Ashtanga Yoga: Alternative Workshop Madridissa 1.-6.9.2023

Tämän vuodessa alussa astangajoogayhteisö sai kuulla iloisia uutisia, sillä pitkän odotuksen jälkeen astangajoogan pääopettaja Sharath Jois olisi tulossa Eurooppaan opettamaan. Varasin paikan kurssille heti, kun se oli mahdollista ja tästä alkoi pitkä odotus syyskuun alussa olevalle kurssille.

Vain muutama päivä ennen matkaa saimme kuitenkin kuulla ikäviä uutisia, sillä Sharathin viisumihakemus Eurooppaan oli hylätty ja hän ei pääsisi matkustamaan Eurooppaan pitääkseen kurssin. Kaikki olivat varmasti pettyneitä, mutta onneksi kurssin järjestäjillä oli varasuunnitelma. He päättivät muuttaa kurssin nimeksi Alternative Workshop, jonka myötä opetukseen tuli hieman muutoksia. Kaikesta huolimatta olin hyvin innoissani, sillä pääsisin tapaamaan saman henkisiä ihmisiä ympäri mailmaa.

Saavuin päivää ennen Madridiin yhdessä mieheni kanssa. Kävimme katsomassa paikan, jossa kurssi järjestettäisiin. Kurssipaikka oli aivan jalkapallojoukkue Real Madridin stadionin vieressä, joten nämä seudut viikon sisällä tulivat hyvin tutuiksi.

1. kurssipäivä

Jokainen opetuspäivä alkoi aikaisin aamulla, sillä astangajoogan perinteiseen harjoitteluun kuuluu tehdä harjoitus heti aamusta, jolloin maailma on vielä rauhallinen ja mielikin on usein rauhallisempi. Tämä on ihana tapa aloittaa päivä.

Saapuessani kurssipaikalle ennen aamuseitsemää kadut olivat vielä pimeät. Sisällä liikuntahallissa oli kuitenkin jo paljon odottavia oppilaita ja ympärillä kuului iloista puheensorinaa. Tuntui, että kuulun tänne osaksi, vaikka en tuntenutkaan ketään. Asettelimme joogamatot järjestykseen rivi riviltä pieni väli mattojen välissä.

Aloitimme päivän kokoontuen yhteen suureen ympyrään. Pidimme toisiamme kädestä kiinni silmät suljettuina ja virittäydyimme tulevaan viikkoon. Kuulimme Sharathin puheterveiset ja sanoman ”Yoga is a One Big Family”. Siltä se tuntui, olimme kaikki saapuneet paikalle harjoittelemaan yhdessä, olimme yhtä suurta perhettä.

Tämän jälkeen teimme ohjatun 1. asentosarjan yhdessä. Tässä kaikki tekevät harjoituksen saman aikaisesti, sanskritin kielellä ohjattuna harjoituksena. Se on hyvin energisoiva, meditatiivinen harjoitus. Opettaja laski numerot espanjaksi, joka itseäni hieman hämmensi, sillä en osaa espanjaa. Harjoituksessa on kuitenkin helppo pysyä mukana, jos astangajoogaa harjoittelee perinteen mukaan ja on saanut opetusta siihen kuinka vinyasat, hengitys ja liike, yhdistyy harjoituksessa.

Loppurentoutuksen jälkeen päätimme päivän yhteiseen meditaatioon. Kokoonnuimme vielä n. 10 hengen pienempiin ympyröihin, jossa silmät suljettuina toimme mielen huomiota hengitykseen ja tähän hetkeen. Olimme siellä yhdessä.

2. kurssipäivä

Lauantai aamuna tulimme harjoittelemaan hieman liukuvammalla aikataululla. Aamu alkoi mysoreharjoittelulla.

Mysoreharjoittelu on perinteinen tapa harjoitella astangajoogaa. Harjoittelu tapahtuu itsenäisesti opettajan valvonnan alla. Oppilas saa omaa tilaa rakentaa omaa joogaharjoitusta ja tarvittaessa opettaja korjaa ja avustaa jooga-asennoissa sekä myös opettaa harjoitusta eteenpäin, kun näkee oppilaan olevan siihen valmis. Suosittelen jokaista astangajoogan harjoittajaa siirtymään mysoreharjoitteluun, kun perusharjoitus, jonka oppii esim. Astangajoogan alkeiskurssilla, on tuttu.

Koska jokainen oppilas teki harjoitusta omaan tahtiin, niin salissa osa oppilaista oli jo harjoituksen loppupuolella kun taas osa vasta aloitti omaa harjoitusta. Harjoittelimme yhdessä riippumatta siitä, onko harjoitellut pidemmän aikaa ja teki haastavampia asentosarjoja tai vasta vähemmän aikaa tehden ensimmäistä asentosarjaa. Tässä harjoituksessa jokainen on yhtä arvokas ja ei tarvitse puhua samaa kieltä ymmärtääkseen toista ja se on upea yhdistävä tekijä.

Iltapäivällä meillä oli vuorossa konferenssi. Sielä oppilaat saivat kysyä mitä ikinä tulikaan mieleen. Yhtenä aiheena nousi pintaan puhuminen joogasta. Siitä kuinka jokainen kokee joogan eri tavoin. Jokainen yksilö puhuu joogasta omasta kokemuksesta ja näkökulmasta. Jooga voi olla mm. työväline päivittäiseen elämään helpottamaan arkea.

Lopetimme päivän parimeditaatioon. Nojasimme toisiamme selkä selkää vasten. Meditaation teema oli kuinka tukeutua toiseen kadottamatta itseään.

3.-5. kurssipäivä

Seuraavat kolme päivää teimme varhaisin aamulla mysoreharjoituksen. Joinain aamuina kehoni tuntui väsyneeltä, mutta joka kerta kun astun joogamatolle sain energiaa harjoitukseen yhteisöstä ja vierelläni muista harjoittelijoista. Harjoituksen jälkeen tuntui aina niin ihanalta jatkaa päivää, mieli rauhaisana.

Harjoitusten välissä ehti myös tutustua hieman Madridin nähtävyyksiin ja kasvisruokatarjontaan. Oma suosikkini Madridissa oli Parque de Retiro, suuri puistoalue keskellä vilkasta kaupunkia. Madridissa oli myös todella hyvä vegaaniruokatarjonta. Näistä lempipaikkani oli Honest Greens, jonka Latin lover oli varmasti maukkain bowl-ruoka, jonka olen koskaan syönyt.

Kurssin keskelle onnistui tulemaan myös iso sade ja ukkosmyrsky, jonka ajaksi tuli virallinen presidenttitason varoitus pysyä sisällä suojassa. Alueella, jossa olin ei onneksi suuria tulvia tullut, mutta Espanjassa osa alueista kärsi tilanteesta pahasti, sillä pitkän hellejakson jälkeen ei ollut satanut kuukausiin. Tämä myös muistutti ilmastonmuutoksen vaikutuksista globaalilla tasolla.

6. kurssipäivä

Viimeinen päivä alkoi ohjatulla 1. sarjalla.  Saimme tehdä viimeisen harjoituksen Sharathin etäohjauksena kuullen hänen äänensä. Tuntui kuin hän olisi ollut paikalla. Jokainen oli varmasti jo hieman väsynyt viikon harjoittelusta, mutta silti me vielä yhdessä teimme harjoituksen suurella lämpimällä energialla.

Lopuksi kokoonnuimme vielä kerran yhteen suureen ympyrään. Teimme vielä yhden meditaation, jonka aikana pidimme oikeaa kättä vierustoverin polvella. Meditaation aikana kerrottin tarina, jonka sanomana oli että anna itsesi loistaa kuin kukka, olla avoin ja onnellinen. Kun lopulta avasimme silmämme, jokaisen eteen oli aseteltu kukka. Se oli kaunis. Onnellinen hetki. Tämän jälkeen kaiuttimista alkoi kuulua laulu We Are Family. Siltä se todella tuntui, yhdeltä suurelta perheeltä, jossa oli osallistujia ympäri maailmaa, yhdessä tässä hetkessä.

Joogaterveisin Jannika Ijäs

Estill Voice –symposium Wienissä 2-4.8.2023

Estill Voice Training on laulunopetusmalli, jonka on luonut amerikkalainen laulajatar Jo Estill. Se perustuu äänen fysiologiaan ja äänenkäytössä tarvittavien lihasten tietämykseen. Tämä tieto mahdollistaa turvallisen ja tyyliin sopivan äänentuoton. Estill-laulunopetusmallin asiantuntijat tapaavat vuosittain Symposiumissa, joita pidetään eri puolilla maailmaa, tällä kertaa paikkana oli Itävallan pääkaupunki Wien.

