. Olen aina ennen reissannut joko puolisoni tai ystävieni kanssa. Laruga Glaserin retriitille olisi ollut muitakin kiinnostuneita lähtemään mukaan, mutta epävarmojen aikojen vuoksi muita ei tullut.

Ennen matkaa jännitin yksin reissuun lähtemistä, mutta olin myös innnoissani tästä mahdollisuudesta. Matkajärjestelyt olen tottunut hoitamaan itsenäisesti, mutta jännitin sitä, että minun pitäisi hoitaa kaiken puhumisen yksin. Minulla on vaikea lukihäiriö kuulon seudulla ja keskivaikea lukihäiriö lukemisessa ja kirjoittamisessa. Olen onneksi pienestä pitäen rakastanut kirjoja ja tämän vuoksi olen aina lukenut ja kirjoittanut paljon. Lukihäiriöni on harjaantunut ja pärjään sen kanssa muuten hyvin, mutta erityisesti vieraissa kielissä on haasteita.

Matkan aikana sain kuitenkin huomata, että olin ollut turhaa huolissani puhumisesta. Itse asiassa minua ymmärrettiin tosi hyvin, vaikka ääntämiseni ei ole kovin hyvä. Kun lukihäiriö on kuulon seudulla, ääntämistä on haastavaa oppia. Tiesin, että kurssilla olisi noin 35 joogaopiskelijaa ja tämän lisäksi kurssin opettajat, avustaja ja retriitin järjestäjä sekä muu henkilökunta. Olin myös ainoa suomalainen ja lentoaikojen vuoksi minun piti lähteä jo päivää ennen kurssin alkua Teneriffalle ja yövyin hotellissa yhden yön ennen retriittipaikalle saapumista. Olin siis yli kaksi viikkoa valtavassa kielikylvyssä. Aamusta iltaan hoidin kaiken kommunikoinnin englanniksi.

Retriitillä minulla oli myös ulkomaalaiset kämppäkaverit. Ensimmäisen viikon jaoin talon kahden mahtavan irlantilaisen naisen kanssa. Irlantilaiset olivat siskoksia ja todella puheliaita. Meillä toimi yhteiselämä sujuvasti ja hyvin ja oli hauskaa vaihtaa heidän kanssaan päivän kuulumisia iltaisin. Toisella viikolla minulla oli kämppäkaverit Saksasta ja Alankomaista ja heidän kanssaan eläminen samassa talossa sujui myös hyvin.

Pandemian aikana koin matkalle lähtemisen työläänä ja myös rahaa kului menoihin, joita ei ole ennen ollut: koronatesti, kotitestit ja maskit. Retriitillä vaadittiin kotitestien tekemistä retriitin aikana ja virallista testiä ennen saapumista paikalle — myös rokotetuilta. Lisästressiä aiheutui vielä siitä, että puolisoni sairastui koronaan kuusi päivää ennen matkaa. Itse pysyin onneksi terveenä ja testitulokseni oli myös negatiivinen ennen lentoa. Lisäksi olin ennen lähtöä tosi stressaantunut, onko minulla kaikki tarvittavat terveysdokumentit täytettyinä oikein. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja olin turhaan murehtinut yksityiskohdista. Lopulta kukaan ei edes kysynyt testitulostani. Teneriffalla ihmiset olivat muutenkin tosi rentoja koronan suhteen, vaikka julkisissa sisätiloissa oli vielä silloin maskipakko. Ulkona ja retriitillä (koska kyseessä oli suljettu ryhmä) maskia ei tarvinnut pitää. Pandemian vuoksi minulta peruuntui useampi matka 2020 ja oli tosi vaikeaa uskoa, että pääsin oikeasti vihdoin ulkomaille.

Retriitin aikataulu

8-10 Harjoitus

11-12 Brunssi

16-18.30 Teematunti

18.30-19.30 Illallinen

Harjoitusta tehtiin astangajoogan perinteen mukaisesti kuutena päivänä viikossa. Teematunteja oli lähes joka iltapäivä. Ruoka oli retriitillä mielettömän hyvää, herkullista ja terveellistä kasvisruokaa. Itse asiassa parasta ruokaa, mitä olen ennen saanut missään muulla retriitillä. Retriitillä oli myös tuoreita hedelmiä, yrttiteetä ja kahvia jatkuvasti saatavilla.

Laruga oli minulle opettajana jo tuttu entuudestaan ja tiesin pitäväni hänestä. Teematunneilla meillä oli teoriaa, filosofiaa ja jonkin verran fyysisiä harjoituksia. Pidin Larugan teematunneista todella paljon ja sain niistä runsaasti materiaalia ja inspiraatiota myös omaan opettamiseeni. Harjoittelen pääasiassa yksin ja oli mahtavaa saada myös omaan harjoitukseen avustuksia ja opetusta kahden viikon ajan. Astangajoogan perinteestä inspiraatio opettamiseen ammennetaan omasta harjoituksesta. Astangajoogassa korostuu siis erityisesti se, että jos haluat opettaa astangaa, sinulla pitää olla myös säännöllinen oma harjoitus.

Meillä oli kurssilla sopivasti myös vapaa-aikaa. Olin suunnitellut vapaa-ajallani hoitavani omia asioita muun muassa töihini liittyen. Minulla oli läppäri mukana sitä varten, mutta päädyinkin reissaamaan pitkin Teneriffaa muiden kanssa. Normaalisti suunnittelen paljon aikataulujani, mutta matkalla oli ihanaa elää hetkessä ja joogakuplassa. Meillä oli myös yllättävän hyvät säät pari sadepäivää lukuun ottamatta ja vietimme paljon aikaa rannalla sekä meressä uiden. Kurssipaikka oli Etelä-Teneriffalla, mutta viimeisenä päivänä päädyin parin kurssikaverin kanssa Pohjois-Teneriffalle, vaikka lentoni lähti etelän kentältä. Lentoni lähti myöhässä, joka ei haitannut, koska minulla oli hyvää seuraa ja hauska illallinen Santa Cruzissa. Matkan jälkeen olin todella kiitollinen siitä, että lähdin yksin reissuun. Yksin matkatessa tutustuu helpommin muihin ja on enemmän avoin uusille kokemuksille.

Teksti ja kuvat:

Kira Vuorisalo

Johanna Opetusmenetelmät

Tiimiyttämistä Teneriffalla

Kurssi: Team Building in Schools

Kurssin järjestäjä: Europass

Aika ja paikka: 28.2.-5.3.2022 Teneriffa

Maanantai 28.2.2022

Saavuimme kurssipaikalle San Cristobal De La Lagunaan. Esittäytymisten ja tutustumisen jälkeen keskustelimme vapauden käsitteestä opetuksessa ja kasvatuksessa, ja teimme siihen liittyvän ryhmätyön. Vapauteen liittyy myös vastuuta ja velvollisuuksia, ja meillä oli mielenkiintoinen keskustelu siitä, millä tavoin vapautta voi opettaa.

Illalla teimme opastetun kävelyn La Lagunan historiallisessa keskustassa. Majapaikkaamme Santa Cruziin verrattuna La Laguna sijaitsee huomattavasti ylempänä, ja vaikka etäisyyttä on vain muutama kilometri, La Lagunassa on selvästi viileämpää ja tuulisempaa. Tuulitakki ja huppari olivat siis tarpeen.

Tiistai 1.3.2022

Vietimme koko kurssipäivän Cruz Del Carmenissa, jonne matkasimme paikallisbussilla. Päivän aiheena oli erilaiset tiimit ja tiimiyttämisharjoitukset, joita teimme patikoinnin lomassa. Kouluttajamme Carlo antoi meille käskyn kävellä hetken hiljaa ja miettiä, miten se vaikuttaa meihin. Kävelyn jälkeen keskustelimme läsnäolon merkityksestä elämässä ja opettamisessa. Mietimme myös sitä, kuinka luonto vaikuttaa läsnäolon kokemiseen ja kuinka sitä voi käyttää opetuksessa hyväkseen. Seuraava tiimiyttämisharjoitus liittyi luottamukseen. Testasimme, miltä tuntuu olla toisen ihmisen neuvojen varassa kun itse ei näe reittiä. Carlo luennoi meille kävelyn lomassa tiimiyttämisen teoriasta ja käytännöstä. Pidimme myös pienryhmissä valmistamamme pienet esitykset erilaisista tiimeistä. Meidän esityksemme aiheena oli ongelmanratkaisutiimit.

Menetelmä, jossa näitä asioita käsiteltiin ulkoilmassa ja upeassa luonnossa, oli erityisen voimauttava. Kun illalla saavuimme väsyneinä hotellille pitkän päivän jälkeen, urheilukellokin näytti huomattavasti pienempää stressitasoa kuin edellisen päivän luokkahuonetyöskentelyn jälkeen. Kyllä luonnolla on voimauttava vaikutus.

Keskiviikko 2.3.2022

Päivän aiheena oli pelien ja leikkien käyttö tiimin muodostuksen apuna, ja koulutuspaikkana Playa de las Teresitas. Aloitimme päivän yhteisen piirin äärellä antamalla palautetta kahdesta edellisestä päivästä. Olimme yhtä mieltä siitä mieltä, että ryhmän ilmapiiri on hyvä, ja että Carlon meillä teettämien hyvien harjoitusten lisäksi mukana olevat kokeneet opettajat voisivat jakaa omia hyväksi havaitsemiaan harjoituksia.

Teimme rannalla lapsille sopivia eläinjoogaharjoituksia ja tutkailimme harjoitusten muodossa, miten luottamusta tiimissä voidaan rakentaa. Teimme mm. kaksi harjoitusta siitä, miten kosketuksen avulla luodaan luottamusta toiseen. Saksalainen kurssikaverimme näytti käyttämäänsä menetelmää kosketuksen rauhoittavasta vaikutuksesta. Harjoittelimme näitä keskenämme pareittain. Luovia menetelmiä harjoittelimme tiimeissä luomalla hiekasta teoksia aiheena ”vapaus”, ja keksimällä frisbeelle uusia käyttötarkoituksia. Päivän harjoitteista syntyi keskustelu kosketuksen ja etäisyyden merkityksestä ja kokemisesta eri kulttuureissa.