Matkani Wieniin alkoi ti 1.8 ja tapasin lentokentällä ystäväni Sallan ja Kristiinan Helsingistä, heidän kanssaan olimme varanneet majoituksen. Olemme opiskelleet Estill-Master Trainereiksi usean vuoden ajan ja näin tulleet toisillemme tutuiksi.

Wienin majapaikkaan päästyämme tutustuimme lähiseutuun ja illalla meillä olikin jo tapaaminen muiden Estill-kurssilaisten kanssa. Koulutuspaikkana oli Das Muth – Wiener Sängerknaben konserttisali, joka oli akustiikaltaan, tekniikaltaan ja myös muilta osin ensiluokkainen.

Keskiviikko 2.8.2023

Keskiviikko oli ensimmäinen varsinainen koulutuspäivä. Yleisesti ottaen koulutuksen anti oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Kuulimme uusia tutkimustuloksia äänestä ja sen käyttämisestä ja ruokatuntien aikana oli myös mahdollisuus kuulla aivan upeita lauluesityksiä.

Symposium alkoi Styrian Voices- kuoron esityksellä. Kuoroa johtaa Estill-ohjaaja Patrik Thurner ja hän käyttää Estill-asiantuntemustaan hyödyksi kuoron soinnin löytämisessä. Meidät toivotettiin tervetulleiksi wieniläisten järjestäjien toimesta jodlauksella, jota sitten itsekin pääsimme kokeilemaan.

Päivän muita aiheita olivat poikakuoron ohjaaminen, miten löytää esiintyjän identiteetti, miten käsimerkit (motor learning) vaikuttavat oppimiseen ja Estill-opetus yliopistossa ja opettajan koulutuksessa. Brittiläinen näyttelijä Gemma Boaden kertoi Estill-mallin vaikutuksista hänen työhönsä ja tulkintaan omassa monologi näytelmässään. Saimme tietoa Estill-traditiosta kuorokentällä ja nuotinlukemiseen suhteessa äänikvaliteetteihin.

Hauskaksi lopuksi kuulimme miten Beatboksaajat käyttävät ääntään. Tässä esittelijöinä olivat Patrik Thurner, joka osasi kääntää asiat Estill-kielelle ja esimerkit esitti Beatboksauksen maailmanmestari Ivory Parker. Tietenkin pääsimme myös itse kokeilemaan tämän tekniikan saloja.

Ruokailun väliaikaohjelmana esiintyivät Barbara Schutting Itävallasta ja Ariane Indira Messmer sveitsistä. Barbara oli ollut opiskelemassa myös Suomessa Metropoliassa ja oli tulossa vaihtoon Suomeen tänä syksynä.

Torstaina 3.8.2023

Toinen päivä jatkui jälleen das Muthin salissa. Mielenkiintoisia aiheita oli monia. Kuulimme pitkittyneen koronan hoitamisesta ja kuntoutuksesta hengitys- ja ääniharjoitteilla. Maailman musiikin tuulahduksia tarjosivat meille esitykset bulgarialaisesta naiskuorolaulusta ja etelä korealaisten Pansori-laulajien äänenkäytöstä sekä tutkimus brasilialaisen ja kuubalaisen laulutradition eroista.

Päivän visuaalisin esitys oli 3D-mallennus ääntöväylästä ja sen toiminnasta. Saksalaiset tutkijat Stefanie Rummel ja Fiona Stritt olivat tutkineet ääntöväylän liikkeitä, kun lauletaan Estill-mallin mukaisesti kuudella eri kvaliteetilla. Nykytekniikka antaa täysin uuden ulottuvuuden tutkimukseen ja oli varsin mielenkiintoista seurata mitä muutoksia ääntöväylässä tapahtuu, kun lauletaan eri tyylilajeissa. Tutkimustyö on olennainen osa Estill-mallin kehitystä.

Ruokailun väliaikaohjelmana kuultiin Aleksandra Wozniak, Puolasta esittämässä omia sävellyksiään. Petra Lang Saksasta demonstroi omaa kehitystään oopperalaulajana Estill-tietämyksensä kasvaessa. Koskettavin hetki oli, kun iranilainen Samira Dilmaghani lauloi omia teoksiaan persialaisen tyylin mukaisilla asteikoilla. Iranissa naiset eivät saa musisoida yksin ja heillä on musiikin tekemiseen tiukat säännöt. Samira kuitenkin teki sitä, mitä sydämessään halusi – lauloi ja soitti – yksin.

Perjantai 4.8.2023

Perjantaiaamu alkoi aiheella, jossa käsiteltiin kuntosaliohjaajien äänenkäyttöä. Näimme harjoitteita, joissa on yhdistetty kuntosaliharjoittelu Estill-tekniikan eri osa-alueisiin. Esiintymisjännitykseen ja tulkintaa liittyen kuulimme alustuksen siitä, miten Mindfulness vaikuttaa esiintyjään ja miten tekstin kautta toimitaan laulussa tunteiden tulkkina.

Iltapäivän kokonaisuudessa Pop-laulaminen ja Estill kohtasivat ja särölaulamisen salaisuudet ja historia sekä kulttuurisidonnaisuus avautuivat  ja tietenkin myös kokeilimme itse omia rajojamme. Viimeiset demonstraatiot käsittelivät hengittämistä ja pohdimme kysymyksiä siihen liittyen.

Ruokatauon väliaikamusiikkina saimme kuulla Katrein Von Opstalia Belgiasta ja Jacob Thomas ja Cari Tellis Amerikasta duetoivat.  Naomi Eyers on australialainen laulajatar ja laulunopettaja, joka esitti meille mitä hän oli tehnyt korona-aikana. Hän lauloi itsensä kanssa moniäänisesti videolle tehtyjen monistettujen Naomien kanssa eri hahmoina ja yleisö eläytyi hulvattomasti mukana. Naomi on tähti kotimaassaan ja myös Estill-yhteisön vankkumaton jäsen.

Perjantai-iltamme päättyi yhteiseen illallistilaisuuteen ravintolassa Stöckl im Park, joka sijaitsi Belvederen linnan puistossa. Siellä saimme vielä tavata tuttuja ja luoda kontakteja uusien ihmisten kanssa. Koulutuspäivien aikana sain paljon tietoa äänestä ja tutkimuksen etenemisestä. Koin upeita elämyksiä musiikin parissa ja sain nauttia taidokkaista esityksistä päivien lomassa.

Wien itsessään myös hurmasi. Päivät olivat pitkiä, mutta iltaisin ehdimme käydä tutustumassa kaupunkiin ja viikonloppuna ehdimme myös linnoihin ja museoihin. Ehdin Schönbrunnin linnaan ja Belvederen palatsin taidenäyttelyyn, ihastelimme kruunun aarteita ja Tuomaan kirkkoa, jossa kuulimme taidokasta urkujen soittoa. Näin upean oopperatalon, Mozartin patsaan ja vierailin Mozartin kotimuseossa. Kuuluisa huvipuisto Prater oli elämys iltavalaistuksessa. Wien on henkeäsalpaavan kaunis kaupunki upeine rakennuksineen ja puistoineen ja matkani oli tältäkin osin varsin onnistunut.

Teksti ja kuvat: Sari Metsäkylä-Tuominen

Erasmus+ -liikkuvuudella värjäyskurssilla Hollannissa

Valkeakoski-opiston käsityönopettajien kurssi Hollannissa elokuussa 2023

Päivä 1.

Reissu alkoi junamatkalla Toijalasta Helsinki-Vantaalle sateisessa säässä. Lensimme Amsterdamiin ja kone oli aivan täynnä. Käsimatkatavarat eivät mahtuneet koneeseen vaan jouduimme laittamaan ne ruumaan.

Saavuttuamme Amsterdamiin huomasimme, että Schipholin lentokenttä on paljon isompi kuin Helsinki-Vantaa. Saimme laukut ruumasta ja ostimme automaatista junaliput Enschedeen. Junamatka kesti yhtä kauan kuin lentomatka, mutta se tuntui pidemmältä. Tukahduttavan kuumassa junassa ei ollut ilmastointia ja se oli aivan täynnä. Vaihdoimme junaa Hengalon upealla asemalla ja saavuimme illalla Enschedeen.