Torstai 3.3.2022

Aloitimme päivän piirustustehtävällä, jossa jokainen sai paperin johon hahmotella vapaasti oma piirros, jonka piti kuitenkin sopia vasemmalla ja oikealla puolellamme istuvan osallistujan piirrokseen. Tästä syntyi upea yhteisteos, jonka jokainen osa johti seuraavaan. Piirtämisprosessissa sai kokea, miltä tuntui ottaa omassa teoksessaan huomioon myös toisen teos ja näkökulma. Tässä tehtävässä on suora yhteys tiimin toimintaan, jossa yksilö toimii itsenäisesti, mutta omassa toiminnassaan ottaa huomioon myös toisten näkökulmat ja lopputuloksessa näkyy kaikkien vaikutus.

Seuraavaksi teimme väittelyharjoituksen, jossa jakauduimme kahteen ryhmään. Ryhmille annettiin tehtäväksi miettiä perustelut annetulle näkökulmalle ja sen jälkeen yrittää vakuuttaa toinen puoli oman näkökulman oikeutuksesta. Väittely äityi niin kiihkeäksi, että viereisestä luokasta tultiin pyytämään meitä vääntämään volyymia pienemmälle. Päätimmekin siirtyä läheiseen puistoon jatkamaan väittelyä. Väittelimme kahdesta eri aiheesta, ja molemmat väittelyt päättyivät yhteisen mielipiteen muodostamiseen.

Jatkoimme harjoituksia puistossa. Harjoitukset liittyivät positiivisen palautteen antamiseen, empatiaan ja tutustumiseen. Saksalaiset osallistujat näyttivät useita erilaisia harjoituksia, joissa käytettiin tarinoita ja kosketusta vuorovaikutuksen vahvistamiseen. Päivän päätteeksi itävaltalainen Jakob jakoi harjoituksen, jossa ryhmä asettuu ympyrään ja jokainen ottaa vuorollaan askeleen kohti ryhmän keskustaa, kuitenkin niin että kaksi osallistujaa ei saa astua yhtä aikaa. Jos näin kävi, kaikkien piti palata takaisin alkuperäiselle paikalleen. Sanoja ei saanut käyttää, eikä askeltaa saanut järjestyksessä. Harjoitus päättyy siihen, kun kaikki ovat ottaneet askeleen. Tämä harjoitus on omiaan toisten huomioimiseen ja rauhoittumiseen.

Perjantai 4.3.2022

Päivän pääaiheena oli kokemusten jakaminen. Ranskalaiset osallistujat vetivät kestävään kehitykseen liittyvän ryhmätyön. Suunnittelimme vuorovaikutteisen oppitunnin, jossa opiskelijat reflektoivat ja kokoavat yhteen kestävän kehityksen projektissa oppimaansa. Oli jännä nähdä, miten erilaisia tuntisuunnitelmia aiheesta kehkeytyi. Me suomalaiset keskityimme opetusmenetelmiin, keski- ja etelä-eurooppalaisille oli puolestaan tärkeää, millainen näkyvä lopputulos tunnista voisi syntyä.

Me pidimme suomalaisesta koulutusjärjestelmästä lyhyen alustuksen, jonka pohjalta kävimme todella mielenkiintoisen keskustelun kunkin osallistujamaan vahvuuksista ja kehittämisen kohteista.

Kurssi päättyi ekskursioon upealle Teide-vuorelle. Ajoimme pikkubussin kyydissä Teiden kansallispuistoon, jossa kävimme museossa ja saimme hetken kävellä tulivuoren maisemissa. Kokemus oli varsin vaikuttava.

Kurssin anti jäi mietityttämään meitä jonkin verran. Aihe oli kiinnostava, ja toteutus pääosin ulkoilmassa ja erilaisissa ympäristöissä oli mukava ja voimauttavakin. Työhyvinvoinnin vahvistajana kurssi täytti tehtävänsä, mutta sen tietopuolinen sisältö jäi melko kevyeksi. Parasta antia kurssilla oli, kun kokeneet osallistujat eri maista jakoivat omia hyviksi havaittuja menetelmiään ja harjoituksiaan.

Teksti ja kuvat: Reeta Tenhola ja Johanna Jokinen

Johanna Kieltenopetus

Espanjan kieltä ja kulttuuria

Päivi Niemelän opintomatka Granadaan 1.-14.8.2021

Kun Covid-19 -pandemia hellitti hetkeksi loppukesästä 2021, oli kaikkien muutosten, perumisten, koronatestien ja dokumenttien täytön jälkeen mahdollista viimeinkin nousta Finnairin koneeseen ja toteuttaa alun perin kesäksi 2020 suunnittelemani Erasmus+ -opintomatka Etelä-Espanjaan Granadaan. Kurssi oli kohdistettu espanjanopettajille ja sen kesto oli kaksi viikkoa. Andalusia on jo suurelta osin tuttu, mutta historiaa uhkuvassa Granadassa en ollut aiemmin ollut. Olin tilannut kuljetuksen Malagan lentokentältä majoituskohteeseeni ja n. 1,5 tunnin ajomatkan aikana sain samalla tutustua kurssimme opettajaan ja kaupunkiin etukäteen.

Sunnuntai ei ollut viikonpäivänä paras mahdollinen saapumispäivä, sillä moni liike on silloin koko päivän kiinni ja auki olevien kauppojen siesta yllättää ruokaa ja juomaa etsivän matkailijan. Painavat matkalaukut, edellisyönä juostu puolimaraton sekä helteisen Albaicín-kaupunginosan keskiaikainen ja nupukivinen katulabyrintti, josta portaita ei puuttunut, melkein veivät hetkeksi mielen ja energiatason alas. Samoin matka ilman lähimmäisiä pitkän ”kotoilujakson” jälkeen tuntui aluksi oudolta. Yllätyksekseni sain koululta majoituksen, jonka omalta kattoterassilta voin ihailla mm. Granadan kuuluisinta nähtävyyttä eli Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa la Alhambraa sekä osaa kaupungin keskustasta ja Sierra Nevadasta. Kattoterassilla syntyi aina tunne siitä, kuinka olen keskellä kaikkea, historiaa ja nykyhetkeä, yhdessä granadalaisten ja muiden matkailijoiden kanssa. Sunnuntain hetkellisen ja pienimuotoisen ”kulttuurishokin” jälkeen olin taas valmis oppimaan uutta.

Näkymä Alhambraan

Kurssilla oli pandemian vuoksi osallistujia vähemmän kuin yleensä. Ystävällistä henkilökuntaa oli ajankohtana vain kaksi, joista paikalla toimi vain opettajamme. Meitä innokkaita opiskelijoita oli neljä ja jokainen edusti eri kansallisuutta. Myös ammatillisten taustojen ja osin mielipiteidenkin erilaisuus teki keskusteluista antoisia. Paikallisen opettajan johdolla keskityimme kieltenopetuksessa mm. osaamistasojen vertailuihin, pohdiskelimme yleisesti stereotypioita eri kansallisuuksista sekä vertailimme peruskielioppiasioiden ja kulttuurillisten sisältöjen opetusta. Miten tärkeää onkaan ravistella omia ajatusmalleja ja miten helposti tutut tavat esittää asioita tuntuvat ainoilta oikeilta! Kun omia ajattelumalleja horjutetaan, tunnistin jonkin asteista ärsyyntyneisyyttä mielessäni hetken. Natiivien omat päättely- ja katsantotavat ovat äärimmäisen tärkeitä oppikirjojen esitystapojen täydennykseksi. Opettajalla oli aina antaa useita esimerkkejä eri tilanteista havainnollistamaan väitteitään. Luonnollisesti kirjoitin näitä havaintoja talteen, jotta voisin soveltaa niitä opetuksessakin. Kaikesta ei tarvinnut olla samaa mieltä, argumentointia käytiin mukavassa hengessä. Yleisesti Suomea kohtaan osoitettiin arvostusta sekä maana että koululaitosta kohtaan ja digitaalisuutemme tunnettiin. Tällä kurssilla digitaalisuus oli opetuksessa vain taustalla; osittain myös siksi, että pidimme oppitunnit ulkona ja pääpaino oli kasvokkain tapahtuvissa keskusteluissa ja mm. painetun materiaalin tehtävissä ja vertailuissa. Läpikäytyjä asioita työstän vielä pitkään ja mielelläni.

Valitsin päiviini eri yritysten järjestämiä espanjankielisiä retkiä illoiksi ja viikonlopuksi; mm. la Alhambran opastukselle ja muille kävelyretkille osallistui itseni lisäksi erityisesti espanjalaisia matkailijoita, jotka halusivat tutustua tarkemmin maansa ja Granadan historiaan. Historia avautui konkreettisemmin paikan päällä ja herätti mielenkiinnon ottaa selvää tarkemmin asioista. Mietin mm. nykyihmisen olettamusta olla viisauden huipentuma esim. rakentamisessa; maurien älykkäät ja kestävät rakennusratkaisut ja monipuolinen eri alojen tietotaito on yhä edelleen ihailtavaa. Määrätietoiset ja kansainväliset naisjohtajat mielletään aikaamme, vaikka historia tuntee heistä monia. Ei Granada eikä Espanjakaan olisi samanlaisia ilman Isabella Katolilaista. Hänen näkemyksensä mm. avioliitosta, viranhaltijoiden nimityksistä ja sotilaiden kannustamisesta olivat edistyksellisiä. Erityisesti sali, jossa Isabella ja Ferdinand neuvottelivat Kolumbuksen kanssa ja antoivat tälle taloudellisen luvan lähteä ensimmäiselle löytöretkelleen, oli maagisen vaikuttava. Näitä paikkoja olin aiemmin nähnyt vain maalauksissa.

Muillakin kävelykierroksilla sain oppaiden avulla paljon pieniä oivalluksia tiuhaan tahtiin valituista teemoista ja tietysti havainnoimalla itse ympäristöä. Vanhemmista ihmisistä huolehtiminen ja heidän huomiointinsa oli sydämellistä myös tuntemattomien kesken. Kaupunginosien erot tulivat myös näkyviin: köyhyys ja asumisen vaatimattomuus ja boheemi elämäntyyli oli joillekin elämäntapa omasta tahdosta, joillekin olosuhteiden pakosta. Asuin kaupunginosassa, jossa ja jonka viereisessä kaupunginosassa, flamencoa lauletaan, soitetaan ja tanssitaan päivittäin eri tanssikouluissa ja ravintoloissa yömyöhään eikä se vaikuta häiritsevän väkeä. Esitykset ovat aitoja ja tulevat taitavien taiteilijoiden sydämestä. Kyseessä on myös tärkeä elinkeino. Etelä-Espanjassa kyky sietää kuumuutta ja työskennellä siinä on olennainen; muutoin toimeentulo jää alhaisemmaksi. Paikallisten mielestä ”siestahalukkuus” tulkitaan usein muualla laiskuudeksi. Kun lämpötilat vaihtelevat n. 35-42 celsiusasteen välillä, ymmärtää hyvin, miksi varjoon ja lepoon vetäytyy välillä. Talon vieressä olevat omat kaivot olivat keskiajalla aarteita, jotka lukittiin avaimella. Matkan aikana kannoin lähikaupoista pullotettuja vesiä, mehuja ja virvoitusjuomia kymmeniä litroja. Lenkillä nähdyt ympäristön lähes rutikuivat maastot herättivät huolta maastopaloista.

Keskiaikainen ympäristö tuo paikallisille ja matkailijoille omat liikkumishaasteensa. Täytyy tietää, minne on menossa ja miten; pikku kujalta voi olla yhteys seuraavalle kujalle tai sitten ei. Kulkiessa jonkun on aina väistettävä, sillä tiet ovat kapeat ja ammattiautoilijoiden on hoidettava työnsä. Yleensä roska-autot tyhjensivät kiviseinään huomaamattomasti upotettuja roskasäiliöitä puoli yhdeltä yöllä. Taksitkaan eivät pääse lähelle asiakkaitaan, vaan esim. matkailija saa kantaa matkalaukkunsa pitkähköjäkin osuuksia itse. Tyytyväisenä opastin matkan loppuajasta jo muita matkailijoita kujilla.

Kirkkojen määrä oli kaupungissa suuri. Vierailin mm. 1500-luvulta peräisin olevassa katedraalissa, jossa hengellisyys ja kirkon tunnelma oli lämmin. Kirkkoherra näytti olevan töissä vielä illallakin ja toimiston ovi oli raollaan. Granadan asukkaista on nykyään n. 32 000 islaminuskoisia. Vierailin erään moskeijan ulko-osassa oppaan johdolla. Onneksi eri uskontojen yhteiselo vaikutti nykyisin olevan rauhallista. Tuo kulttuurinen moninaisuus tekee Granadasta niin erityisen.

Tein myös unohtumattoman, kokopäivän kestäneen patikointiretken manner-Espanjan korkeimmalle vuorelle eli el Mulhacénin (3479 m) huipulle paikallisen ekomatkailuun erikoistuneen yrityksen avulla. Oppaani, joka on biologi koulutukseltaan, kertoi, miten Sierra Nevadankin eläin- ja kasvilajit ovat riippuvaisia ilmasto-olosuhteista. Tämä retki oli biologian ja maantiedon ”oppitunnin” lisäksi yhdistelmä fyysistä haastetta ja sosiaalisuutta tuntemattomien mutta ystävällisten ihmisten seurassa. Ryhmän päämäärä oli sama: päästä huipulle yhdessä, voittaa itsensä ja ihailla karunkauniita maisemia. Espanjan eri murteet sekoittuivat tyytyväiseksi porinaksi ja opas oli todella kannustava. Matkan varrella tulivat tutuiksi myös eräs vuoristokylä viikunaleivonnaisineen sekä puhtaan veden Lanjarón-kunta.

Andalusian murteen ymmärrystä olen testannut jo aiemmin, mutta murre yllätti yhä välillä, mm.  Salobreñan retkellä. Hitaampi puhe, toistot ja eleet hymyn kera auttavat tunnetusti. Luonnollisen kaunis merenrantakaupunki tarjosi trooppista vaihtelua sisämaalle päivän ajan. Totesin muun muassa, että lapsen kalan saamisen ilo vaikuttaa eurooppalaisittain hyvin samanlaiselta😊. Vehreissä puistoissa kukkaistutuksien seassa lojui kuitenkin hurja määrä tyhjiä muovipulloja ja -mukeja; roskaamisen välttämisestä oli talojen seinillä pyyntöjä ja käskyjäkin, mutta jostain syystä sanoma ei ollut mennyt perille. Rannalla luonto näytti hetkessä voimansa. Kirjoittaessani rantakivistä sanaa hiekkaan, niin rauhalliset ja mielestäni kaukana olevat aallot jättivät hetkessä ”mosaiikkini” alleen ja kastelivat mielestäni vedeltä turvassa ollutta reppuani. Meri ja luonto ovat arvaamattomat. Sen koin myös toiseksi viimeisenä yönä, jolloin yhtäkkiä vähän ennen keskiyötä talon seinät tärisivät. Onneksi 4,5 magnitudin maanjäristys ei aiheuttanut alueella suurempaa vahinkoa. Hain tietoa tapahtuneesta ja suunnittelin yöllä, mitä tekisin, jos tulisi vielä uusi, kenties voimakkaampi, järistys.

Ruoanlaittokurssilla, jolla ryhmämme kansainvälisyyttä täydensi vielä amerikkalainen pariskunta, nautimme yhdessä tyytyväisinä valmistamamme ateriaa parin tunnin puuhailun jälkeen. Opettajamme mainitsema espanjalainen myönteinen hedonismi, ystävällinen asennoituminen toisiin tuntemattomiin ihmisiin ja tahto elää tässä päivässä ja nauttia siitä tässä ja nyt, ”koska huomenna voi kuolema kohdata”, sai meidät hiljaisen kiitollisiksi pyöreän pöydän ääressä. Luonnollisesti ruoanlaitto opetti lisää ruoanlaittosanastoa ja ruokakulttuuria.

Matkallani pystyin monialaisesti yhdistämään Granadan tarjoamiin lukuisiin esteettisiin aistikokemuksiin mm. pedagogiikan, kielitaidon kehittämisen, kestävän kehityksen periaatteet, liikunnan, kulinarismin eikä vähäisimpänä, universaalin humanismin. Olosuhteiden pakosta ja niiden ansiosta omaksuin mm. monipuolisemman kierrättämisen pysyväksi tavaksi. Minkä kerran Granadassa oppii, sen kotimaassakin taitaa.

Antonio Machadoa lainatakseni:

”Todas las ciudades tienen su encanto, Granada el suyo y el de todas las demás.”

Teksti ja kuvat: Päivi Niemelä

Johanna Kieltenopetus

Ranskan intensiivikurssi Lyonissa

  • Paikka: Lyon, Ranska
  • Aika: 15.7.-26.7.2019
  • Kurssin nimi: Ranskan intensiivikurssi
  • Kurssin järjestäjä: Alpadia Language School Lyon

Olin Erasmus+-ohjelman puitteissa viime heinäkuussa kaksi viikkoa ranskan kielen intensiivikurssilla Lyonissa. Päädyin menemään Lyoniin sen takia, että se oli yksi ranskan isoimmista kaupungeista, jossa en ollut vielä käynyt. Toki olin myös lukenut monista ranskan oppikirjoista Lyonin päänähtävyyksistä, ja siitä kuinka sitä pidettiin Ranskan gastronomia pääkaupunkina. Halusin kokea kaiken tämän itse paikan päällä. Olin ollut kaksi kertaa aiemmin Ranskassa yksityisissä kielikouluissa intensiivikursseilla ja olin kokenut ne erittäin hyödyllisiksi.

Ennen matkaa täytyi selvittää, mihinkä kielikouluun menisin. Googlesta tulikin todella monta eri vaihtoehtoa Lyonissa sijaitsevista kielikouluista. Päädyin asiakkaiden antamien hyvin arvosanojen perusteella valitsemaan Alpadia Lyon nimisen koulun. Valitsin kurssiksi intensiivikurssin, johon kuului 25 tuntia opetusta viikossa arkipäivisin. Neljä tuntia opetuksesta oli yleisranskan kurssia, jossa harjoiteltiin kielioppia, luetun ymmärtämistä, kuullun ymmärtämistä ja puhumista. Yksi tunti oli pyhitetty pelkästään erilaisille puheharjoituksille pareittain/pienissä ryhmissä. Ranskan tuntien lisäksi koulu järjesti myös kurssien ulkopuolista tekemistä mm. museovierailuita, kaupunkierroksia, elokuvien katsomista ja urheilua. Osallistuin tällä reissulla kaupunkikierrokseen ja vastarintamuseo vierailuun. Majoituksen hankin itse Air BnB:stä ja olin todella tyytyväinen omaan asuntooni. Se sijaitsi hyvällä paikalla kolmannessa arrondissementissä n. 10 minuutin kävelyn päässä koululta.

airbnb
Air BnB -majoitus

Rhone-joki
Rhone-joki ja sen rantakatua

Lyonin vanha kaupunki
Lyonin vanhaa kaupunkia

Opetus tapahtui maksimiltaan 12 hengen tasoryhmissä. Ennen kurssia minun täytyi tehdä netissä taitotasotesti, joka koostui vaikeutuvista monivalintakysymyksistä ja lyhyen tekstin kirjoittamisesta. Testissä ei ollut ollenkaan puhutun kielen arviointia, mikä oli selkeä miinuspuoli. Kahdessa edellisessä kielikoulussa oli suullinen haastattelu opettajan kanssa, mikä vaikutti tasoryhmään sijoittamisessa. Jouduinkin ensimmäiseksi päiväksi itselleni liian helppoon ryhmään, mutta sain opettajan ja koulun johtajan puheilla käytyäni vaihdettua ryhmän paremmin itselleni sopivaksi.