Ihana opettajamme Christine oli meitä vastassa asemalla. Hänen avustuksella kävimme kaupassa ostamassa aamiaistarvikkeet ja saimme ohjeet kurssipaikalle. Pitkän päivän jälkeen vetäydyimme majapaikkaamme keräämään voimia ensimmäiseen kurssipäivään. Olimme varanneet huoneet Bed & Breakfast Koepelistä, joka sijaitsi kolmen kilometrin päässä kurssipaikasta.

Päivä 2.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Christine Van der Heiden työhuoneelle polkupyörillä, jotka saimme lainaan majapaikasta. Ensimmäinen kurssipäivämme alkoi yhteisellä palaverilla ja tutustumisella Katazome tekniikkaan. Katazome on vanha japanilainen sabluunatekniikka, jossa riisipastan avulla estetään värin tarttuminen kankaaseen. Halusimme tutustua erityisesti indigon käyttämiseen katazomen kanssa.

Teimme ensimmäiset koetyöt Christinen sabluunoilla ja tutustuimme erilaisiin pastoihin, joita saimme kokeilla. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös indigoliemen valmistaminen.

Haimme kaupasta päivälliseksi runsaat salaatit. Söimme ne majapaikkamme patiolla ja joimme lasilliset viiniä. Kotitehtäväksi saimme tehdä omat mallit ja ilta vierähti sabluunia hahmotellessa ja leikatessa.

Päivä 3.

Toisena kurssipäivänä pääsimme kokeilemaan kankaankuviointia omilla sabluunoilla ja teimme myös ensimmäiset indigovärjäykset. Päivä oli kiireinen ja työntäyteinen. Valmistelimme seuraavan päivän kankaat värjäämällä ne indigossa.

Kävimme illalla kävelyllä ja löysimme majapaikan vierestä pienen Ussalon kylän, josta sai taivaallista artesaanijäätelöä. Meillä kävi tuuri, kun saimme nauttia hienoista kesäilloista ja Hollannin kauniista luonnosta.

Päivä 4.

Kolmantena kurssipäivänä tutustuimme etsaustekniikkaan ja opettelimme poistamaan väriä indigovärjäyksestä. Saimme myös kokeilla  estopastan levittämistä pursottamalla. Indigon täyteinen päivä oli pitkä, mutta ikimuistoinen. Haikein mielin lähdimme ihanan opettajamme luota kohti uusia seikkailuita ja kotimatkaa. Kotiinviemisiksi saimme paljon tietoa, uusia taitoja ja tietysti myös upeat kankaat.

Yllätykseksemme saimme jokaisena kurssipäivänä lounaan kurssipaikalla, jonka Christinen herttainen tytär meille valmisti. Söimme lounaan puutarhassa ja saimme tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja makuihin.

Päivä 5.

Aamulla taksi vei meidät Enscheden juna-asemalle. Ihmettelyiden jälkeen osasimme ostaa liput automaatista ja matka kohti Amsterdamia ja kotia alkoi. Tällä kertaa juna oli täynnä iloista formulakansaa ja joilla juhlat olivat alkaneet jo aikaisin aamulla. Lentomme oli myötätuulessa ja saavuimme Suomeen alle kahdessa tunnissa.

Pärjäsimme reissussa hienosti englannin kielellä ja iloksemme sitä osattiin hyvin myös Enschedessä. Enschede on 160.000 asukkaan kaupunki lähellä Saksan rajaa.

Kiitollisin Erasmus-matkaterveisin Tiina, Jaana ja Johanna

Teksti ja kuvat: Johanna Nuorela, Jaana Hokkanen ja Tiina Lindström

Kulttuurihistorian lähteillä Espanjassa

Kuuden hengen opiskelijaryhmämme matkasi opettaja Aida Puenten johdolla Espanjan Asturiaan heinäkuussa 2023. Opintomatkan kohteena oli Oviedon yliopiston alaisuudessa toimiva säätiö, Fundacíon Valdés-Salas. Matkan tarkoituksena oli oppia ymmärtämään Euroopan moninaisuutta ja eurooppalaista kulttuurihistoriaa, mutta myös konkreettisesti parantaa espanjan kielen taitoamme. Viikkoon sisältyi todella paljon tutustumiskäyntejä ja erilaisia kohtaamisia ja opimme valtavasti lisää espanjalaisesta kulttuurista, taiteesta, historiasta ja elämäntavasta.

22.7.2023 Matkapäivä. Oviedoon saavuttuamme teimme illalla kävelyretken Oviedon historiallisessa keskustassa, joka on Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitin alkupiste Espanjassa. Asturian kuningaskunta on myös kristinuskon alkulähde Espanjassa. Hopeaseppien kadun kautta reittimme kulki katedraalin ja vanhan palatsin maisemiin, jossa saimme aavistuksen kaupungin keskiaikaisesta historiasta.

23.7.2023 Matkasimme tutkimaan paleoliittistä taidetta, kohteenamme La Peña de Candamo. Luola toimi myös Espanjan sisällissodan merkittävänä näyttämönä, kun siellä piileksi tasavaltalaisia taistelijoita.

Luolataiteeseen tutustumisen jälkeen siirryimme Tevergan esihistorialliseen puistoon ja sen museoon, jossa pääsimme tutkimaan, miten hyvin luolamaalaukset esittivät paleoliittisen kauden eläimiä, ja miten näkemämme maalaukset vertautuivat muihin alueelta löydettyihin luolamaalauksiin. Asturia oli paleoliittisellä kaudella merkittävä metsästäjä-keräilijöiden turvapaikka.

Senda del Oso oli seuraava kohteemme, jossa tutustuimme karhuihin ja paikalliseen eläinten suojeluohjelmaan. Alue on merkittävä ekologinen käytävä itäisen Cantabrian alueen uhanalaiselle karhupopulaatiolle.

Täältä päivä jatkui Banduxuun, keskiaikaiseen vuoristokylään. Kylässä tutustuimme Asturian vuoristolaisten historiaan ja perinteiseen kiviarkkitehtuuriin. Saimme myös kuulla Asturiasin kaltaisten syrjäisten maakuntien väestökadosta. Maaseudun tyhjeneminen on yleinen ilmiö muuallakin kuin Suomessa.

24.7.2023 Mukanamme kulki oppaana ja opettajana Lorenzo Aris Páramo, kulttuurihistorian asiantuntija ja San Martín de Salasin museonjohtaja. Päivä alkoi Funcacíon Valdés-Salasin koulutustilassa, jossa saimme esiromaanista arkkitehtuuria ja taidetta käsittelevän master class -luennon. Säätiön yhtenä tehtävänä on suojella asturialaista kulttuuriperintöä ja se mm. restauroi paikallisia rakennuksia ja muistomerkkejä. Luennon jälkeen tutustuimme museoon ja kävimme Lorenzon kanssa 1500-luvulla rakennetussa la Colegiata de Santa María la Mayor -kirkossa.

Päivän aikana vierailimme useissa pienissä kylissä ja tutustuimme kirkkoihin ja arkkitehtuuriltaan kiinnostaviin rakennuksiin kuten Cornellanan luostariin ja Mallezan kylään, jossa on Amerikkaan lähteneiden ja sieltä palanneiden asturialaisten 1800-luvulla rakennuttamia kartanoita.

25.7.2023 Tutkimme jälleen Lorenzo Aris Páramon johdolla lähiseudun arkkitehtonisesti kiinnostavia kohteita, joista olimme kuulleet edellisen päivän luennolla. Päivän ohjelma alkoi Narancosta, jonka jälkeen siirryimme Covadongaan.

Covadonga, ”Espanjan kehto”, sijaitsee Picos de Europa -vuorilla, ja se on tunnettu pyhiinvaelluskohde. Covadongan taistelu vuonna 722 aloitti Reconquista’ksi kutsutun, lähes 800 vuotta kestäneen ajanjakson, jonka päätteeksi Iberian niemimaan valloittaneet maurit / arabit saatiin lopullisesti karkoitettua. Covadongan taistelua pidetään kristittyjen ensimmäisenä voittona muslimeista Iberian niemimaalla ja se oli espanjan historiassa erittäin tärkeä tapahtuma. 

Covadongasta jatkoimme Cangas de Onisiin, ensimmäiseen kristityn kuningaskunnan pääkaupunkiin.