Suosittelen kaikille lämpimästi oman kielitaidon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tällaista intensiivikurssia. Opetus kurssilla oli tasokasta, ja opettaja näki paljon vaivaa tuntien suunnittelemista varten. Opettajanani minulla oli nuori ranskalainen nainen Coralie, jolla oli erittäin motivoiva ja pätevä opetustyyli. Hän teetti tunneilla monipuolisia tehtäviä, jotka harjoituttivat tehokkaasti kielen eri osa-alueita. Teimme enimmäkseen DALF C1 (ranskan valtion hyväksymä virallinen kielidiplomi, jolla voi todentaa oman kielitaitonsa) tason kokeen kaltaisia tehtäviä. Ajattelinkin jossain vaiheessa suorittaa DALF-kokeen ihan oman mielenkiinnon takia. Aihealueina tunneilla oli mm. mainosanalyysi, erilaiset seurapelit, kulutusyhteiskunta ja ajankohtaiset uutiset. Pääpaino tunneilla oli puheessa, ja huomasin taas ranskan puhumisen sujuvoituneen mukavasti kahden viikon jälkeen. Tällaisilla kursseilla tapaa mukavasti yleensä myös muita opettajia, joiden kanssa voi vaihtaa hyvin opetuskokemuksia ja vertailla eri maiden opetuskulttuureita. Tällä kertaa omassa ryhmässäni oli opettajia Espanjasta, Sveitsistä ja Irlannista.

Miinuspuolena oli reissuni aikaan Euroopassa vallinnut helleaalto. Jälkimmäisellä viikolla celciukset nousivat useampana päivään 40 asteeseen, ja kaikissa luokissa ei ollut ilmastointia. Tämä teki opiskelusta melko hikistä puuhaa. Koululla oltiin kuitenkin sentään varauduttu helteeseen hommaamalla suihkupulloja ja tuulettimia luokkaan. Koulussa oli mielestäni myös hieman liikaa opiskelijoita tiloihin nähden, ja sen takia osa opetuksesta jouduttiinkin järjestämään viereisen ammattilukion tiloissa, jonne oli hieman pidempi matka majoituksestani. Onneksi ammattilukiolla oli ilmastointi luokassa, mikä toi hieman helpotusta helteeseen. Opiskelijoiden runsaan määrän vuoksi opetusta jouduttiin järjestämään myös iltapäivisin, ja toisella viikolla jouduinkin valitettavasti tähän myöhempään aikatauluun, jolloin opetus alkoi noin yhdelta päivällä ja loppui vasta n. 18.20 illan suussa, mikä hieman rajoitti omaa vapaa-aikaa ja kaupunkiin tutustumista.

Kaiken kaikkiaan kielikurssi Lyonissa oli erittäin onnistunut. Kielitaitoni ja kulttuuritietoni ottivat taas mukavan nykäyksen eteenpäin kahden viikon aikana. Tutustuin myös mukaviin uusiin ihmisiin ja sain nauttia hienosta Lyonin kaupungista.

kuva opiskeluryhmästä
Kuva opiskeluryhmästä

Saone-joki
Saône-joki

opettaja Coralie
Opettaja Coralie

Teksti ja kuvat: Jussi Sihvonen

anninaarola Soft skills

Public speaking – course in Palermo, Sicily

Tarja Kiuru ja Annina Ärölä

  • Paikka: Palermo, Italia
  • Aika: 4.- 10.8.2019
  • Kurssin nimi: Public Speaking
  • Kurssin järjestäjä: IFOM

Kurssinjärjestäjä IFOM ei ollut meille entuudestaan tuttu muutoin kuin kollegoiden kautta. Olimme saaneet kuulla pelkästään hyvää. Näistä kertomuksista ja aiemmista Erasmus – KA1 –liikkuvuuksista keräämistämme kokemuksista rohkaistuneena valitsimme tämän järjestäjän ja kurssin, joka pidettiin Sisiliassa, tarkemmin sanottuna Palermon lähellä sijaitsevassa pienessä kalastajakylässä Porticellossa 4.-10.8.2019.

Saapuminen pimeään Sisiliaan illansuussa oli lopulta jännittävää. Meille oli tilattu kurssin järjestäjän puolesta taksikyyti. Taksikuski ei puhunut englantia, joten kävimme hänen kanssaan keskustelua lähinnä elekielellä, mutta myös googlekääntäjän avulla. Varsinaista puplicspeakingia tämä kaikki jo alkuunsa. Lopulta olimme majapaikassamme myöhään ja hyvin nälkäisinä. Saimme onneksi päivällisen vielä ennen nukkumaanmenoa. Kipollinen simpukoita ja siinä olikin jännitystä taas lisää, sillä simpukoiden syönti ei ollut ihan rutiinihommaa ainakaan toiselle meistä.

Kurssi alkoi yllättäen meille tutulla “soft skills” -teemalla ja olimme lievästi pettyneitä, sillä ilmoittauduimme puplic speaking – kurssille.  Kurssin järjestäjä oli joutunut yhdistämään kaksi kurssia yhteen osallistujamäärän vähyyden vuoksi, mutta ei ollut tiedottanut yhdistämisestä ainakaan kaikille kurssilaisille. Tämän vuoksi hämmennys oli suuri meidän kohdalla. Annoimme heti palautetta kouluttajille ja sisältö muutettiin onneksi jo seuraavana kurssipäivänä. Loppuviikosta olimme hyvin tyytyväisiä koulutuksen aihepiireihin ja ne vastasivat todellakin suunnitelmaa.

”Julkinen puhuminen englanniksi”- kurssin teema sinänsä oli jo hieman vavisuttava. Lopullinen  ei ollut ollenkaan hankala. Koulutuksessa saadut opit ja käytännön harjoittelu tekivät tehtävästä mahdollisen. Valitsin turvallisen ja tutun aihepiirin ja luotin itseeni esiintyjänä. Tällä tavoin suoriuduin puheen pitämisestä kohtuudella. Kurssilaiset antoivat toinen toisilleen palautetta ja olivat sangen kannustavia, mutta myös rakentavia.


Kaiken kaikkiaan aikataulut ja jaksotus onnistuivat. Oli mukavaa, että kurssipäivät eivät olleet liian täynnä ohjelmaa ja levollekin jäi tilaa. Tällä tavoin opitut asiat saivat painua syvemmälle muistiin. Olin oikein tyytyväinen myös siihen, että saimme nähdä sekä Palermon, että Cefalun iltaretkillämme. Nämä kaksi riittivät mainiosti, kuin myös oma ohjelma, joka koostui lähinnä Porticellon kauniin ja tunnelmallisen satamakaupungin katuihin, kauppoihin ja lähiuimarantoihin tutustumisesta.

Lopulta täytyy todeta, että Italia ja Sisilia tekivät todellakin voimakkaan vaikutuksen ja erittäin myönteisellä tavalla. Kaunis luonto, ystävälliset ihmiset, erinomainen ruoka, lämmin sää ja mukava kollega kurssikaverina kruunasivat koulutuksen.

Kurssilta saatuja oppeja, joita voi hyödyntää arjessa:

“People will forget what you said but they will remember how you made them feel” – Maya Angelou

a) Alla olevaa Instant speech- menetelmää voi käyttää myös työpaikkakokouksien puheenvuoroissa:

B) Konfliktit: millä sanoilla voit edesauttaa tai välttää konflikteja

Thomas-Kilmannin nelikenttä. Kuvassa pohditaan, miten sitä voidaan hyödyntää

C) Vuorovaikutustyylit. Yhteistyö toimii parhaiten assertiivisella vuorovaikutuksella.

anninaarola Kädentaidot

Birmingham – The Festival of Quilts

Sanna Paranko

  • Paikka: Birmingham, Englanti
  • Aika: 1.-4.8.2019
  • Tapahtuman nimi: The Festival of Quilts

Kauan odotettu matka Birminghamiin 1.-4.8.2019 alkoi touhukkaasti. Lentokentän remontista huolimatta löysin matkakumppanini Kaisan nopeasti. Kerrankin oli iso laukku mukana! Sitten nopeasti turvatarkastuksen läpi ja kahvit nenän eteen. Silloin tajusin, että olin unohtanut noutaa etukäteen forexille tilaamani punnat! Ystävälliseltä virkailijalta sain tietää, että voin mennä takaisin, kunhan tulen uudelleen turvatarkastuksen läpi. Homma hoitui ja sain puntani. Kahvikin oli sopivasti jäähtynyt! Lopulta matkalaukkukaan ei saapunut perille ajoissa, mutta se onkin toinen tarina se.

Amsterdamin kentällä, kun odotimme koneen vaihtoa, eteemme käveli 3 tilkkuihmisen näköistä naista. He kysyivät olemmeko menossa Birminghamiin. Kun vastasimme myöntävästi, he sanoivat muistavansa meidät kahden vuoden takaa, jolloin olimme edellisen kerran Birminghamissa. Hämärästi minäkin heidät muistin! Heidän mielestään olimme tulleet aivan eksoottisen kaukaa, Suomesta saakka. Tapasimme nuo naiset vielä monesti festivaalien eri käänteissä. Harmitti kun en ottanut yhteystietoja heiltä. Olisi ollut kiva vaikka vierailla jossain hollantilaisessa tilkkutapahtumassa. No teimme treffit taas kahden vuoden päähän!

The Festival of Quilt (Europe´s ultimate quilting destination)-tapahtumassa jätimme suosiolla näyttelyiden katsomisen muihin messupäiviin, koska halusimme nähdä kaikkea uutta! Olin jo kotoa lähtiessä päättänyt että täältä messuilta ostan accuquilt go-laitteen, jolla palojen leikkaaminen tiettyihin blokkeihin käy kätevämmin. Osuimme accuquilt- laitteita myyvään osastoon, mutta jäljellä oli vain esittelylaite! Tein siitä edulliset kaupat ja vannotin säilyttämään laitteen minulle sunnuntaihin asti, jolloin tulisin sen hakemaan. Näin sitten teinkin ja säästin pitkän pennin (tai euron), kun vältyin tulleilta ja erityisesti postimaksuilta. Laite painoi kyllä kuin synti, kun sitä hinasin hotellille sitten sunnuntaina.

Perjantai kului kuin siivillä, ja löysin monia kivoja ohjeita ja edullisesti myös batiikkikaitalepaketteja. Punnan alhainen kurssi vaikutti mukavasti kankaiden hintaan. Mitään mullistavaa uutuutta emme bonganneet, sillä olen ollut skarppina monessa tapahtumassa mukana ja uutuus harvoin pääsee yllättämään minut. Creative gridsin viivotinkauppaa ei taaskaan ollut, sen sijaan ruler foot -mallineita oli myynnissä joka kolmannella kojulla ja long arm -tikkauskoneita myös. Ne ovat selkeästi jalkautuneet koteihin ainakin Englannissa.

Perjantai-iltana kävimme katsomassa musikaalia Birminghamissa. Sitten tuli vihdoin se lauantaiaamu, jota olin odottanut 15.4. alkaen. Se oli päivä, jolloin piti olla sormi liipasimella päästäkseen haluamilleen kursseille. Kursseja oli yli 400, joten en kyllä kaikkien aiheita jaksanut edes lukea, mutta nämä joille pääsin olivat juuri sitä mistä toivoin lisäoppia. Ensimmäinen oli Patricia E Simmonsin Template Mania. Tuo pirteä nainen aloitti opetuksen kertomalla kuinka hänen matkalaukkunsa oli hävinnyt Atlannin ylityksellä. Hän suri eniten kannettavaa tietokonettaan, jota ei ollut päässyt käyttämään muutamaan päivään.

Patricia oli itse suunnitellut ainakin osan niistä viivaimista, joita kurssilla käytettiin. Monta uutta niksiä tuli ja pärjäsin ihan mukavasti vauhdissa mukana. Viivaimilla tikatessa on tosi tärkeää että on se slippery mat eli sellainen liukas matto siihen koneen pöydälle, että kangas luistaa hyvin. Jotkut käyttävät esim. Clas Ohlsonin leivonta-alustaa joka on silikonista valmistettu. Monet viivainten myyjät myyvät myös niitä tikkausjalkoja, mutta suosittelen ehdottomasti ostamaan ruler foot jalan oman koneen valmistajalta. Kaikennäköiset vippaskonstit voivat jopa rikkoa koneen! Myös apuviivat, joko suorat tai ympyrän säteet, riippuen viivaimista ovat tärkeitä. Ja se merkkauskynä! Niitä on monenlaista, mutta mitään takuuvarmaa en osaa sanoa. Sen sijaan erilaisia kauhukertomuksia olen kuullut siitä kuinka viivat tulevat eri sääolosuhteissa tai ajan myötä takaisin.

Siirryin toiselle kurssille, joka oli Diane Henryn (myös amerikkalainen) The Structure of Stencils: Long Arm Quilting. Kone oli Handiquilter Amara-merkkinen. Se oli siis sellainen pitkäkainaloinen pelkästään tikkaukseen tehty kone, jonka edessä työskenneltiin seisovillaan. Opettaja kertoi ensin paljon merkitsemisvälineistä ja neuvoi kivan konstin millä saa jonkun tikkauskuvion kätevästi piirrettyä kankaalle. Olin vähän outo lintu tuossa porukassa, sillä kaikilla muilla oli jo ostettuna tuo kone ja he opettelivat siihen lisäniksejä, ja minä olin ihan ensikertalainen tuollaisen koneen kanssa. Halusin kokeilla ja oppia uutta. Opettaja suhtautui minuun kovin ystävällisesti ja kun vielä kävi ilmi että olin tullut kaukaa Suomesta, hän oli ylitsevuotavan ystävällinen! Tikkaaminen oli vaikeaa, koska kone liikkui niin kovin herkästi ja se langannostotemppuilu tuntui jotenkin hankalalta äkkiä oppia. Jonkunlaisia kuvioita sain sentään aikaan ja ihastelin toisten kurssilaisten aikaansaannoksia, sillä hehän olivat jo kotona harjoitelleet. Kanssani samalla koneelle oli eräs rouva, joka työkseen tikkaa muille. Eikä se täydellisesti häneltäkään onnistunut. Jos oikein ymmärsin, niin tuolla koneella ei voinut tehdä muuta kuin vapaatikkausta, tietenkin erilaisia piirrettyjä kuvioita noudattaen.

Sunnuntaipäivä ehdittiin vielä melkein kokonaan olla messuilla, sillä koneemme lähtö oli vasta iltasella. Aloitimme nyt näyttelytöiden katsomisella. Niitä oli oikeesti satamäärin, joten millään ei vaan määräänsä enempää jaksa katsoa. Varsinkin kuvaamista pyrin rajoittamaan, koska näköjään niitä ei juuri tule jälkikäteen katsottua ja ne vaan täyttävät kaikki muistit ja pilvenlonkareet. Suurin osa töistä näkyy kyllä joillain festivaalien virallisillakin sivuilla. Sellaisen havainnon tein että selvästi nyt ovat ihmiset hankkineet niitä long arm – koneita, koska se ihan silmämääräisesti näkyi. Mielestäni 2 vuotta sitten oli huomattava määrä töitä tikkautettu sellaisella isolla koneella, mutta nyt näkyi että oli itse tikattu ja viivaimia ja ruler footia oli myös kovasti opittu käyttämään. Niissä näkyy kyllä usein olevan se ns. kuoliaaksitikkaamisen vaara. Kun kerran on systeemi opittu niin tikataan sitten ihan joka nurkka täyteen. Toinen silmiinpistävä asia löytyi sitten tikkaamisen toiselta laidalta. Ylllättävän paljon löytyi tosi vähän tikattuja töitä, ja muutama tosi epäonnistunutkin tikkaus. Jossakin reunat liekottivat ihan älyttömästi. Itse en olisi ainakaan kehdannut antaa sellaista työtä näyttelyyn. Käsintikkaus myös näyttää Englannissakin olevan katoavaa kansanperinnettä. Käsintikattuja töitä oli mielestäni todella vähän. N. 10 vuotta sitten kun Hilkka Dorey piti kursseja Mäntyharjulla, hän näytti meille aina videoita tuolta Birminghamin näyttelystä. Silloin oli tosi tarkasti käsintikattuja töitä ihan valtaosa.

Näyttelyiden katsomisen jälkeen oli vielä yksi huippuhetki odotettavissa. Olin nimittäin saanut Pfaffin maahantuojalta kutsun tulla tutustumaan uuteen tikkauskehykseen, jonka saa asennettua ainakin Pfaffin lippulaivakoneeseen ”Performance iconiin” . Sitä esiteltiin tietysti tuolla messuilla. Samanlainen kone oli myös Husqvarnan osastolla koska Husqvarnan lippulaivakone on rungoltaan kai lähimain sama kuin Pfaffi. Treenasin siis ensin Huskun koneella. Oli vaikea nähdä mihin seuraavaksi mennään kun kangas hyppi silmissä. Onneksi tämä pulma poistui kun menin Pfaffin osastolle. Siellä kangas oli kunnolla pingotettu, eikä se pomppinut yhtään. Tikkaaminen tuntui aivan unelmaisen helpolta verrattuna edellisen päivän Long Arm -kokeiluun! Sitä oli kevyt ja helppo ohjata ja sillä sai kauniita kuvioita aikaan. Ainoa ongelma tässä koneessa on se että se varsinainen tikkausalue on kerrallaan kuitenkin melko kapea, eli kuviot täytyy suunnitella niin että kuviot toistuvat usein. Tietysti harjoittelu auttaa tässäkin asiassa, enkä todellakaan ole mikään asiantuntija ainakaan vielä tässä asiassa, mutta toivon että pääsen opettelemaan vaikka Suomessa vielä tuolla tikkauskehyksellä tikkaamista.

Paluu kotiin sujui hyvin vaikka oltiin taas jo lähdössä myöhässä. Ja mitä eniten jännitettiin…laukut tulivat samalla lennolla ja kaikki ostokset olivat ehjiä. Arkeen paluuta helpotti hiukan mukavat kaupanpäällyskassit: ”Tekijät tekee” ja ”Toinen laukkuni on käsintehty”

Sydämellinen kiitos Kaisalle matkaseurasta ja käytännön järjestelyistä. Viimeistään kahden vuoden päästä uudestaan! Hollantilaiset tilkkuihmiset odottavat meitä!

Johanna Kieltenopetus

Talking to people in Dublin

  • Paikka: Dublin, Irlanti
  • Aika: 19.-25.5.2019
  • Kurssin nimi: Talking to People
  • Kurssin järjestäjä: English Matters

Helteisestä Suomesta koleaan Dubliniin… näin starttasi Erasmus + -reissuni 19.5. 2019. Dublinissa lentokenttäbussi toi matkalaisen suoraan Spire-maamerkin juurelle, mistä oli kävelymatka yhden Euroopan vanhimman yliopiston, yli 400 vuotta vanhan, Trinity Collegen kampus-majoitukseen. Kansainvälinen ilmapiiri kielten sekamelskan siivittämänä kietoi ympärilleen saman tien, kun keskipäivän tunnit kuluivat turistiryhmien seassa kampusalueen viheriöitä sekä patsaita tutkiskellessa sekä Grafton Street-ostoskadulla irlantilaista, maailmallakin tuttua kitararockia kuunnellessa.