26.7.2023 Quinta de los Selgas. Kartanossa on säilynyt alkuperäinen sisustus lähes koskemattomana, ja siellä on suurten espanjalaisten mestareiden kuten Goyan, El Grecon, Luca Giordanon, Corrado Giaquinton ja Vicente Carduchion teoksia.

Kartanossa on myös mykistävän upea ulkoalue, jonne on istutettu erikoisia puulajeja kaikkialta maailmasta. Alueelta löytyy myös italialaiseen, ranskalaiseen ja englantilaiseen tyyliin tehdyt puutarhat. Paikka tunnetaan syystäkin Asturian Versaillesina.

Kävimme myös Cudilleron perinteisessä kalastajakylässä sekä Avilésin keskiaikaisessa kaupungissa.

27.7.2023 Ekskursio Leóniin Pajaresin vuoristotietä pitkin. Kävimme Leónin katedraalissa, joka on yksi parhaita esimerkkejä goottilaisesta arkkitehtuurista maailmassa. Iltapäivällä kävimme San Isidorossa, johon suurin osa Leónin keskiaikaisista kuninkaista ja kuningattarista on haudattu. Päivän aikana pysähdyimme syömään ”cecinaa”, savustettua lihaa, ja tutustuimme tapas-kulttuuriin Barrio Húmedossa.

28.7.2023 Ennen kotimatkaa ehdimme vielä käydä Oviedon katedraalissa.

Opintomatkan ohjelma oli hurjan laaja ja päivät hyvin tiiviitä. Jokainen päivä oli elämys. Emme tienneet Asturiasta etukäteen juuri mitään, ja Espanja oli muutenkin osalle ryhmäläisistä hyvin tuntematon. Yksi osallistuja kommentoi: ”Tietoa ja uusia kohteita oli niin paljon, että seuraavana päivänä oli osan asioista unohtanut. Mutta nyt kun olen elänyt tämän matkan uudestaan tutkimalla kirjoja, joita saimme professori Lorenzolta ja paneutumalla internetin tietoihin, on Asturian historia ja kaikkien niiden paikkojen merkitys minulle oikeasti avautunut.”

Teksti: Aida Puente ja Johanna Jokinen

Kuvat: Aida Puente

Hyvän opetuksen lähteillä Espanjan Salamancassa 

Lämmön helliessä ruumista lämmitti mieltä vastaanotto El Carmelo-asuntolassa, kun alkamassa oli viikko Salamancan yliopiston taustaryhmän ideoimalla didaktiikan kurssilla. Konsortio löytyy netistä nimellä Hispania Studium, ja sama organisaatio järjestää opettajille kielitieteellisiä matkoja myös Burgosiin, Palenciaan ja Valladolidiin.

Minä ja El Carmelo -asuntolan ex-johtaja tapasimme patiolla.

Lämpöä ei retkeltä puuttunut, sillä parhaimmillaan päiväsaikaan elohopea hipoi 40 astetta, mutta esim. pääkaupunki Madridiin verrattuna Salamancassa eduksi koituu korkea sijainti noin 800 metriä meren pinnan yläpuolella. Se takaa yöllistä helpotusta hellekammoisille.  Alhaisemmat yölämpötilat eivät olleet minunkaan tapauksessani huono asia, kun kävi selväksi, ettei huoneestani löytynyt ilmastointia.

La Doradan eli kultaisen kaupungin kaksi katedraalia jäähdyttelee.

Sunnuntaisen saapumisen jälkeen alkoi seuraavana aamuna ”Renascentium23”-nimellä kulkeva didaktiikan kurssini tasan kello yhdeksän, eikä kuumassa asuntolassa tarvinnut enää koko viikolla päiväsaikaan maleksia, sillä ohjelmaa riitti. Alkuun meille esiteltiin ikivanhan San Estebanin luostarissa sijaitseva luokkahuoneemme.  

Pääovesta sisään ja kurssille mars!

Heti alkuun oli todettava, että kohdalle oli osunut erittäin idyllinen opiskeluympäristö. Sama pätee koko Salamancan kaupungin laajaan historialliseen osaan.

Plaza Mayor on portti Salamancan vanhaan osaan.

Opinahjoja näillä kulmilla riittää, eikä vähiten siksi, että maan vanhin yliopisto sai siellä alkunsa vuonna 1218. Kesäaikaan Salamancassa on noin 150 000 asukasta, mutta talvella luku nousee opiskelijoiden kanssa lähes 200 000:een, mikä on hyvä uutinen myös kaupungin 3500 baarille ja ravintolalle. 

Tauolla hiukopalaa kulman kuppilasta. Lautasella tällä kertaa äyriäismunakasta.

Tiedon portaita pitkin kohti luokkaa.

Yksi tämän tyyppisen kurssin parhaita puolia on ehdottomasti kansainvälisyys. Nytkin yhteen oli kokoontunut opettajia ympäri maailmaa. Ennalta tuttujen perulaisen Marianon ja irlantilaisen Sophien lisäksi paikalla oli espanjan opetuksen ammattilaisia mm. Turkista, Kreikasta, Kolumbiasta, Puolasta, Ranskasta, Italiasta, Uzbekistanista ja Turkmenistanista.  

Eturivissä Kreikan ja Turkin señoritat, takarivissä hillitympi El señor del norte.

Salamancan keskustassa toimii useita yksityisiä kielikouluja, joissa opettajina on lähinnä paikallisia. Heidän kertomansa mukaan eniten espanjaa vieraana kielenä opiskellaan Euroopan maista  Italiassa, Puolassa ja Britanniassa. Muualla maailmassa kärkeä pitävät Yhdysvallat ja Japani. Nämä kansallisuudet erottuivat selvästi myös katukuvan nuorisoryhmissä, onhan Salamanca yksi Espanjan kielimatkailun ykköspaikkoja. Ilmiö poiki hedelmää myös meidän kurssillemme, sillä monet didaktiikan luennoitsijoista olivat hankkineet kannuksensa näissä isoissa kielikouluissa kansainvälisessä ympäristössä.  

Jorge Mesterin kieliakatemiasta puolusti videopelien paikkaa opetuksessa.

Tunneilla tietoa ja kokemuksia jaettiin paitsi järjestäjien taholta niin tuttuun tapaan myös kollegoiden kesken. Näkökulmista ja mielipiteistä ei tullut pulaa jo kulttuurierojenkin takia, mikä teki päivistä todella mielenkiintoisia. Suomen maine koulutuksen edelläkävijänä vaikuttaa edelleen maailmalla pitävän, ja paljon mielenkiintoa kohdistui myös allekirjoittaneen näkemyksiin.  

Marianon hattu ja rentouttavaa kulttuurihistorian hämmästelyä.

Toivottavasti Suomessa jatkossakin ymmärretään laaja-alaisen kielikoulutuksen tärkeys globaalissa menossa menestyäksemme. Kieli kun on avain suhteiden luomiseen ja eri kulttuurien ymmärtämiseen.

Monikulttuurista ryhmäämme dominikaaniluostarin pääovella.

Kurssipäivien aiheet olivat enimmäkseen tutun käytännön läheisiä kuten videot ja videopelit opetuksessa tai kuvien, musiikin ja mainosten käyttö tunneilla. Uudempia tuttavuuksia edustivat pelleilemisen tekniikat teatteriammattilaisen tuomisina tai psykologian teorian soveltaminen aiheeseen. Kaikki oli päivitettyä informaatiota tähän hetkeen, ja suurin osa löytyy myös verkon maailmasta. 

Ymmärtääkseen kieltä on tunnettava kulttuuria.

Itse luentojen ja oppituntien lisäksi pakettiin kuului lukuisia aktiviteettejä, jotka vahvistivat kokemusta. Meidän kurssimme poikkesi monissa kulttuurikohteissa, tapas-kierroksella ja flamencoa katsomassa sekä vielä itse sitä kokeilemassa tanssitunnilla.   

Uusia termejä ja muuveja flamenco-tunnilta.

Salamancan viikko jätti sulateltavaa pitkäksi aikaa, sillä niin paljon sillä oli tarjottavana. Kaiken kaikkiaan kokemus oli inspiroiva ja siitä sai hyvää kokonaisvaltaista  oppia, joka ei voi olla osaltaan kehittämässä opettajaa ja ennen kaikkea ihmistä. Tämän tyyppinen matka sopii  kaikille kieltenopettajille, jotka haluavat päästä perille siitä, millaista on hyvä opetus didaktiikan nykyperiaatteiden mukaisesti.  