Alkuillasta tapasin toiset 62 English Matters –kursseille osallistujaa, joista kaksi muuta opettajaa oli matkustanut Suomesta ja loput kahdeksasta Euroopan maasta. Tapaamispaikkana oli monumentaalisen upea Clayton Hotel Ballsbridge, joka on aikoinaan toiminut mm. kouluna. Saimme tutustumisillan päätteeksi kuulla vielä kattavan paketin Irlannin historiasta, mikä toimikin hyvänä alustuksena koko viikon annille.

Hassu yhteensattuma oli lisäksi se, että majapaikkaan palattuani, iltapalan lomassa, surffailin Ylen sivuille vastaamaan kyselyyn, jossa saisin selville toisen eurooppalaisen kotimaani. Vastaus oli yllätys, yllätys: Irlanti.

Trinity college
Trinity Collegen pääaukio

Kurssi vauhtiin

Maanantaina viikon mittainen kurssini ”Talking to People: Inquiry-based and Cooperative Learning Methodology” alkoi 14 eurooppalaisen kollegan kanssa Trinity Collegen yliopistoalueella. Kurssin järjestäjällä, espanjalaisella English Matters –organisaatiolla, on yli 20 vuoden kokemus mm. eurooppalaisten opettajien ammattitaidon kehittämiseen tähtäävistä täydennyskoulutuksista ja viikon sisältö olikin mielestäni huolella laadittu ja järjestelyt kaikkinensa toimivat hyvin.

Saimme laajasti taustatietoa, perehdytystä sekä hyödyllisiä vinkkejä cooperative learning ja inquiry-based learning –strategioista ja harjoittelimme itsekin opiskelijan asemassa mm. Think, Pair, Share –menetelmää sekä Jigsaw-ryhmätyöskentelyä. Ensimmäinen oli strukturoidumpi versio yhteisestä keskustelusta (brainstorming) johonkin teemaan liittyen niin, että ensin minuutin verran jokainen kirjoitti ylös vaikkapa yhteistoiminnallisen oppimisen hyviä puolia, minkä jälkeen ajatuksista juteltiin ensin parin kanssa ja sitten koko ryhmässä parisen minuuttia. Jälkimmäinen palapeliä muistuttava ryhmätyöskentelytapa vaati opettajalta hieman enemmän valmisteluja, sillä ensin alkuperäisessä ryhmässä jaettiin aiheet kaikille ja sitten jakauduttiin näiden aiheiden perusteella uudestaan ns. asiantuntijaryhmiin, joissa tehtävänä oli perehtyä ryhmän aiheeseen mahdollisimman hyvin, jotta sen voi opettaa jälleen alkuperäisessä ryhmässä muille jäsenille. Käsiteltävän sisällön lisäksi mielenkiintoisinta metodologia-kurssilla oli se, että opiskelijan asemaan hypätessään opettajakin pääsee sisälle ryhmätyöskentelyn maailmaan pohtimaan kelle tahansa oppilaalle tai opiskelijalle tuttuja ryhmädynamiikan kiemuroita ja omia vahvuuksiaan tiimityöskentelyssä.

Oli pysähdyttävää huomata, että toisaallakin Euroopassa koulutusasioista puhuttaessa esiin nousee samankaltaisia huolenaiheita esimerkiksi lasten ja nuorten lukuharrastuksen puutteesta. Irlantilainen opettajamme olikin valinnut peräti kaksi kirjallisuus-teemaa paikallisten dublinilaisten haastatteluihin pohjaavien (inquiry-based learning) ryhmäprojektiemme aiheiksi. Muut tehtävänannot koskivat irlannin kieltä ja taidetta. Irlanti ja maan kulttuuri olivat vahvasti läsnä kaikissa kurssin sisällöissä, myös videoesimerkkitapauksissa, joiden avulla näimme, kuinka käsittelemämme metodologiat heräsivät eloon paikallisissa luokkahuoneissa ja millaisia ajatuksia oppilailla itsellään oli noussut oppilaita osallistavista, vastuuttavista tiimityöskentelytavoista. Hieman päivien päätteeksi tuntui, että yhteiselle keskustelulle olisi voinut varata lisää aikaa, mutta onneksi juttua saattoi jatkaa iltaisin ryhmäläisten sekä fish and chips –annosten seurassa vaikkapa pubeissa.

Irish writersIrlannin kulttuuria – kirjallisuutta, musiikkia ja elokuvaa

Pari päivää kurssin kestosta oli omistettu irlantilaiselle kirjallisuudelle, minkä puolesta puhui se, että maasta on lähtöisin jopa neljä Nobelin kirjallisuuden palkinnonsaajaa. Opiskelimme esimerkiksi W.B. Yeatsin runoja ensin yhteistoiminnallisesti luennoilla, mutta saimme myös tilaisuuden vierailla kattavassa Kansalliskirjaston näyttelyssä, jossa Yeatsin elämä ja hänen työnsä konkretisoituivat huikealla tavalla. Lisäksi tutustuimme irlantilaiskirjailija Edna O´Brienin teokseen ”Country Girls”, josta tehtyä elokuvafilmatisointia analysoimme myös. O´Brienin kirja oli valittu tämän vuoden ”Dublin – One city, one book” –teokseksi ja sen kautta opettajamme tutustutti meidät irlantilaiseen, katoliseen kulttuuriin ja menneisyyteen.

Irlantilainen taidepläjäys sisälsi myös vierailun galleriaan, jossa esillä oli maailmankuulujen Monet´n sekä Renoir´n maalaukset. Näillä retkillä ja taiteen avulla monikulttuurinen ryhmämme hitsautui paremmin yhteen, sillä vietimme suurimman osan päivistä yhdessä. Yhteisiä puheenaiheita oli helppo löytää, olipa kyse sitten eri maiden kulttuurisista perinnöistä tai sosiaalisesta mediasta ja siihen liittyvistä kokemuksista eri puolilla maailmaa. Havaitsimme, että olemassa voi olla taruakin ihmeellisempää totuutta, sillä kurssilla kaksi opettajaa olivat toisistaan tietämättä samalta Ranskan hallitsemalta Réunion-saarelta Intian valtameressä, mutta tapasivat vasta nyt, vaikka toinen opettajista oli opettanut jopa tämän toisen ryhmäläisemme lasta! Maailma on todellakin toisinaan pieni.

Talking to people kurssilaisia
Talking to people –kurssin osallistujia

mapTunteisiin vetoavaa kulttuurien välisyyttä koimme saadessamme kattavasti tietoa Irlannin ja Pohjois-Irlannin konfliktista, joka valitettavasti edelleen näkyy väkivaltaisina pommi-iskuina pohjoisessa. Historia aiheen ympärillä on pitkä ja monimutkainen, tarinat kertovat inhimillisistä menetyksistä, jotka ovat piirtyneet myös eri taiteenlajeihin. Silmäkulmat kostuivat monella tulkitessamme U2:n Sunday, Bloody Sunday –kappaleen sanomaa kuultuamme ensin oikeista tapahtumista lyriikan taustalla. Taiteen tarjoamat keinot ja monipuolinen käyttö opetuksessa olivatkin kurssin mieleenpainuvinta antia.

 

Glendalough
Retkellä Glendalough –kansallispuistossa Dublinin eteläpuolella

luostari
Taustalla Glendalough –alueella sijaitsevan luostariasutuksen torni (alun perin 500-luvulla perustettu asutus)

Hyvinvointia, paljon opittavaa ja uusia ystävyyksiä

Kurssi ylitti odotukseni ja tarjosi ammatillista kehitystä opetusmetodologisista näkökulmista, kielitaidon ylläpitoa, Irlannin kielikulttuurialueeseen tutustumista sekä sosiaalisia kontakteja. Suomalaisen koulujärjestelmän edustajana saattoi hyvillä mielin vastailla lukuisiin koulutuspolkuamme ja opetustamme koskeviin kysymyksiin ja näin jakaa suomalaista tietotaitoa Eurooppaan. Monet eri maista tapaamani kollegat olivatkin joko jo vierailleet maassamme saamassa oppia suomalaisesta koulusta tai olivat vähintään kiinnostuneita tulemaan esimerkiksi English Mattersin järjestämille kursseille Suomeen. Irlantilaisesta koulukulttuurista huomionarvoista oli, että jokaisen oppitunnin aluksi opettaja selkeästi esitti tunnin tavoitteen ja mitä tultaisiin tekemään. Keskustelimme paljon oppilaan/opiskelijan oman äänen kuulemisesta oppimisen lähtökohtana ja nivomisesta opetukseen, joten teemat tuntuivat kovin tutuilta suomalaisen opettajan korviin. Oli ilo olla osa tätä yhteistä eurooppalaista kokemusta ja kiitollisena heitin hyvästit monelle kollegalle, tietäen, että yhteydenpito jatkuu.

loppuesitelmä
Teija (oik.) loppuesitelmää irlannin kielestä pitämässä vasemmalta lukien Christinen, Rosannan, Georginan ja Xuannin kanssa.

Teksti ja kuvat: Teija Hiltunen-Rikkola

Johanna Kielikurssit

Dublinissa englantia oppimassa

  • Paikka: Dublin, Irlanti
  • Ajankohta: 24.2.-2.3.2019
  • Kurssin nimi: English for Teachers (A2-B1)
  • Kurssin järjestäjä: English Matters

Yksi opettajille suunnitellun englanninkurssin tavoitteista oli rohkaista osallistujia puhetilanteissa. Mahdollisuuksia englanniksi puhumiseen riitti, koska olin ainoa suomalainen noin sadan osallistujan joukossa. Muut tulivat viidestätoista Euroopan maasta ja Japanista. Omassa 15 hengen kotiryhmässäni oli sekä opettajia että oppilaitoksissa työskenteleviä Puolasta, Sloveniasta, Italiasta ja Espanjasta. Opettajamme oli irlantilainen Aisling. Hänen mielestään olimme aktiivinen ja innostunut ryhmä.

Pienryhmä
Ryhmäläisten kielitaidon taso vaihteli mutta kaikki olivat toisiaan kohtaan yhtä kannustavia.

Heti kurssin alussa English Matters –organisaatiosta vastaava Eduardo Marin kertoi, että viikon aikana pienryhmien tulee laatia viimeiseen kurssipäivään mennessä kolmen dian PowerPoint-esitys. Kurssitodistuksen saaminen edellytti lisäksi jokaisen henkilökohtaisesti laatimaa kurssiarviointia. Arviointiin oli valmis pohja ja se piti jättää ennen kurssin päättymistä. Viikon sisällä kurssin päättymisestä järjestäjäorganisaatiolle tuli toimittaa reflektoiva päiväkirja omasta oppimisprosessista. Kirjoitin päivittäin muistiin kokemuksiani ja ajatuksiani ja viimeistelin muistiinpanot paluulennolla.

Aisling oli laatinut oppitunnit Padletiin. Opetustuokiot olivat tavalla tai toisella Irlantiin liittyvistä aiheista, eivät opetukseen tai kouluttamiseen liittyvistä teemoista. Latasimme samaan Padletiin viikon aikana ottamiamme kuvia ja materiaalia, jota saatoimme hyödyntää esityksissämme. Padlet-osoite jäi käyttöömme kurssin päätyttyä.

Oppitunnit pidettiin Irlannin National Collegessa. Oppituntien ohella teimme useita museovierailuja ja kävimme bussimatkalla Glendaloughissa, jossa on Kevinin luostarin rauniot ja upeat retkeilymaastot. Tutustuimme myös Dublinin keskustaan valokuvaten ja leikkimielisesti kilpaillen. Sää suosi, oli poikkeuksellisen lämmin ja lähes sateeton helmikuun loppu. Työskentelin eniten italialaisen Paolan ja espanjalaisen Anan kanssa, mutta ryhmien koostumusta myös vaihdeltiin niin että melkein kaikki ehtivät työskennellä keskenään. Ryhmälle puhuminen helpottui ja osallistujat rentoutuivat viikon aikana, koska jokainen joutui joka päivä esiintymään muulle porukalle joko yksin tai oman pienryhmänsä kanssa.

Puhetilanne
Liikunnanopettaja Agnesen esityksissä oli aina mukana huumoria.

APO-team
APO-team oli oma ydinryhmäni. Yhteydenpito on jatkunut whatsapp-viestein.

Oli opettavaista seurata Aislingin työskentelyä ja hänen tapaansa rohkaista oppilaita. Ryhmäläiset olivat reiluja toisiaan kohtaan. Hämmästyin, miten paljon sanastoa osa porukasta omaksui viikon aikana. Kurssista jäi hyvä mieli ja reflektoivasta päiväkirjasta mukava muisto. Ainakin vielä tuntuu siltä, että pelkään tai nolostelen tekemiäni kielivirheitä vähemmän kuin kurssille lähtiessäni. Oman myönteisen kokemukseni perusteella voin lämpimästi suositella English Matters –organisaation kielikursseja kaikille kiinnostuneille.

Glendalough ja lakimies
Glendaloughissa omaa ryhmääni opasti lakimies, joka oli eläkkeelle jäätyään tehnyt tutkinnon historiasta ja osallistunut Glendaloughin kaivauksiin.

Glendalough ja koira
Glendaloughin laakso Wicklowvuorten kansallispuistossa houkutteli palaamaan.

Muraali
Dublinissa on asuntopula. Harva silti haluaa keskustaan korkeampia kuin kolmikerroksisia rakennuksia.

Teksti ja kuvat: Outi Vaskin

Johanna Liikunta ja hyvinvointi

Mindfulnessia, joogaa ja kulttuuriaarteita Firenzessä

  • Paikka: Europass Teacher Academy, Firenze, Italia
  • Ajankohta: 8.-13.10.2018
  • Kurssin nimi: Yoga and meditation for educators: Be a great teacher, be your best self

Kurssille osallistui minun lisäkseni 4 saksalaista opettajaa, ja koulutuksesta vastasi italialainen joogaopettaja Barbara. Opetukseen osallistui myös pari tuntiopettajaa. Kurssiin sisältyi kaksi tutustumiskierrosta kaupungin keskustaan sekä kokopäiväretki Toscanaan.

SUNNUNTAI

Lähdin matkaan sunnuntaiaamuna klo 02.00 Valkeakoskelta. Helsingin, Frankfurtin ja Bolognan kautta saavuin Firenzeen noin seitsemän aikaan illalla. Matkan rasitukset kaikkosivat heti, kun kävelin Firenzen renessanssiaikaisen kaupungin läpi suurta matkalaukkua mukana raahaten (en osaa koskaan päättää, mitä pitäisi ottaa matkalle ja mitä ei). Kaupunki on niin mykistävän kaunis.

btf

Majoittauduin Rosannan pensionaattiin, jossa asui myös muita Europass-koulun opiskelijoita. Kävin vielä illallisella lähiravintolassa, jossa oli hyvin kansainvälinen ja vilkas meininki. Ajattelin viettää rauhallisen ja yksinäisen illan, mutta löysinkin itseni puhumasta Suomen historiasta sekä kuulemassa Albanian historiaa ja juttelemassa jenkkipariskunnan kanssa Trumpista. Keskustelun vilkkauteen vaikutti italialainen kihlapari sekä Fabio, paikan omistaja, joka auliisti tarjoili grappaa…

MAANANTAI

Opetus alkoi mindfulnessin esittelyllä. Parin tunnin luento, joka ei sisältänyt harjoitteita, jätti minut aika kylmäksi. Mieleeni jäi lause, jota hoin koko viikon ja olen jakanut jo eteenpäin: ’If you are in the present it will give you a present’. Joogastakin luennoitiin, vain viimeinen tunti sisälsi vaativia joogaharjoitteita – ei kovin rentouttavia, hankalia asentoja ja pitkiä aikoja samassa asennossa. Ei tosiaan mitenkään helppoja vasta-alkajille.

TIISTAI

Tiistaina sain syödä aamupalaa seuranani kaksi erityisopettajaa Espanjasta sekä puolalainen alakoulun rehtori. Ajatusten vaihto oli niin vilkasta, että melkein myöhästyimme koulun järjestämältä walking tourilta (tosin espanjattaret myöhästyivät ja eksyivät pari kertaa tunnin matkalla). Danten (italian kirjallisuuden isä) patsaalta aloitettiin ja lopetettiin Borcellinoon (jos tämän villisikapatsaan kärsää vasten hankaa omaansa niin palaa Firenzeen… en uskaltanut).

edf

Koulutus alkoi vähän samoilla asetuksilla kun edellispäivänä: paljon puhetta, vähän tekemistä. Jin-jooga oli päivän aiheena. Suomalaisena miehenä tein uskollisesti harjoitteita, joiden tarkoitusta tai päämäärää en tiennyt. Joissakin harjoitteissa tuli epämiellyttävä olo. Hoettiin joitakin sanskriitin sanoja pitkään ja tehtiin monotonisia liikkeitä samanaikaisesti 10-15 minuuttia. Ushai-hengitystä myös yritettiin opettaa ja pari oppilasta alkoi voimaan pahoin. Ohjaaja ei osannut opastaa heitä, joten he lähtivät kesken päivän pois. Olin hyvin hämmentynyt päivän jälkeen.

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona pääsin katsomaan Michelangelon David-patsasta. Veistos sijaitsee Accademia di belle arti di Firenzen galleriassa, ja sen jäljennös on veistoksen alkuperäisellä paikalla Palazzo Vecchion ulkopuolella. David on yli viisi metriä korkea ja esittää Raamatun kohtausta, jossa Daavid valmistautuu surmaamaan Goljatin. Patsas on huima – en osaa sitä selittää, mutta se on majesteettinen ja samalla ei voi olla miettimättä että sen on todella tehnyt joku hakulla ja taltalla. Museosta oli vaikea lähteä pois, piti aina palata siihen saliin missä se oli.

tonttu ja David

Pyörällä päästäni palasin taas koulutukseen. Koulutuksen aihe oli väkivallaton vuorovaikutus (Nonviolent communication, NVC), Marshall Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään selkeyttämään kuuntelemista ja puhumista. Sitä käytetään erityisesti kriittisissä tilanteissa, joissa ihmisten välistä kommunikaatiota on poikkeuksellisen vaikeaa saada toimimaan.

NVC:n keskeiset osat ovat:

  • Havainto: Kuinka havainnot erotetaan tulkinnoista niin, ettei ajauduta tunteiden vietäväksi.
  • Tunne: Tunne on hetkeen sidottu viesti, tie itse asiaan: tarpeisiin.
  • Tarve: Jokainen on omien tarpeidensa paras asiantuntija. Keneltä siis kysyt mitä tarvitset?
  • Pyyntö: Pyynnön esittäminen tekojen kielellä: mitä toinen voisi täsmällisesti tehdä juuri nyt ja tässä hetkessä?

Tähän liittyvät harjoitteet olivat hyödyllisiä sekä opettavaisia.

TORSTAI

Torstain kaupunkikierroksella tutustuimme arkkitehtuuriin ja minä pääsin maistamaan Lambredottoa, vasikan vatsalaukusta tehtyjä suikaleita. Hyvää oli tuoreen oliiviöljyn kanssa! Torstaina joogaharjoitteita tehtiin jo vähän rennommissa merkeissä. Minä olin valvonut ja mennyt ympäri kaupunkia, joten kun piti meditoida, kuorsasin alta aika yksikön.