Espanjan terveisin, 

Jouni Karapalo, kurssilla heinäkuussa 2023

Kurssin järjestäjä: Hispania Studium

Photo and Video Making in Your Classroom: The Educational Power of Multimedia –kurssi

Marika ja Sven Enwaldin Erasmus+ kurssikokemus Firenzessä 22.5.2022-29.5.2022

Kurssin järjestäjä: Europass

Osallistuimme toukokuussa 2022 opettajille tarkoitettuun kurssiin nimeltään ”Photo and Video Making in Your Classroom: The Educational Power of Multimedia” Firenzessä. Kurssin tavoitteena oli tarjota pedagogisia välineitä opetuksen elävöittämiseen multimedian keinoin. Kurssilla opiskeltiin erityisesti opettamiseen kehitettyjen ilmaisten tietokoneohjelmien ja kännykkäsovellusten käyttöä.  Valitsimme kurssin Europass Teacher Academyn internet-sivuilta (www.teacheracademy.eu). Aihepiiri kiinnosti meitä molempia, koska koronapandemian aikana olimme molemmat opettaneet etänä ja meitä kiinnosti miten esimerkiksi elävöittää Zoom- ja Teamsin välityksellä tehtyjä opetustunteja. Olimme koronapandemian vuoksi odottaneet kurssille pääsyä pari vuotta ja aivan Valkeakoskiopiston Erasmus-projektin viime hetkillä pääsimme lähtemään suhteellisen turvallisin mielin Italiaan ja Firenzeen. Koronapandemia vaikutti kuitenkin koko matkan ajan siten, että sekä menomatkalla lentokoneessa että Firenzessä (kurssitiloissa) oli maskisuositus, vaikka Suomessa oli jo luovuttu maskeista. Tosin jo ensimmäisenä päivänä suurin osa kurssilaisista luopui maskeista, koska oli niin kuuma (+30°-+ 35°).

Lensimme sunnuntaina 22.5.2022 Helsingistä Roomaan ja Roomasta jatkoimme junalla Firenzeen. Junamatka tarjosi upean mahdollisuuden nähdä laajemmin Italian maisemia. Firenzessä olimme varanneet hotellin läheltä kurssipaikkaa Teacher Academya, joka sijaitsi vanhassa kaupungissa lähellä Firenzen tuomiokirkkoa – Duomoa ja monia muita Firenzen merkittäviä nähtävyyksiä. James Ivoryn kuuluisa elokuva on ”A Room with a View” (Hotelli Firenzessä), ja hotellimme Palazzo Graziani oli toden totta ”A Room with a View (at the Roof Terrace)” eli hotellin kattoterassilta avautui upea näkymä Firenzen kattojen yli. Erityisesti yön hiljaisuudessa katuvaloin valaistu Firenze oli taianomainen. Kurssikaupunkiin kannatti tulla edellisenä päivänä, koska pystyimme rauhassa tutustumaan kurssipaikkaan ja sen lähiympäristöön jo edellisenä päivänä.

Kurssimme ”Photo and Video Making in Your Classroom” alkoi maanantaina aamulla klo 9.00. ja viiden päivän ajan kokoonnuimme Firenzen Teacher Academyyn opiskelemaan opetusvideoiden tekoa ja multimedian käyttöä. Kurssin vetäjä Riccardo Manni puhui erinomaista englantia ja osasi erittäin selkeästi ja tehokkaasti opettaa useita multimedia -ohjelmia. Opimme käyttämään viiden päivän aikana muun muassa Nearpod-, Kapwing-, Filmora-, Goosechase-, Stop Motion Studio -nimisiä ohjelmia. Opetuspäivät alkoivat klo 9.00. ja päättyivät iltapäivällä klo 14-15. Aamupäivästä opettajamme opetti joka päivä 1-2 multimediaohjelman käyttöä ja iltapäivällä teimme ohjelmien avulla opetusvideoita. Opetusvideoita tehtiin vaihtuvissa ryhmissä ja siinä todella konkretisoitui se, miten ohjelmat toimivat. Osallistujien taidot vaihtelivat sekä tietotekniikan että kielitaidon (englanti) suhteen. Osa oli tehnyt paljonkin vastaavia opetusvideoita, osa ei juurikaan, mutta yhteistyöllä kaikilta ryhmiltä syntyi joka päivä hienoja ja hauskoja opetusvideoita. Videoita oli todella hauska tehdä ja ja aina päivän lopuksi katsottiin kaikkien ryhmien tuotokset. Viimeisenä päivänä jaettiinkin ”Oscareita” opetusvideoista. Kaikki toki saivat ”Oscarit” tasapuolisuuden nimissä. Suosittelemme lämpimästi Firenzen ”Photo and Videomakin in Your Classroom” kurssia. Se on erittäin hyvin järjestetty, mielenkiintoinen ja hyödyllinen kurssi!

Kauniin Firenzen ja erinomaisen kurssin lisäksi Erasmus+ kurssimme oli erittäin antoisa, koska tutustuimme aivan loistavaan porukkaan opettajia eri puolilta Eurooppaa; Espanjasta, Portugalista, Puolasta, Tšekistä, Kroatiasta ja Kyprokselta. Meitä oli kaikkiaan 13 opettajaa;  3 miespuolista ja 10 naispuolista opettajaa. Opettajia oli erilaisista oppilaitoksista; peruskouluista kansalaisopistoihin, tietotekniikan opettajista taideaineiden opettajiin. Suurin osa meistä oli ensimmäistä kertaa Erasmus-kurssilla, mutta kurssilla oli myös konkareita, jotka olivat olleet yli kymmenen kertaa Erasmus-kursseilla eri puolilla Eurooppaa. Heti ensimmäisenä päivänä loimme WatchApp -ryhmän, jonka avulla viestittelimme missä mennään, missä tavataan ja syödään kurssipäivän jälkeen. WatchApp -ryhmän perustaminen oli todella hyvä idea, koska pystyimme kurssin aikana ja sen jälkeen viestittelemään toisillemme kuulumisia. Kurssipäivien jälkeen menimme yhdessä syömään lounasta ja pienen tauon jälkeen illallista. Opetustuntien jälkeen oli mahdollista kierrellä Firenzen museoita ja kirkkoja sekä kävellä Firenzen vanhaa kaupunkia ristiin rastiin, eli kurssi mahdollisti loistavasti syvemmän tutustumisen Firenzeen. Opetusvideotehtäviin piti päivittäin käyttää itse kuvattua materiaalia, joten kiertely kaupungilla kuului tavallaan myös opetussuunnitelmaan. Firenzen lämpimät ja pimeät yöt, kauniisti valaistut rakennukset ja sillat sekä upeat veistokset ja katumusiikkiesitykset hurmasivat. Erityisen vaikuttava kokemus oli puolen yön aikaan yövalaistun Uffizi-gallerian atriumissa kuultu katusoittajan sellokonsertto . Saimme myös nauttia kurssilaisten kanssa italialaisesta ruoka- ja kahvilakulttuurista parhaimmillaan. Firenzessä on 2000 ravintolaa, joten valinnan varaa oli runsaasti. Usein päädyimme syömään opetuspaikan läheisyyteen Piazza S. Pietro Maggiorelle tai toiselle puolen jokea, Santo Spiriton aukiolle.

Kurssilaisten kanssa kävimme todella mielenkiintoisia keskusteluja englanniksi. Kaikki kurssillemme osallistuneet opettajat olivat hyvin sosiaalisia ja keskustelua riitti, vaikka kaikkien englannin kielen sanavarasto ei ollut kovinkaan laaja.  Oli todella mielenkiintoista kuulla Euroopan maiden kulttuureista, opetuskäytännöistä ja arkikokemuksista. Oli myös mielenkiintoista kuulla, miten eri tavoin esimerkiksi Ukrainan sota oli vaikuttanut eri Euroopan maihin ja miten pakolaisiin suhtauduttiin eri maissa. Voimakkaimpana nousi syvä yhteisyyden kokemus. Opettajina jaoimme samoja arvoja ja pyrkimyksiä. Kurssin aikana voimistui tunne yhtenäisestä eurooppalaisesta arvopohjasta, vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä.  Saimme uusia ystäviä, joiden luokse olemme tervetulleita ympäri Eurooppaa ja samalla tavoin kutsuimme ihmisiä tänne Suomeen. Suosittelemme lämpimästi Erasmus-kursseille osallistumista ja toivomme, että jatkossakin pääsisimme joskus vielä Erasmus-kurssille. Kurssi avarsi maailmankuvaamme, lisäsi ymmärrystä Euroopan eri kulttuureista ja erityisesti Firenzestä, vaikka olimme käyneet Firenzessä jo aiemmin. Kaiken kaikkiaan kurssi oli erittäin mielenkiintoinen, myönteinen ja inspiroiva kokemus!