PERJANTAI

Perjantaina pääsin odottamaani Galleria Uffiziin (ital. Galleria degli Uffizi). Tässä palatsissa toimii yksi maailman tunnetuimmista taidegallerioista. Giorgio Vasarin suunnittelema rakennus tehtiin alun perin vuosina 1560–1580 virastoiksi. Galleriassa on esillä sadoittain maalauksia ja veistoksia antiikin ajoista renessanssitaiteen helmiin. Niiden joukossa on muun muassa Giotton, Tizianin, Piero della Francescan, Botticellin ja Michelangelon teoksia. Kokoelmiin kuuluu myös veistoksia, antiikkiesineitä sekä yli satatuhatta piirrosta ja grafiikan lehteä. Käynnin jälkeen oli vähän vaikeuksia keskittyä mihinkään.

Päivän aikana meille esiteltiin GAIA-projekti, jota koulun psykologi Thomas vetää Italiassa. Projektin tavoite on tehdä tietoisuusharjoitteita sekä joogaa koululaisten kanssa. Projektia on toteutettu EU-rahoituksella 1100 lapsen kanssa ympäri italiaa. Hauskoja harjoitteita lapsille, miksei myös aikuisille. Illalla joogattiin ja minä meditoin… Perjantai-iltana söin opiskelutovereiden kanssa pizzaa.

LAUANTAI

Lauantain retki Toscanaan oli kerrassaan upea! Linja-autossa oli jenkkejä, brasseja, puolalaisia, saksalaisia, romanialaisia, italialaisia yms. Ajatusten vaihto eri kulttuurien välillä oli innostavaa ja kohokohta päivälle oli ehdottomasti Sienan mykistävän kaunis kaupunki.

Kaiken kaikiaan kokemus olla Erasmus+ -koulutuksessa oli mahtava. Olin vaikuttunut siitä että sain kohdata ihmisiä niin monista eri kulttuureista ja puhella heidän kanssaan. Vaihtaa mielipiteitä ja ymmärtää että heillä on samanlaisia vaikeuksia niin henkilökohtaisella tasolla kuin ammatillisestikin kuin meillä tai minulla. Europassin muissa koulutuksissa olleet opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä koulun antiin ja heidän koulutuksensa vaikuttivat todella hyviltä. Sielustani jäi palanen Firenzeen.

TERVEISET:

Arppa Korkka, jättimäinen puutarhatonttu Suomestatonttu torilla

Johanna Kieltenopetus

Hauskaa didaktiikkaa Espanjan sydänmailla

  • Paikka: Academia Mester, Salamanca
  • Ajankohta: 17.6 – 01.07.2018
  • Kurssin nimi: Curso Superior para profesores de español

Oli sunnuntai ja 17. kesäkuuta, kun nousin aamukymmeneltä aurinkoisessa Pirkkalassa lentokoneeseen ajatellen, että jo illalla minulla olisi seuraavan kahden viikon ajan uusi koti ja perhe. No, kahdentoista tunnin kuluttua iltakymmeneltä sain sitten lämpimän vastaanoton eräässä kerrostaloasunnossa Luoteis-Espanjassa. Maailma on pieni – el mundo es un pañuelo.

Olin saapunut Salamancan kaupunkiin, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin, että siellä sijaitsee maan vanhin yliopisto (peräisin 1200-luvulta) ja, että siellä puhutaan ”mitä puhtainta” espanjaa – ainakin paikallisten itsensä mielestä 😊. Nettikuvien perusteella paikka oli mielestäni tavallinen keskikokoinen kaupunki Espanjan laajalla ja omalla tavallaan karulla ylängöllä, mutta ajan myötä tämä mielikuva haihtui ja paikasta kuoriutui todellinen helmi vanhoine osineen, jokineen, katedraaleineen ja monumentteineen.

Jo yli 200 vuotta ennen Kristuksen syntymää perustettu Salamanca on nykyään todella eloisa 150 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee reilun kahden tunnin ajomatkan päässä Madridista, eivätkä turistilaumat ole sitä vielä saavuttaneet. Se kuuluu Castilla y Leonin autonomiseen alueeseen, jonka kieli ”el castellano” on myös nyky-espanjan alkulähde.

maailman nuoriso
Maailman nuoriso vietti festivaaliaan kaupungin Plaza Mayorilla.

Siinä puitteet Johannan ansiokkaasti hankkimalle apurahalle ja sen myötä Erasmus+ -kurssilleni, jonka olin valinnut erään tsekkiläisen kollegani suosituksesta. Eikä valintaa tarvinnut katua. Heti maanantaina marssin kaupungin keskustaan Academia Mesteriin kello yhdeksältä, ja paikallinen kielikoulu vaikutti yhtä vilkkaalta kuin paikallinen kauppahallikin. Kuhinan aiheuttivat pääasiassa amerikkalaiset opiskelijaryhmät, joita oli Mesteriin saapunut runsain mitoin lähinnä Etelä-Kalifornian isoista yliopistoista.

Oma luokkani löytyi lopulta akatemian uumenista ja siellä minua odotti noin kymmenen hengen iloinen kollegajoukko, jonka jäsenistä suurin osa oli myös ison veden takaa. Eurooppalaisuutta edustivat lisäkseni ryhmässä pari puolalaista, jotka häipyivät ensimmäisen viikon jälkeen. Toisella viikolla jäin sitten ainoaksi vanhan mantereen edustajaksi mm. teksasilaisten, kalifornialaisten, puertoricolaisten, venezuelalaisten ja ecuadorilaisten joukkoon. Mikäs siinä oli ollessa, kun Suomen maine vaikutti olevan tahraton niin koulutus-  kuin yhteiskunnallisessakin mielessä.

Opettajille suunnatun kurssin arkiohjelma koostui luokkaopetuksesta välillä klo 0900-1300 ja ilta-aktiviteeteistä, jotka olivat monipuolisia ja vaihtelivat kestoltaan. Ja jos aikaa jäi niin sitä vietettiin tietysti MM-futiksen parissa perheeni isännän seurassa Espanjan maaleja juhlien tai sen kohtamaa huonoa onnea kiroten.

muukalainen valepuvussa
Valepuku on oiva tapa sulautua valtaväestöön ja päästä piireihin kaikkein pyhimmissä asioissa.

Viikonloppuna teimme kaksi kokopäiväretkeä alueen muihin kyliin ja kaupunkeihin. Lauantaina oli pääkohteena Segovia, joka tunnetaan lähinnä roomalaisten rakentamasta akveduktistaan. Siellä vierailimme amerikkalaisen opiskelijalauman kera.

jenkit ja akvedukti
USC:n opiskelijat ihastelevat opettajiensa johdolla maailmankuulua akveduktia. Huom. opeilla oikeaoppisesti hatut päässä, kun UV-indeksi on yli kymmenen heinäkuussa tällä seudulla.

satulinna 2
Alcázar de Segovia on toiminut Disneylandin satulinnan mallina.

satulinna 1
Kalifornialaiset tutustumassa 1100-luvun satulinnaan.

Opettajamme Mesterissä, Asunción ja Jorge, olivat mahtavia tyyppejä, ja he loivat nopeasti hyvän ryhmähengen ja sitä kautta meillä oli alta aikayksikön mm. whatsapp -ryhmä, jolla tiedotus päivän virallisista ja epävirallisista kuvioista hoitui kätevästi. Tunneilla käytiin läpi uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ja sitä kautta tuli paljon uusia virikkeitä esim. netin hyödyntämiseen luokassa. Myös elokuvan ja kirjallisuuden käyttö oli usein esillä. Kurssin teemana oli hauskuus oppimisessa. Opetus oli kaikkiaan erittäin käytännönläheistä ja dynaamista. Vuorovaikutteisuus oli runsasta, mikä tuotti jatkuvasti uusia näkökulmia opettamiseen. Voinkin sanoa, että tämä rönsyilevä toteutus täytti kaikki odotukseni. Maassa maan tavalla. Tunneilla puhuttiin estottomasti kaikesta mahdollisesta – myös politiikasta: Trumpin kannattajia ei ryhmästä löytynyt.

Plaza Mayor con colegas
Kurssijuhlaan osallistujat Plaza Mayorilla.

Yllätysbonuksena pääsimme toisella viikolla osallistumaan Salamancassa pidettyyn kansainväliseen espanjan kielen kongressiin. Se sisälsi valtavan määrän kieleen ja opetukseen liittyviä luentoja ja työpajoja sekä näyttelyosaston, jossa sai tavata kirjakustantajia ja erilaisten kielikoulutusten järjestäjiä. Oli mahtavaa nähdä elävänä henkilöitä ja tahoja, joiden juttuja on tullut seurattua netistä. Kongressin synnyttämä aika- ja runsaudenpula olikin reissun ainoa miinus.

Kielikongressi
Español para Todos -kongressi oli mieluisa yllätys.

Tämä kansainvälinen kongressi ja kurssin kirjava osallistujajoukko takasivat sen, että espanjan kielen monet kasvot tulivat kahden viikon aikana hienosti esille. Kieli on kaikkia varten, ja juuri kuten maailmankielelle on hyvin ominaista, ei ole vain yhtä espanjan kieltä eikä yhtä tapaa käyttää sitä. Toki siellä Espanjan sydänmailla puhutaan melko ”puhdasta” espanjaa tai ainakin selkeää sen versiota. Se on vähän niin kuin suomea puhutaan Suomen Ateenassa murteita unohtamatta 😉.

-jouni

adolfo
Naapurikaupunki Ávilassa tapasin Adolfo Suárezin, joka sanoi kuuluvansa vakaumukseltaan ja mieleltään enemmistöön, joka haluaa käyttää maltillista sovittelun ja yhteisymmärryksen kieltä. Suárez (1932-2014) oli Espanjan ensimmäinen demokraattisesti valittu pääministeri Francon kuoleman jälkeen.  

JK: Sen verran innostuin Salamancasta ja Academia Mesteristä, että niistä tuli nyt ensi kevään matkakurssin kohde. Toukokuussa 2019 suuntaamme Mesterin hoiviin Valkeakoski-opiston opiskelijoiden kanssa. Lisätietoja allekirjoittaneelta.

paella
Paellakin maistui Salamancan perheeni pöydässä paremmalta kuin missään.

Teksti ja kuvat: Jouni Karapalo