Teksti ja kuvat: Marika ja Sven Enwald

Valkeakoski-opiston opistosihteerit Norjassa

Vasemmalta oikealle Irene Prusti, Anne Ketonen, Rafidah koululta, Essi Järvinen ja Susanna Helin

Valkeakoski-opiston opistosihteerit tekivät job shadowing -matkan Norjaan 9.-11.5.2022. Opintovierailun kohde Porsgrunn Voksenopplaeringssenter on aikuisten koulutuskeskus. Keskuksen toiminnanjohtaja Miriam Håland toivotti meidät meidät tervetulleeksi ja oli järjestänyt päiviimme ohjelman. Saimme tutustua myös esim. taidekoulun toimintaan. Norjassa on laki, että jokaisen kunnan on tarjottava taideopetusta (tanssi, teatteri, musiikki) kansalaisilleen. Porsgrunnin kaupungin lapsista ja nuorista 15% osallistuu kaupungin tarjoamaan taidekoulun opetukseen. Taidekoulun rehtori esitteli oppilaitosten kestävän kehityksen ohjelman, mihin oli valittu meillekin kovin tuttuja tavoitteita.

Uusi suunnitelma oli tekeillä ja materiaalia löytyi runsaasti, mutta koska edellistä suunnitelmaa ei oltu juuri arvostettu eikä ilmeisesti hyödynnetty, niin rehtori suunnitteli uuden olevan hyvin vähätekstinen, enempi vain kuvia.

Koulutuskeskuksessa opetettiin pääasiassa maahanmuuttajia, joiden yhteiskuntaan sopeutumiseen satsataan paljon aikaa ja varoja. Kieliopintojen lisäksi jokaisen maahanmuuttajan täytyi opiskella 75 tuntia ”yhteiskuntaoppia”.

Norjalaisten aikuisten on myös mahdollista täydentää perustaitojaan, mutta heidän osuutensa ei ole kovin iso. Aikoinaan kaupungin isot tehtaat olivat työllistäneet ihmiset suoraan peruskoulusta, joten koulutuksen tarve ei silloin ollut kovin tärkeä. Edelleenkin kaupungin työttömyysprosentti on pieni. Tehtaiden varjopuolena saastuttaminen, mitä tosin oli jo saatu vähennettyä

Meidät otettiin hyvin vastaan, norjalaiset ovat rentoja ja ystävällisiä. Tuli useinkin ajatus, että ihmisiä kohdellaan heidän ehdoillaan. Esim. otetaan huomioon maahanmuuttajien tarpeet ja yhteiskunnasta vähän syrjään joutuneet yritetään saada takaisin heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Kävimme vierailemassa ”kirkon kahvilassa”, jossa esim. kuka tahansa pystyi ostamaan korvamerkittömän lounaan, minkä pystyi kuka tahansa käyttämään. Valitettavasti luottokortit eivät siellä toimineet, muuten olisimme voineet osallistua. Samassa tilassa toimi myös kirpputori.

Oppaanamme toimi suurimman osan aikaa Rafidah Baba Ahmad, Malesiasta noin 15 vuotta sitten Norjaan muuttanut ja saman aikuisoppilaitoksen aikoinaan käynyt. Hänen tittelinsä oli saksbehandler eli asioiden käsittelijä eli opistosihteeri. Rafidah kuljetti meitä autolla yhtenä sateisena päivänä Kissasaarelle ja poikkesimme myös hänen kotonaan (pihassa samat kierrätysastiat kuin meillä). Saarella oli myös paljon aikuisoppilaitoksen opiskelijaryhmiä etsimässä polun tehtävärasteja.

Opimme vasta viimeisenä päivänä olemaan varovaisia, mistä asioista Rafidahille kannatti mainita. Essi ihasteli hienoa kalliota ja sittenhän kurvattiin etsimään sateessa kallion seinästä fossiilia. Hieno kokemus, mutta toukokuussa hiihtoladun reitin tutkiminen ei suomalaisille niinkään. Mitäs Anne kysyi hiihtämisestä. Ihana välitön, aurinkoinen ja innostunut ihminen!

Pääsimme tutustumaan aikuisoppilaitoksen toimistoon ja hämmästelimme, kuinka paljon löytyi yhtenäisiä käytäntöjä.

Ei ollut ehtinyt tämäkään matkalasku ajoissa palkkoihin, vaan oli maksettu myöhemmin.

Toimisto oli perjantaisin kiinni, silloin tehtiin sitä kaikkea muuta, mutta opiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta maksaa kurssimaksu Vipps.

Kansallispäivää juhlitaan Norjassa näyttävästi. Käyntimme aikana kaupunkia koristeltiin jo kovasti ja meille ylpeänä esiteltiin kansallispukuja, joita yleisesti käytetään monissa juhlissa, myös kansallispäivänä. Lapset ovat päivän tärkeimpiä esiintyjiä ja juhlijoita. Lapsille järjestetään lisäksi vuosittain erityinen lastenpäivä.

Sekalaista kestävästä kehityksestä

  • käytössä samat kuvat kuin meillä Suomessa
  • kaupunkiin oli valittu uutuutena ilmastokoordinaattori, jonka työ oli vielä kovin alussa, mutta hänellä oli jo paljon ajatuksia ja suunnitelmia. Esim. oli tutkittu, mitkä asiat ovat omassa kaupungissa huonommin kuin muissa kunnissa ja oli pyritty niitä parantamaan
  • uudet pyörätiet oli kustannettu tieveroja perimällä (asia tuli esille useaan kertaan: oli sekä tärkeä että kiukkua herättävä ja maksua myös yritettiin vältellä)
  • julkisen liikenteen hyödyntämistä pyritään lisäämään, esim. järjestämällä sitä asuinalueiden lähelle, jotta keskustan ilma pysyisi parempana (koronan jäljiltä ihmiset vielä vierastivat busseja ja pyörätelineetkin olivat lähes tyhjiä)
  • pyörille oli laitettu ympäri kaupunkia hienot telineet, joiden välissä oli mietelauseita.

Kaupungin yleinen siisteys herätti huomiomme ja saimme siihen muutaman selvityksen. Ensinnäkin Norjassa saa alkoholia nauttia vain kotona tai ravintolassa. Tupakointi ja nuuskan käyttö on kielletty työajalla, emmekä kyllä onnistuneet bongaamaan kuin yhden tumpin tai yleensä ottaen roskan koko reissulla.

Lounasseura vaihteli, emmekä kehdanneet ottaa yhtään kuvaa, mutta tästä kauneimmasta iltakattauksesta nautimme hartaasti. Yhteinen reissu tiivistää yhteishenkeä. Siksipä harrastimme lähes kaiket vapaa-ajat yhdessä syömistä tai kortinpeluuta. Shanghai!

Teksti ja kuvat: Irene Prusti

Granada – kulttuuria ja espanjan kieltä Sierra Nevadan kupeilta

En lähtenyt toukokuun puolivälissä ensimmäistä kertaa Erasmus+ -hankkeen turvin kehittämään itseäni kielenkäyttäjänä ja ihmisenä sekä sitä kautta myös opettajana ja kouluttajana. En myöskään lähtenyt ensimmäistä kertaa kohti tuntematonta, joka nyt sijaitsi Andalusian Granadassa Sierra Nevadan vuoriston lumihuippujen kupeessa. Lunta siis, vaikka lämpöä päivällä +35 ja välillä jopa +40C!

Tarkalleen opinahjoksi valikoitui Castilan kansainvälinen espanjan kielen koulu, joka sijaitsi Albaicínin idyllisessä valkoseinäisten talojen hallitsemassa kaupunginosassa. Heti sinne päästyäni tajusin olevani ytimessä, oli löytynyt juuri sitä mitä hain. Kiitos tästä kollegalleni Päivi Niemelälle, joka auliisti vastasi epätoivooni löytää jotain erityistä.

Päiväni olivat viikon ajan ns. perinteisiä, mutta tiukasti hetkessä kiinni. Niin tiukasti, että unohdin jopa, että jääkiekon MM-kisat käynnistyivät samanaikaisesti kotikaupungissani Suomessa. Puolet vuorokaudesta meni espanjan kodissani vuoren huipulla kera perheen, johon kuului vanhempien lisäksi kaksi kouluikäistä lasta ja kolme koiraa. Sivusta katsottuna heidän elämänsä oli tyypillistä alueen arkea eli lähes räjähtävää energiaa vaativaa aktiivisuutta. Sain heiltä oman huoneen, ravintoa sopivasti ja paljon ajatuksia.

Toista puoliskoa vuorokaudesta hallitsivat koulun tunnit ja aktiviteetit. Opintotuokioita oli päivässä neljä tuntia yleensä kolmen hengen ryhmissä. Erinomaisia ja monipuolisia – niissä tarkasteltiin kieltä useimmiten hyvin eri kantilta kuin suomalaisissa espanjan oppikirjoissa. Ne eivät olleet luentoja vaan tunnit etenivät vahvasti keskustellen. Aiheina espanjan kielen hankalimmat solmut, mikä voi kuulostaa pahalta mutta epämukavuus muuttui aina voitoksi ja palkinnoksi.

Siestan jälkeen oli aktiviteettejä, joissa meidät opiskelijat pantiin käytännön töihin. Tästä esimerkkinä vierailu paikallisessa kauppahallissa, jonka myyjiltä piti tivata eri paikallisten ruokien ja suosikkituotteiden hintoja. Mainittakoon myös vierailu Espanjan esi-isien Fernandon ja Isabelin hautakappelissa. Tämä kuningaspari käynnisti prosessin, josta syntyi nyky-Espanja ja heidän ansiostaan Columbus pääsi Amerikkaansa.

Taakseni jäi rikas viikko ja kaipuu palata sinne ehkäpä oman opiskelijaryhmän kanssa. Prosessi on käynnissä. Andalusia jaksaa odottaa meitä ja me sitä.

Koulun tiedot:

Castila, Centro Internacional de Estudios Hispánicos · Plaza de San Nicolás 3 · 18010 GRANADA

Escrito por Jouni Karapalo

Joogaa Teneriffalla

Paikka: Teneriffa, Espanja

Kurssin kesto: 12.–26.2.2022

Kurssin nimi: Laruga Glaser’s Ashtanga Yoga Retreat 12–26 February in Tenerife

Kurssin järjestäjä: Purple Valley Yoga

Olin suunnitellut alun perin Erasmus+ -opintomatkani vuoden 2020 loppupuolelle. Pandemian takia opintomatkani siirtyi yli kahdella vuodella eteenpäin. Hyvää matkaa kannatti kuitenkin odottaa. Reissu oli kokonaisuutena upea ja opettavainen kokemus. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin. Olen aina ennen reissannut joko puolisoni tai ystävieni kanssa. Laruga Glaserin retriitille olisi ollut muitakin kiinnostuneita lähtemään mukaan, mutta epävarmojen aikojen vuoksi muita ei tullut.

Ennen matkaa jännitin yksin reissuun lähtemistä, mutta olin myös innnoissani tästä mahdollisuudesta. Matkajärjestelyt olen tottunut hoitamaan itsenäisesti, mutta jännitin sitä, että minun pitäisi hoitaa kaiken puhumisen yksin. Minulla on vaikea lukihäiriö kuulon seudulla ja keskivaikea lukihäiriö lukemisessa ja kirjoittamisessa. Olen onneksi pienestä pitäen rakastanut kirjoja ja tämän vuoksi olen aina lukenut ja kirjoittanut paljon. Lukihäiriöni on harjaantunut ja pärjään sen kanssa muuten hyvin, mutta erityisesti vieraissa kielissä on haasteita.

Matkan aikana sain kuitenkin huomata, että olin ollut turhaa huolissani puhumisesta. Itse asiassa minua ymmärrettiin tosi hyvin, vaikka ääntämiseni ei ole kovin hyvä. Kun lukihäiriö on kuulon seudulla, ääntämistä on haastavaa oppia. Tiesin, että kurssilla olisi noin 35 joogaopiskelijaa ja tämän lisäksi kurssin opettajat, avustaja ja retriitin järjestäjä sekä muu henkilökunta. Olin myös ainoa suomalainen ja lentoaikojen vuoksi minun piti lähteä jo päivää ennen kurssin alkua Teneriffalle ja yövyin hotellissa yhden yön ennen retriittipaikalle saapumista. Olin siis yli kaksi viikkoa valtavassa kielikylvyssä. Aamusta iltaan hoidin kaiken kommunikoinnin englanniksi.

Retriitillä minulla oli myös ulkomaalaiset kämppäkaverit. Ensimmäisen viikon jaoin talon kahden mahtavan irlantilaisen naisen kanssa. Irlantilaiset olivat siskoksia ja todella puheliaita. Meillä toimi yhteiselämä sujuvasti ja hyvin ja oli hauskaa vaihtaa heidän kanssaan päivän kuulumisia iltaisin. Toisella viikolla minulla oli kämppäkaverit Saksasta ja Alankomaista ja heidän kanssaan eläminen samassa talossa sujui myös hyvin.

Pandemian aikana koin matkalle lähtemisen työläänä ja myös rahaa kului menoihin, joita ei ole ennen ollut: koronatesti, kotitestit ja maskit. Retriitillä vaadittiin kotitestien tekemistä retriitin aikana ja virallista testiä ennen saapumista paikalle — myös rokotetuilta. Lisästressiä aiheutui vielä siitä, että puolisoni sairastui koronaan kuusi päivää ennen matkaa. Itse pysyin onneksi terveenä ja testitulokseni oli myös negatiivinen ennen lentoa. Lisäksi olin ennen lähtöä tosi stressaantunut, onko minulla kaikki tarvittavat terveysdokumentit täytettyinä oikein. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja olin turhaan murehtinut yksityiskohdista. Lopulta kukaan ei edes kysynyt testitulostani. Teneriffalla ihmiset olivat muutenkin tosi rentoja koronan suhteen, vaikka julkisissa sisätiloissa oli vielä silloin maskipakko. Ulkona ja retriitillä (koska kyseessä oli suljettu ryhmä) maskia ei tarvinnut pitää. Pandemian vuoksi minulta peruuntui useampi matka 2020 ja oli tosi vaikeaa uskoa, että pääsin oikeasti vihdoin ulkomaille.

Retriitin aikataulu

8-10 Harjoitus

11-12 Brunssi

16-18.30 Teematunti

18.30-19.30 Illallinen

Harjoitusta tehtiin astangajoogan perinteen mukaisesti kuutena päivänä viikossa. Teematunteja oli lähes joka iltapäivä. Ruoka oli retriitillä mielettömän hyvää, herkullista ja terveellistä kasvisruokaa. Itse asiassa parasta ruokaa, mitä olen ennen saanut missään muulla retriitillä. Retriitillä oli myös tuoreita hedelmiä, yrttiteetä ja kahvia jatkuvasti saatavilla.

Laruga oli minulle opettajana jo tuttu entuudestaan ja tiesin pitäväni hänestä. Teematunneilla meillä oli teoriaa, filosofiaa ja jonkin verran fyysisiä harjoituksia. Pidin Larugan teematunneista todella paljon ja sain niistä runsaasti materiaalia ja inspiraatiota myös omaan opettamiseeni. Harjoittelen pääasiassa yksin ja oli mahtavaa saada myös omaan harjoitukseen avustuksia ja opetusta kahden viikon ajan. Astangajoogan perinteestä inspiraatio opettamiseen ammennetaan omasta harjoituksesta. Astangajoogassa korostuu siis erityisesti se, että jos haluat opettaa astangaa, sinulla pitää olla myös säännöllinen oma harjoitus.

Meillä oli kurssilla sopivasti myös vapaa-aikaa. Olin suunnitellut vapaa-ajallani hoitavani omia asioita muun muassa töihini liittyen. Minulla oli läppäri mukana sitä varten, mutta päädyinkin reissaamaan pitkin Teneriffaa muiden kanssa. Normaalisti suunnittelen paljon aikataulujani, mutta matkalla oli ihanaa elää hetkessä ja joogakuplassa. Meillä oli myös yllättävän hyvät säät pari sadepäivää lukuun ottamatta ja vietimme paljon aikaa rannalla sekä meressä uiden. Kurssipaikka oli Etelä-Teneriffalla, mutta viimeisenä päivänä päädyin parin kurssikaverin kanssa Pohjois-Teneriffalle, vaikka lentoni lähti etelän kentältä. Lentoni lähti myöhässä, joka ei haitannut, koska minulla oli hyvää seuraa ja hauska illallinen Santa Cruzissa. Matkan jälkeen olin todella kiitollinen siitä, että lähdin yksin reissuun. Yksin matkatessa tutustuu helpommin muihin ja on enemmän avoin uusille kokemuksille.

Teksti ja kuvat:

Kira Vuorisalo

Tiimiyttämistä Teneriffalla

Kurssi: Team Building in Schools

Kurssin järjestäjä: Europass

Aika ja paikka: 28.2.-5.3.2022 Teneriffa

Maanantai 28.2.2022

Saavuimme kurssipaikalle San Cristobal De La Lagunaan. Esittäytymisten ja tutustumisen jälkeen keskustelimme vapauden käsitteestä opetuksessa ja kasvatuksessa, ja teimme siihen liittyvän ryhmätyön. Vapauteen liittyy myös vastuuta ja velvollisuuksia, ja meillä oli mielenkiintoinen keskustelu siitä, millä tavoin vapautta voi opettaa.

Illalla teimme opastetun kävelyn La Lagunan historiallisessa keskustassa. Majapaikkaamme Santa Cruziin verrattuna La Laguna sijaitsee huomattavasti ylempänä, ja vaikka etäisyyttä on vain muutama kilometri, La Lagunassa on selvästi viileämpää ja tuulisempaa. Tuulitakki ja huppari olivat siis tarpeen.

Tiistai 1.3.2022

Vietimme koko kurssipäivän Cruz Del Carmenissa, jonne matkasimme paikallisbussilla. Päivän aiheena oli erilaiset tiimit ja tiimiyttämisharjoitukset, joita teimme patikoinnin lomassa. Kouluttajamme Carlo antoi meille käskyn kävellä hetken hiljaa ja miettiä, miten se vaikuttaa meihin. Kävelyn jälkeen keskustelimme läsnäolon merkityksestä elämässä ja opettamisessa. Mietimme myös sitä, kuinka luonto vaikuttaa läsnäolon kokemiseen ja kuinka sitä voi käyttää opetuksessa hyväkseen. Seuraava tiimiyttämisharjoitus liittyi luottamukseen. Testasimme, miltä tuntuu olla toisen ihmisen neuvojen varassa kun itse ei näe reittiä. Carlo luennoi meille kävelyn lomassa tiimiyttämisen teoriasta ja käytännöstä. Pidimme myös pienryhmissä valmistamamme pienet esitykset erilaisista tiimeistä. Meidän esityksemme aiheena oli ongelmanratkaisutiimit.

Menetelmä, jossa näitä asioita käsiteltiin ulkoilmassa ja upeassa luonnossa, oli erityisen voimauttava. Kun illalla saavuimme väsyneinä hotellille pitkän päivän jälkeen, urheilukellokin näytti huomattavasti pienempää stressitasoa kuin edellisen päivän luokkahuonetyöskentelyn jälkeen. Kyllä luonnolla on voimauttava vaikutus.

Keskiviikko 2.3.2022

Päivän aiheena oli pelien ja leikkien käyttö tiimin muodostuksen apuna, ja koulutuspaikkana Playa de las Teresitas. Aloitimme päivän yhteisen piirin äärellä antamalla palautetta kahdesta edellisestä päivästä. Olimme yhtä mieltä siitä mieltä, että ryhmän ilmapiiri on hyvä, ja että Carlon meillä teettämien hyvien harjoitusten lisäksi mukana olevat kokeneet opettajat voisivat jakaa omia hyväksi havaitsemiaan harjoituksia.

Teimme rannalla lapsille sopivia eläinjoogaharjoituksia ja tutkailimme harjoitusten muodossa, miten luottamusta tiimissä voidaan rakentaa. Teimme mm. kaksi harjoitusta siitä, miten kosketuksen avulla luodaan luottamusta toiseen. Saksalainen kurssikaverimme näytti käyttämäänsä menetelmää kosketuksen rauhoittavasta vaikutuksesta. Harjoittelimme näitä keskenämme pareittain. Luovia menetelmiä harjoittelimme tiimeissä luomalla hiekasta teoksia aiheena ”vapaus”, ja keksimällä frisbeelle uusia käyttötarkoituksia. Päivän harjoitteista syntyi keskustelu kosketuksen ja etäisyyden merkityksestä ja kokemisesta eri kulttuureissa.

Torstai 3.3.2022

Aloitimme päivän piirustustehtävällä, jossa jokainen sai paperin johon hahmotella vapaasti oma piirros, jonka piti kuitenkin sopia vasemmalla ja oikealla puolellamme istuvan osallistujan piirrokseen. Tästä syntyi upea yhteisteos, jonka jokainen osa johti seuraavaan. Piirtämisprosessissa sai kokea, miltä tuntui ottaa omassa teoksessaan huomioon myös toisen teos ja näkökulma. Tässä tehtävässä on suora yhteys tiimin toimintaan, jossa yksilö toimii itsenäisesti, mutta omassa toiminnassaan ottaa huomioon myös toisten näkökulmat ja lopputuloksessa näkyy kaikkien vaikutus.

Seuraavaksi teimme väittelyharjoituksen, jossa jakauduimme kahteen ryhmään. Ryhmille annettiin tehtäväksi miettiä perustelut annetulle näkökulmalle ja sen jälkeen yrittää vakuuttaa toinen puoli oman näkökulman oikeutuksesta. Väittely äityi niin kiihkeäksi, että viereisestä luokasta tultiin pyytämään meitä vääntämään volyymia pienemmälle. Päätimmekin siirtyä läheiseen puistoon jatkamaan väittelyä. Väittelimme kahdesta eri aiheesta, ja molemmat väittelyt päättyivät yhteisen mielipiteen muodostamiseen.

Jatkoimme harjoituksia puistossa. Harjoitukset liittyivät positiivisen palautteen antamiseen, empatiaan ja tutustumiseen. Saksalaiset osallistujat näyttivät useita erilaisia harjoituksia, joissa käytettiin tarinoita ja kosketusta vuorovaikutuksen vahvistamiseen. Päivän päätteeksi itävaltalainen Jakob jakoi harjoituksen, jossa ryhmä asettuu ympyrään ja jokainen ottaa vuorollaan askeleen kohti ryhmän keskustaa, kuitenkin niin että kaksi osallistujaa ei saa astua yhtä aikaa. Jos näin kävi, kaikkien piti palata takaisin alkuperäiselle paikalleen. Sanoja ei saanut käyttää, eikä askeltaa saanut järjestyksessä. Harjoitus päättyy siihen, kun kaikki ovat ottaneet askeleen. Tämä harjoitus on omiaan toisten huomioimiseen ja rauhoittumiseen.

Perjantai 4.3.2022

Päivän pääaiheena oli kokemusten jakaminen. Ranskalaiset osallistujat vetivät kestävään kehitykseen liittyvän ryhmätyön. Suunnittelimme vuorovaikutteisen oppitunnin, jossa opiskelijat reflektoivat ja kokoavat yhteen kestävän kehityksen projektissa oppimaansa. Oli jännä nähdä, miten erilaisia tuntisuunnitelmia aiheesta kehkeytyi. Me suomalaiset keskityimme opetusmenetelmiin, keski- ja etelä-eurooppalaisille oli puolestaan tärkeää, millainen näkyvä lopputulos tunnista voisi syntyä.

Me pidimme suomalaisesta koulutusjärjestelmästä lyhyen alustuksen, jonka pohjalta kävimme todella mielenkiintoisen keskustelun kunkin osallistujamaan vahvuuksista ja kehittämisen kohteista.

Kurssi päättyi ekskursioon upealle Teide-vuorelle. Ajoimme pikkubussin kyydissä Teiden kansallispuistoon, jossa kävimme museossa ja saimme hetken kävellä tulivuoren maisemissa. Kokemus oli varsin vaikuttava.

Kurssin anti jäi mietityttämään meitä jonkin verran. Aihe oli kiinnostava, ja toteutus pääosin ulkoilmassa ja erilaisissa ympäristöissä oli mukava ja voimauttavakin. Työhyvinvoinnin vahvistajana kurssi täytti tehtävänsä, mutta sen tietopuolinen sisältö jäi melko kevyeksi. Parasta antia kurssilla oli, kun kokeneet osallistujat eri maista jakoivat omia hyviksi havaittuja menetelmiään ja harjoituksiaan.

Teksti ja kuvat: Reeta Tenhola ja Johanna Jokinen